//Minulla on tuo ihan sama juttu, aloittaminen on vaikeaa. Tai jatkaminen, jos olen luonnokselle tallentanut. Eikä se haittaa, turhaan olet pahoillasi, vaikka tulisi välipäiviä. Itsekin niitä aiheutan.//
"Kiva", Hestia kommentoi hymyillen Aidan nimeä. "Kuten kerroin, pöllöni nimi on Rowan. Se on tornipöllö. Kissaamme nimi on Rim, ja tuo nimi päätettiin jo ennen kuin saimme Rimin", Hestia kertoi. "Rim..", Renée makusteli nimeä, "Ihana nimi. Samoin Rowan." Renée hymyili Hestialle.
"Ok", Shanietta vastasi, kun Renée kertoi Aidasta lisää. "Onko Aidalla oma luonteensa, niin kuin esimerkiksi jokaisella kissalla? Voiko siilejä tulkita mitenkään?", Hestia kyseli. Renée mietti hetken. Hän ei ollut tavannut muita lemmikkisiilejä joihin voisi luonteita verrata. Aida oli sellainen "höpsö pallero", niin kuin Renéen pikkuveli siiliä yleensä nimitti. "Kyllä, luulen niin", Renée sanoi lopulta, "Aida pitää paljon leikeistä ja temmeltämisestä, mutta olen kuullut siileistä, jotka ovat mieluummin yksin rauhassa. Se myös voi johtua iästä, mutta en tiedä... Ja ainakin Aida on helposti tulkittavissa. Sillä on selvästi ilmeitä ja se käyttäytyy selvästi erilaisesti kun se on iloinen tai kun se on surullinen."
"Oi kuulostaa hienolta!" Hestia vastasi, kun Renée kertoi taikaolentokerhosta, "Eikö totta Shanie", hän lisäsi. Renée vilkaisi Shaniettaa yrittäen tulkita tytön ilmettä, mutta hän oli ollut aina huono siinä. "Joo", Shanietta vastasi. "Olisiko mahdollista, että me liitytään kerhoon myös?" Hestia kysyi. "Totta kai!" Renée vastasi hymyillen leveästi. "En tosin varmaan S.U.P.E.R.:iden takia saata aina päästä kokoontumisiin... Ei kai se haittaa?" Hestia kertoi. "Ei. Kaikissa kokoontumisissa ei ola pakko käydä, vaikka toivoisimmekin kerholaisten käyvän vaikka muutamassa kokoontumisessa vuoden aikana", Renée kertoi. Hän toivoi kovasti, että Shanietta tulisi mukaan, vaikka Hestia ei pääsisikään. Hän ei tuntenut kerholaisista oikein ketään.
--
"Hei katsokaa, tuo se on!" Hestia huudahti ja Renée siirsi katseensa puissa hyppivistä linnuista punaiseen puurakennukseen, joka näkyi nyt kolmikon edessä. Hestia pidensi askeliaan ja Renée kipitti perässä katsoen maahan. Nyt ei ollut hyvä aika kaatua rähmälleen asfalttiin.
Sisätiloihin päästyään he lähestyivät jotain työntekijää, jolle Hestia antoi pussin jonkun eläimen ruokaa ja esitteli itsensä. Shanietta antoi oman namupussinsa työntekijälle. Renée kaiveli reppuaan. Hän ei ollut varautunut siihen, että häneltä odotettiin jotain eläimille. Repun etutaskusta löytyikin pieni pussi siilin nameja, jotka olivat viimereissusta jääeet reppuun. Renée ojensi pussin työntekijälle ja hymyili pienesti. Hän otti Hestian ja Shanietan kiinni ja katseli itsekin kissoja, koiria ja muita eläimiä, joita työntekijä parhaillaan esitteli heille.
"Mennäänkö ensin tänne?" Hestia kysyi viitaten ykköshuoneeseen. Renée kurkkasi ikkunasta huonetta ja huomasi sen olevan täynnä kissoja. Shanietta nyökkäsi ja kumpikin käänsi katseensa Renéeseen. "Mennään", Renée sanoi hymyillen. Hänestä kissat olivat ihania, niin kuin mitkä tahansa eläimet kyllä hänen mielestään olivat.
Renée kysäisi työntekijältä, olivatko kissat kodittomia. "Usein ne ovat kadonneita", työntekijä vastasi hymyillen reippaasti, "mutta kotia etsiviä eläimiä voi ottaa hoitoonsa." Renée kiitti tiedosta ja hymyili. Ehkä hän voisi saada tänään kissan mukaansa.
//Eihän tuossa ole mitään vikaa! Minä saan yleisemmin kirjoitettua viestejä, joihin en ole tyytyväinen kuin viestejä, jotka ovat mielestäni hyviä.//
