Arvuuttelua

[London Morel]

// Tämä peli on varattu Londonille ja Rebecca Hopelle. Peli voisi sijoittua vaikka klo 21:30 (?). :) //

London asteli gorillapuvun koristamana pitkin tanssisalia. Hän otti muutaman tanssiaskeleen ja käveli taas vähän eteenpäin. Hän heilutti käsiään edestakaisin musiikin tahtiin ja käveli jälleen kerran vähän eteenpäin. Pojalla oli outo olo. Hän tunsi samaan aikaan riemua, iloa, vapautta ja energiaa sekä surua, pettymystä, vihaa ja itsesääliä. Poika yritti kuitenkin unohtaa negatiiviset tuntemukset ja keskittyä kaikkeen hyvään. Itseasiassa hänen teki hieman mieli hassutella - ihan vain peittääkseen surun tunteen.

Gorillapuku oli ollut mitä mainioin keksintö kurpitsajuhlan ajaksi. Näin London pystyi ottamaan kontaktia vain niihin ihmisiin, joihin itse halusi. Gorillapuvun takaa poikaa oli nimittäin mahdoton tunnistaa.

Poika näki edessään pitkät, vaaleat hiukset omaavan kauniin tytön. Kyseinen tyttö oli pukeutunut melko mustanpuhuvasti; tuolla oli musta minihame, musta toppi sekä mustat ballerinat. Mustaa jästien noidanhattua lukuunottamatta tyttö ei ollut pukeunut lainkaan naamiaisteeman mukaisesti.

Londonin mielestä tyttö näytti todella hyvältä ja hän halusi ottaa kyseisen henkilön kohteekseen. Tyttö vaikutti huumorintajuiselta, joten varmasti tuokin ymmärtäisi pojan huumorin.

[Rebecca Hope]

Astuin sisään suureen saliin. Tunkeuduin tungoksen läpi ja nappasin leivoksen tarjoilupöydältä. Seisoin hetken paikallani syömässä leivostani kun joku säikäytti minut. Pomppasin melkein ilmaan ja leivokseni lensi jonnekkin. Käännyin ja aloin nauramaan kun huomasin että leivokseni oli tipahtanut gorilla-asuisen pojan-ainakin arvelin että hän oli poika-päähän. "Kuka sinä olet?" Sain kysyttyä kikatuksieni lomasta. "Eiku oota. Mä arvaan!" Lisäsin kun joku huusi "Becky!" Pitkä ja kaunis vaaleahiuksinen tyttö tuli luokseni ja alkoi puhua jotain että aikoo vaihtaa Châteauhun. "Kuka tuo on?" Tyttö kysyi ja sanoin "En tiedä. Yritän arvata. Heippa!" Sanoin ja työnsin siskoni jonnekkin väki joukkoon. "Juuh. Tuo oli siskoni Julianna." Sanoin gorillapojalle. "Eka alkukirjain ja ikä? Niin ja tupa? Tai se missä olit jos olet jatko-opiskelia?" Sanoin ja odotin.

[London Morel]

London kiersi vaaleahiuksisen tytön taakse ja otti hitaita, hiljaisia askelia tuota kohti. Nyt olisi oiva tilaisuus säikäyttää tuo tyttö. Ihan vain huvin vuoksi.

"BÖÖÖ!"

Poika huudahti kovaäänisesti ja levitti karvaiset gorillankätensä sivuille kuin näyttääkseen entistäkin pelottavammalta. Tytön reaktio oli juuri sellainen, jota poika oli kuvitellut. Tuo säikähti todella paljon ja lähes pomppasi ilmaan. Tyttö kääntyi ympäri ja nähdessään Londonin - tai siis gorillan - tuo puhkesi suureen nauruun. Poika ihmetteli hetken, miksi tyttö oli alkanut nauramaan, eihän puvun pitänyt aivan noin hauskannäköinen olla. Hän tunsi päässään jotain kummallista ja nosti kädensä tunnustellakseen päälakea. Siellä oli jotain pehmeää ja outoa. Poika tarrasi tuosta pehmeästä ja oudosta kiinni ja siirsi sen näkökenttäänsä. Leivos. Sen enempää ajattelematta poika tunki leivoksen suuhunsa gorillan suun läpi. Se oli aika hyvää.

"Kuka sinä olet?"

Tyttö jatkoi puhumistaan kikatuksen lomassa. Ennen kuin London ehti vastaamaan mitään, paikalle tuli myös toinen tyttö. Tuokin oli kaunis ja vaaleahiuksinen, mutta sen enempää poika ei ehtinyt siihen tutustumaan. Tyttö oli ilmeisesti tämän toisen tytön sisko, ja pian tuo työnnettiinkin takaisin väkijoukkoon, sieltä mistä tulikin.

"Eka alkukirjain ja ikä? Niin ja tupa? Tai se missä olit jos olet jatko-opiskelija?"

Tyttö lateli kysymyksiä, ja Londonilla oli kova työ pitää pokkansa kurissa. Tyttö vaikutti aika villiltä tapaukselta.

"Alkukirjain on Ö"

London narrasi ja naurahti heti perään. Hän puhui hieman matalammalla äänellä, ettei häntä voitaisi tunnistaa niin helposti äänen perusteella. Poika ei haluaisi paljastaa henkilöllisyyttään tytölle vielä, sillä hän ei itsekään tiennyt kyseisestä tytöstä vielä mitään. Hänen tulisi siis ensiksi tutustua tyttöön.

"Mutta mikä on sinun nimesi? Mistä tuvasta olet? Minkä ikäinen olet? Mikä on lempivärisi?"

[Rebecca Hope]

Gorillapoika tunki leivokseni suuhunsa ja sanoi "Alkukirjain on Ö" "Mutta mikä on sinun nimesi? Mistä tuvasta olet? Minkä ikäinen olet? Mikä on lempivärisi?" Poika kysyi. Virnistin. "Minä olen..." äännyin ja muutin ääntäni "Mila molina." Sanoin Molinan näköisenä. "Ja sinä olet." Sanoin äänellä joka kuulosti hiukan Mölinältä. Pidättelin naurua ja se näytti aika kummalliselta Molinan näköisenä. Lopulta en enää kestänyt vaan räjähdin nauramaan. Ulkonäköni muuttui samalla edelliseksi.

//Anteeksi kun on kestänyt niiiiiiiiin kauan. Inspis oli hukassa -_-//

[London Morel]

Tyttö ei vaikuttanut olevan moksiskaan Londonin pienestä pelleilystä. Päin vastoin, tuo halusi pelleillä takaisin. Tuo ei vastannut yhteenkään Londonin esittämään kysymykseen, vaan muuttui yhtäkkiä täysin rehtori Molinan näköiseksi

"Minä olen... Mila molina. Ja sinä olet."

Tyttö vastasi vääntäen äänensä hiukan Molinan äänen kaltaiseksi. Ensimmäinen reaktio Londonilta oli säikähdys. Miten noin kaunis tyttö pystyi sekunnissa muuttumaan noin rumaksi vanhaksi naiseksi? Pian poika kuitenkin tajusi, että tyttö oli metamorfimaagi. Miten muutenkaan hän pystyisi vaihtamaan ulkonäköään noin vain?

"Huh! Pidä mieluummin ihan oma ulkonäkösi"

London vastasi tytön vaihdettua ulkonäkönsä takaisin entisenlaiseksi. Poika ei olisi kestänyt katsoa professori Molinan naamaa hetkeäkään kauemmin. Hän ei edelleenkään tiennyt, kuka tyttö oli, mikä tuon nimi oli tai mistä tuvassa tuo opiskeli. Poika kuitenkin arveli tytön olevan gryffondor, sillä tuo oli niin vitsikäs.

"Noh, mä autan vähän. Olen jatko-opiskelija, olin ennen Gryffondorissa ja nimeni alkaa L-kirjaimella"

London antoi tytölle vihjeitä. Pojalla ei ollut aavistustakaan, oliko tyttö kuullut hänestä aikaisemmin, mutta ei ihmetellyt, vaikka olisikin. Välillä tuntui, että kaikki tiesivät tämän pojan nimen, vaikkei poika ollut sitä itse kertonutkaan.

[Rebecca Hope]

"Huh! Pidä mieluummin ihan oma ulkonäkösi" poika sanoi samaan aikaan kun muutuin normaaliksi "Noh, mä autan vähän. Olen jatko-opiskelija, olin ennen Gryffondorissa ja nimeni alkaa L-kirjaimella" poika sanoi ja sain todella miettiä. mietin niin kovasti että aivoni melkein nyrjähtivät. "En tiedä." Sanoin ja lisäsin heti perään "Tulin vasta tänä vuonna." Sitten sanoin vielä "Minä olen Serdaigle, olen neljätoista ja nimeni alkaa R-kirjaimella. Tosin minua kutsutaan Beckyksi" Nappasin toisen samanlaisen leivoksen ja aloin mutustaa sitä.

[London Morel]

Tyttö ei tunnistanut poikaa tämän antamien vinkkien perusteella. Ilmeisesti nuoremmat oppilaat eivät tunteneet jatko-opiskelijoita niin hyvin. Tyttö itse kertoi tulleensa koululle vasta tänä vuonna, opiskelevansa serdaiglen tuvassa ja olevansa 14-vuotias. Tuon nimi alkoi kuulemma R-kirjaimella ja hänen lempinimensä oli Becky.

London mietti hetken. Jos nimi alkoi R-kirjaimella ja lempinimi oli Becky, oli oikean nimen pakko olla Rebecca, Rebekka tai jokin vastaava.

"Olet varmasti Rebekka. Hauska tutustua. Minä olen Leo Löllösääri", London kertoi ja esitteli itsensä ensimmäisellä L-kirjaimella alkavalla nimellä, joka hänelle tuli mieleen. "Lähdetkö tanssimaan?", poika kysyi ja otti jo askelia tanssilattian suuntaan.

[Rebecca Hope]

"Olet varmasti Rebekka. Hauska tutustua. Minä olen Leo Löllösääri", Poika sanoi ja lisäsi "Lähdetkö tanssimaan?" Katsoin poikaa huvittuneena ja yhtäkkiä. Pam! "Sinä olet London Morel." Huudahdin. "Poika astahti tanssilattiaa kohti. "Voin tulla." Sanoin ja kävelin pojan perään.

[London Morel]

Juuri kuin London oli arvannut Rebecan etunimen lähes oikein, tyttö huudahti: "Sinä olet London Morel"

London irvisti tytölle leikkisästi. Gorillan henkilöllisyyttä ei vielä tiennyt kovinkaan moni juhlija, mutta Rebecca vaikutti sen verran kiltiltä tytöltä, ettei tuo varmasti menisi juoruamaan eteenpäin. "Ehkä", poika vastasi epämääräisesti tytön arvaukseen. Hän oli mielissään siitä, että tyttö oli vastannut tanssipyyntöön myönteisesti.

London asteli lähelle tanssisalin keskustaa ja alkoi hytkyä rock'n'roll-musiikin tahtiin. Hänestä kyseinen biisi oli todella hyvä. Valot välkkyivät ja musiikki pauhasi kovaa. Tunnelma oli hyvin letkeä, ja kaikilla tuntui olevan hauskaa.

"Oletko tykännyt juhlista?", London huudahti tytölle pauhaavan musiikin yli.

// Aletaanko kohta lopettelemaan? // :)

[Rebecca Hope]

"Ehkä" Poika-ehkä London-vastasi ja meni tanssilattialle. Kävelin pojan perässä sinne ja aloin keinua musiikin tahtiin. "Oletko tykännyt juhlista?" Poika huusi musiikin yli "Joo!" Vastasin. Sitten joku törmäsi minuun ja kaaduin. Sitten jotain merkää loiskahti päälleni ja huomasin istuvani vesilammikossa. "Mitä ihmettä." Mumisin ja nousin vettä tippuvana.

//minulle käy//