// Peli London Morelille ja Effie Solenderille. Muita ei harmillisesti oteta mukaan. Sijoittuu tanssisalin reunoille, noin klo 20.30. //
Vilkaisin henkilökunnan pöytää joka ammotti tyhjyyttään. Kukaan professoreista ei siis tällä hetkellä kaivannut seuraa tai tekemistä. Tehtävänäni oli haastatella koulun rehtoria, vararehtoria ja muutamia muita professoreja, kuunnella heidän ideoitaan koulun ja taikaministeriön toiminnan kehittämiseksi ja kysyä heiltä mielipidettä uudesta rehtorista. Kaikki tämä oli ministerin mukaan hyvin tärkeää palautetta, sillä hän halusi kehittää kaikkea taikaväestölle suunnattua toimintaa eteenpäin.
Päätin jättää haastattelut huomiselle, sillä nyt opettajilla oli varmasti kiireitä oppilaiden valvomisessa ja tietenkin heillä oli oikeus ottaa nyt juhlissa vähän rennommin ja unohtaa työt hetkeksi. Minäkin voisin nyt vain rentoutua ja keskittyä bongaamaan vielä koulua käyviä kavereitani, joista en ollut nähnyt illan aikana yhtäkään. Alician olin kyllä nähnyt ja jutellutkin hänen kanssaan, mutta naisella oli ollut kiire etsiä miehensä, minkä ymmärsin hyvin, olinhan itsekin juhlissa tulevan aviomieheni kanssa.
Jostain syystä minua jännitti. En tiedä johtuiko se siitä, että pelkäsin mokaavani ministerin antaman tehtävän ja sitten menettäväni paikkani alivaltiosihteerinä. Vai johtuiko se kenties siitä, että kaikki ystäväni ei vielä tienneet minun ja Danielin kihlauksesta, sillä se oli tapahtunut vasta viikko sitten. En ollut varma miten he suhtautuisivat asiaan, saatika sitten siihen, että saisin vauvan joskus ensi huhtikuussa. Silitin ajatuksissani hieman pyöristynyttä vatsaani ja päätin etsiä Danielin. Mies oli sanonut käyvänsä vessassa ja menevänsä sen jälkeen hakemaan meille jotain juotavaa.
"Effie", kuulin matalan äänen takaani, "näin äsken sen vararehtori Crèinin tuolla käytävällä. Sinunhan piti haastatella häntä, eikö niin?", Daniel kysyi ja osoitti suuntaan, josta oli tullut. Hymyilin, mutta pudistin päätäni "Päätin jättää haastattelut huomiseen, silloin professoreilla on ehkä enemmän aikaa jutella ja keskittyä kysymyksiini. Minkä näköinen se Crèin oli? En ehkä tunnista kuka on kuka, olen ollut täällä viimeksi vuosi sitten.", kysyin ja kohotin kulmiani. Daniel vastasi hymähtäen: "Ruskea kihara tukka vyötärölle asti, pitkä ja hoikka nainen. Sillä oli aika tiukkapipoinen ilme naamallaan, kun kulki ohi. Vaikutti noin kolmekymppiseltä." Nyökkäsin. Kuvailun perusteella vaikutti siltä, että Crèin oli ihan kaunis ja nuorekas nainen, vaikka tiukka ilme ei koskaan luvannut hyvää. Vaikka pakkohan hänen oli suhtautua minuun kohteliaasti ja ystävällisesti, olinhan sentään ministeriön edustaja.
"Näin tarjoilusalissa yhden aurorin ministeriöstä, menen hetkeksi juttelemaan ja tuon sinulle juotavaa. Onko ok?", Daniel kysyi huomaavaiseen tapaansa. "Totta kai, juttele niin kauan kuin haluat." Mies
kääntyi kohti tarjoilusalia. Pian en enää erottanut Danielia juhlijoiden joukosta. Ehkä nyt olisi hyvä hetki etsiä edes muutama ystävistäni. He eivät tienneet, että olin täällä.
