//Varattu Katrine Wallille, Renée Masonille, Jasmin Blackbirdille ja Fanny Wiestille. Tapahtuu 18.12. ympäri linnaa ja tiluksia.
Makasin sängylläni ja tuijottelin kattoon. Mitähän sitä tekisi? Joululoma alkaisi seuraavana päivänä, joten läksyjäkään ei ollut tehtäväksi. Oli perjantai-ilta, eikä mieleeni tullut oikein mitään puuhaa. Ehkä pitäisi mennä haahuilemaan käytäville tai kirjastoon.
Nousin istumaan sängyn laidalle ja työnsin jalat kenkiin. Minulla oli vähän laiska olo, sellainen vetelä perjantai-illan olo, kun menee iltapäivällä hieman uupuneena lepäämään, eikä sitten viitsisi nousta. Oli pakko lähteä verryttelemään jalkoja, joten nousin seisomaan ja laahustin oleskeluhuoneeseen. Pöydät ja sohvat olivat täynnä rupattelevia oppilaita, joten suuntasin istumaan ikkunalaudalle. Katselin ulos. Oli vielä valoisaa ja satoi lunta. Tuuli heitteli kevyttä lunta ilmassa iloisina pyörteinä, maata peitti tuore lumihanki ja puiden oksat kimaltelivat. Raotin ikkunaa ja viileä ilma virtasi sisään. Joku huusi minua sulkemaan ikkunan, sillä tuuli selasi hänen kirjansa sivuja. Suljin ikkunaa hieman, mutta en kokonaan, sillä tuuli virkisti minua ja lumihiutaleet sulivat iholleni raikastavasti.
Jokin kiinnitti huomioni kauempana. Lentäviä hahmoja huispauskentän yllä, jotkut harjoittelivat, lentelivät luudilla... Siinä se! Minun täytyisi joka tapauksessa jossain vaiheessa pyytää äitiä lähettämään luuta, voisin yhtä hyvin tehdä sen saman tien. Sitä paitsi, mietin ja katsahdin ikkunan lähellä istuvia, jotka yhä mulkoilivat minua, pöllölässä kirjettä lähettäessä kukaan ei valittanut lumisateesta.
Suljin ikkunan ja palasin makuusaliin laatimaan kirjettä. Kaivoin laukustani mustepullon, sulkakynän ja pergamenttia. Laskin kynän paperille ja yritin kirjoittaa, mutta mitään jälkeä ei tullut. Äh, se òlikin sokerisulkakynä! Imaisin kynää ja laskin sen yöpöydälleni. Kun oikea kynä löytyi, aloin raapustaa kirjettä.
Hei!
Hyvää joulua isä ja äiti! Olen viihtynyt koulussa jo paremmin. Nyt loppuvuodesta olen tutustunut uusiin ihmisiin ja minulla on ystäviä. On tapahtunut tosi paljon kaikkea jännittävää ja olen oppinut pari taikaa, sekin on parempaan päin.
Millainen sää siellä on? Täällä koulussa on lunta, nytkin pyryttää, mutta en tiedä onko siellä.
Ette ikinä arvaa, mitä on tapahtunut! Minä kokeilin lentämistä ja se oli mahtavaa! Olitte oikeassa, luuta olisi pitänyt ottaa mukaan syksyllä. En toivo muuta jouluksi, mutta voisitteko lähettää sen minulle?
Voitteko tulla piipahtamaan koululle hormipulverilla? Olisi kiva nähdä. Pitäkää hauskaa Uudessa Seelannissa!
Kaipaan teitä,
Katrine
Lukaisin kirjeen läpi, siinä tärkeimmät olivatkin. Olin tarkistanut koulun säännöt, luutien mukaan ottamisesta ei mainittu niissä. Uuden Seelannin taikakoulussa käydessään Jade valitti, kun ykkösluokkalaiset eivät saa ottaa luutaa mukaan, mutta täällä ei taida sitä sääntöä olla.
Pakkasin tavarat takaisin laukkuun ja laitoin kirjeen kuoreen. Pengoin matka-arkusta äidille ja isälle hankkimani lahjan: tyhjän valokuva-albumin, jonka kannen olin koristellut. Ehkä hekin haluaisivat alkaa kerätä valokuva-albumia, kun minäkin kokosin omaani. Vetäisin lämpimät talvivaatteet ylleni, pöllölässä on kylmää, ja ryntäsin takaisin oleskeluhuoneeseen kirjeen ja lahjan kanssa. Olin jo menossa ulos huoneesta, kun huomasin tutun hahmon.
