Kirjoittaja Evelyn Clément » 05 Syys 2015, 18:06
//Noh, joskus niiden tunteidenkin täytyy olla pinnassa :D //
Vilkaisin tuota Pouffsoufflea, jonka takia olin sauvakauppaan tullutkin, mutta sain huomata jotain muuta kuin innostuneen ja iloisen tytön. Väri oli paennut tytön kasvoilta ja tuo näytti tärisevän. Katsoin tyttöä epävarmana, mitä minun pitäisi tehdä, kun hän otti seinästä tukea.
"Onko kaikki hyvin?" kysyin, mutta heti sanojen pudotessa huuliltani, huomasin miten typerältä kuulostin.
"Ei, eeii, apuaa!" Liina sihisi. Vilkaisin ympärilleni, etsien apua, mutta missään ei näkynyt ketään. "Rauha, ei mitään hätää", mutisin kiusaantuneesti. Miten ihmeessä minä olinkaan ajautunut tälläiseen tilanteeseen? Mikä ihme tuota tyttöä vaivasi? Varmaan se basiliski. Äh, tämä oli minun syytä. En olisi saanut vihjailla silloin järvellä siihen suuntaan. Itse asiassa koko olemassa oloni saattoi vain pahentaa asioita.
Tunsin käsieni hikoavan ja halusin mennä pois. Paeta. Voi, miksi reagoinkaan näin vahvasti ihmisten tunteisiin?
"Rose, apuaa!" Liina huusi. Sauvapaketit lentelivät vauhdikkaasti alas hyllyistä ja rämisivät lattialle.
Mutristin suutani kulmat kurtussa. Hän kai näki harhoja, hallusinaatioita. Tapahtuikohan sitä useinkin? Jos taikuus reagoi noin vahvasti, se viittasi vahvaan tunteeseen.Miksi kukaan ei ole puuttunut siihen? Auttanut? Jos se oli vahva tunne, niin se olisi patoutunut. Tyttö ei ollut päässyt siitä yli. Eikös koulun ja professoreiden pitäisi hoitaa tälläiset asiat? Eikö kellekään tullut edes mieleen, että basiliskin jälkeen pitäisi tarjota apua, jotain terapiaa, tai mitälie niille, ketkä sitä kärsivät eniten. Minä jos kuka tiesin, miltä tuntui padota tunteita ja ne kasaantuisivat ja jäisivät kaivelemaan sisimpään.Tästähän voisi jäädä elin-ikäiset traumat tytölle, eikä kukaan ole tehnyt mitään.
Minäkään en tee mitään. Pitäisikö? Mutta mitä?
Myyjä rynni paikalle ja mylvi nopealla ranskallaan liudan kirosanoja ja herjauksia. Mulkaisin tuota kylmästi, juuri sillä ilmeellä, jonka Bianca oli minuun usein kohdistanut. Myyjä hiljeni hetkeksi ja jäi tuijottamaan meitä ja sitten alkoi taas suoltamaan jotain Liinalle. Tällä kertaa hän ei kuitenkaan kuulostanut enää niin vihaiselta, vaikkakin näytti yhä olevan hämillään koko purkausta.
"Anteeksi", Liina sopersi tönkösti ranskaksi. Katsoin häntä hieman säälien ja siirryin sitten myyjän puoleen. Oikeiden sanojen etsiminen tuntui kuitenkin vaikealta. Mitä minä sanoisin? Silloin tajusin, että minä olin nyt vastuussa koko tytöstä. Vastuussa tuosta tytöstä, vastuussa hänen teoistaan. Minun pitäisi olla nyt asiallinen. Toimia, kuten kuului.
"Ԑkskyze mwa, mәsjø",pahoittelin itsekin ja kaikessa turhamaisuudessani äänsin mahdollisimman selkeästi. Minun teki mieli kertoa selitys, mutta kun katsoin tuota punaista Pouffsoufflea, niin en vain viitsinyt tehdä sitä. Selittäisin myöhemmin, yritin vakuuttaa itselleni.
Vilkaisin myymälää ja yritin arvioida oliko mitään mennyt rikki. "Korvaamme kaiken vioittuneen", totesin, kuten isäni olisi tehnyt tilanteessa. Toivoin, ettei lasku olisi kovinkaan suuri, sillä se saattaisi herättää enemmän huomiota perheeni suunnalta, mutten antanut asialle paljoakaan painoarvoa. Raha oli kuitenkin vain yksi asia, joka ikävästi pyöritti maailman menoa. Minun puolestani sillä ei ollut niinkään väliä. Olin tottunut siihen, ettei perheessäni tarvinnut miettiä rahan suhteen.
Katselin myyjää, joka näytti hieman huolestuneelta ja melko epäuskoiselta äsköisen sanomani jälkeen. Epäilin, että hänelläkin oli kuitenin vielä sydäntä hoitaa työtään. Ainakaan hän ei valittanut. "Mikäli vielä mahdollista, niin tarvitsisimme vielä yhden sauvan", jatkoin rauhalliseen ja asialliseen sävyyn.
Mies mittaili meitä katseellaan, mutta pian tuon kasvoille kohosi hymy. "Tottakai, tottakai", tuo mutisi ja kaivoi mitan taskustaan. "Jah kummalles sauva tulisi?" mies puntaroi. Nyökkäsin Liinaa kohti ja mies napsautti sormiaan ja mitta alkoi kiertää tytön ympärillä. Toivoin, ettei se tekisi tyttöä kiusaantuneeksi ja katselin ympärilleni epävarmana.
Sauvaseppä esitti muutamia kysymyksiä ja katosi sitten hyllyjen taakse. Mittanauha oli jo valahtanut lattialle ja kiertynyt itsestään kokoon. Hetken päästä, kun vilkaisin kohtaa, niin se oli kadonnut. Luultavasti livistänyt takaisin sepän taskuun.
Katsahdin Liinaa ja pyrin hymyilemään rohkaisevasti. Kaivoin sauvani esille ja heilautin sitä. "Tule jo minttukaakao", lausahdin ja pian kyseinen juoma tupsahti ovesta sisään. Tarjosin juomaa tytölle ja toivoin, että hän pitäisi siitä. Ainakin sen pitäisi lämmittää ja suklaan kerrottiin rauhoittavan.
"Joko helpottaa? Haluaisitko mennä takaisin koululle, vai vieläkö jaksat kiertää kylää?" kysäisin, mutten katsonut tyttöä silmiin, vaan yritin keskittyä loitsuun. Heilautin sauvaani ja mutisin taas loitsusanat ja muutama sauvapakkaus leijui takaisin paikalleen. Huokaisin. Kestäisi jonkin aikaa siivota kaikki paketit.
Sauvaseppä saapui luoksemme kantaen kolmea sauvaa. Hän laski kaksi niistä pöydälle ja ojensi yhden kohti Liinaa. "No niin, kokeilkaamme tätä", mies totesi, mutta erotin yhä huolen rypyt hänen kasvoiltaan. Toivoin, että omani olisivat jo kadonneet, peittyneet ja piiloutuneet, kuten niiden kuului. Tunteet olivat vaaraksi. Tämä päivä oli taas hyvä osoitus siitäkin.
Viimeksi muokannut
Evelyn Clément päivämäärä 11 Syys 2015, 23:21, muokattu yhteensä 1 kerran