//Tämä pelialue on varattu Lora Shellylle ja Sirena Roverille. Muita ei valitettavasti oteta mukaan.
Lora väänteli sormiaan hermostuneena seisoessaan keskellä huispauskenttää. Kaikki oli valmiina, oli ollut jo 15 minuuttia, sillä tyttö oli vamistautunut liiankin hyvin ja varannut vähän liikaa aikaa. Hän nojasi omaan Tulisalamaansa, ja maassa tytön vieressä makasi vanha Nimbus 2000. Toinen luudista oli varattu Loran ihkaensimmäiselle oppilaalle ikinä, ja tämä vastuu hermostutti tyttö äärettömästi.
Stressiä ei helpottanut se, että hänen ensimmäinen oppilaansa oli sokea. Sirena Rover oli ottanut häneen yhteyttä muutama viikko sitten, pyytäen yksityisopetusta. Lora oli suostunut sen kummempia ajattelematta, ja vasta sen jälkeen miettinyt, miten kaikki todella tulisi sujumaan käytännössä. Tiettyyn pisteeseen asti lentäminen sujuisi hyvin, mutta Lora ei ollut aivan varma itse huispaamisesta: kaikki pelipaikat olivat sellaisia, johon ei tarvittu ainoastaan näköä, vaan erityisen tarkkoja silmiä.
Normaalin lentämisen pitäisi kuitenkin onnistua hänen ohjeistuksensa avulla, ja Lora toivoi että Sirena olisi tyytyväinen siihen. Tämä pääsisi kuitenkin nauttimaan siitä vapauttavasta tunteesta, minkä ilmassa kiitäminen loi. Kuinka ilmavirta sai hiukset hakkaamaan kasvoja ja posket punehtumaan, adrenaliini kohisi suonissa ja kaikki hermot virittäytyivät äärimmilleen...
Lora havahtui ajatuksistaan kuullessaan nurmikon rahisevan kauempana. Tämä suoristi ryhtinsä ja varmisti, että näytti tarpeeksi asianmukaiselta; mustat jästien juoksuhousut, vihreä huppari, tukevat kengät ja hiukset tiukasti poninhännällä. Kiinnittäessään katseensa sinne, mistä ajatteli oppilaansa tulevan, tytöllä ei käynyt mielessäkään ettei hänen ulkonäöllään ollut mitään väliä, eihän Sirena kuitenkaan näkisi sitä.
