Kohtaaminen Pyhässä Mungossa

[Vicky Midford]

//Anteeksi, tässä on vähän kestänyt ja stressi lienee se pahin syypää. Mutta lopetellaan vain. //


Lily-Bella näytti puntaroivan hetken jotain, mutta Vicky ei tajunnut mitä. Tai ehkä tajusikin, mutta, mutta.. Ei kai Lily-Bella nyt voinut suuttua yhdestä mielipiteestä? Kai Vickyllä nyt oli oikeus puolustaa tyttöä, jonka takia hän oli melkein päässyt hengestään? Ei siinä voinut olla mitään pahaa. Vicky tuomitsi itse ihmisiä pahemmastakin, mutta olihan Chelsean puolustaminen silti vähintäänkin hyväuskoista, vaikka Vicky ei tietenkään sitä halunnut myöntää. Ei kai hän nyt voinut sille mitään että hän halusi uskoa ihmisistä, joita piti hyvinä, hyvää? Ei kai?

Vickyn suu tuntui loksahtavan yhä enemmän auki jokaisen Lily-Bellan sanan kohdalla. Yhden kohdalla hän oli jopa huudahtanut "mitä" niin kovaa että se olisi taatusti kuulunut alakertaan asti, ellei hän olisi peittänyt suutaan oikealla hetkellä.

Vaikka Vicky uskoi vakaasti että koulun tapahtumiin liittyi muutakin kuin vain tärähtänyt kakkosluokkalainen, koko tarina vaikutti hirvittävän omituiselta, eikä Vicky tajunnut miksi Karaktus olisi ylipäätään halunnut koululle basiliskin. Hänenhän täytyi olla idiootti, jos se mitä Lily-Bella kertoi oli totta. Oliko se edes? Vai pitikö Lily-Bella hänen poikkeavaa mielipidettään Chelseasta niin typeränä että hän halusi vielä virnuilla Vickylle sillä oudolla tarinallaan? Ja illalla hän nauraisi katketessaan Vickylle? Niinkö?

"Oletko juonut teesi loppuun?", Lily-Bella kysyi.
"Oh, ihan kohta", Vicky vastasi ja katsahti kuppiinsa. Teetä oli noin puolet jäljellä. Vicky kulautti sen kaiken kerralla ja nousi ylös yskittyään tovin liian nopeaa juomistaan. Samalla hän mietti miksi Lily-Bella oli kertonut hänelle tietonsa niin syvällisesti kuin asiaa vain saattoikin miettiä noustessaan ylös. Oikeastaan hän taisi miettiä samaa silti senkin ajan kun he kävelivät alas ja ehkä juttelivat jostain ja ehkä eivät sittenkään. Vicky heräsi ajatuksistaan vain hyvästelleessään Lily-Bellan, eikä silloinkaan kovin hyvin

Sitten hän istahti samalle penkille ja kuunteli seuraavat 22 minuuttia keskustelua, joka tuntui jatkuvan ikuisesti. Mikään ei ollut muuttunut. Kukaan ei ollut edes huomannut että hän oli poistunut, jos hän oli poistunut. Liemikeskustelu vain jatkui jatkumistaan kunnes he viimein lähtivät kotiin ja Vickyn isä kiitteli lastensa hyvää käytöstä. Hänestä oli ihanaa että he molemmat olivat jaksaneet istua hiljaa koko reissun. Vicky virnisti.

[Vicky Midford]

//Kiitos peliseurasta, Lily-Bella! ^^//

[Lily-Bella Davies]

"Oh, ihan kohta.", Vicky vastasi kysymykseeni teestä. Hoksasin, että tuolla oli ollut vielä puolet jäljellä ja tajusin hoputtaneeni häntä liikaa. Itse nyt vain satuin olemaan niin tavattoman nopea joissain asioissa, missä toiset eivät olleet ja mitän n voinut käsittää. Minun käsitykseni kainesta yleensäkin oli kyllä aika suppea, että ei sillä. Mutta minun käsitykseni mukaan tee kuului juoda ripeästi, sillä muutenhan se ehti jäähtyä. Ja kukapa nyt kylmää teetä haluaisi juoda? Aivan samoin, kuin kukaan ei halunnut juoda kuumaa vettä. Sehän oli pahaa. Ainakin minun käsitykseni mukaan.

Lähdimme teehuoneesta ja kävelimme pikkuhiljaa portaita alas. Toivoin kovasti, että iilimadonkakkanoita (onko se edes sana?) pysyisi hiljaa. Olisi noloa kuunnella, kun noita paapattaisi hiuksistani ja silmistäni. Vicky varmaan repeäisi nauruun ja minä punastuisin yhtä punaiseksi kuin hiukseni. Tai alkaisin vihertää ja kohta olisin kokonaan punaista ja vihreää. Tosi, tosi hauskaa. Ehkei kuitenkaan.

Pahaksi onnekseni kyseinen noita jatkoi kertomustaan iilimadonkakkahoidosta, kun kävelimmen sen ruman muotokuvan ohi. Hetken harkinnan jälkeen kaivoin sauvani taskustani ja iskin maalausta kielensidonnalla. Kas kun en ollut älynnyt tehdä sitä aiemmin? Noita näytti hävytöntä käsimerkkiä ja heristeli nyrkkiään minulle. Noidan naama punehtui saman väriseksi kuin minun tukkani ja olin tikahtua nauruun. Nyt olisi hänen vuoronsa käyttää iilimadon kakkaa punaisuuden hoitamiseen. Heh.

Sanoin Vickylle moikat ja menin katsomaan Adriannaa. Neula oli poistettu tädin ranteesta ja hän nukkui sikeästi vuoteessaan. Päätin, etten herättäisi tätiä ja istuuduin vuoteen viereen lukemaan Muutosten Taikakauslehteä. Odotellessani taisin torkahtaa minäkin. Ainakin olisin virkeä Kohtalottarien keikalla, se oli varmaa.

// Kiitos loistavasta pelistä! (: //

[Mila Molina]

Pelin pisteytys

Vicky Midford, Serpentard: 37 p
Lily-Bella Davies, Serpentard: 37 p