"Minä otan nämä salmiakit ja tämän mansikkateen tädilleni", Lily-Bella sanoi ottaessaan kyseiset tuotteet, mutta Vicky itse jäi vielä joksikin aikaa tutkailemaan hyllyjen antimia. Tai ei hän varsinaisesti enää tutkaillut, vertaili pikemminkin. Hänhän oli jo tutkinut kaiken perinpohjin hetki sitten tai ainakin ajatteli niin. Toisaalta eihän hän voinut tietää josko jotain jäi huomaamatta. Mutta sellaista nyt sattui aina, eikä niin huomaamaton tuote olisi varmastikaan edes ostamisen arvoinen. Tai sitten oli ja se oli juuri sen takia tehty niin arvaamattomaksi! Kaupan omistaja halusi tietenkin pitää moisen ihmeherkun itsellään! Johan oli julmaa! Tämän takia tuotteisiin nimenomaan TÄYTYI syventyä, Vicky ajatteli.
"Juodaanko teetä?", Lily-Bella keskeytti Vickyn. Hän ei ollut huomannutkaan että noita oli jo tehnyt ostoksensa tai että hän oli saanut pakettiinsa aivan erityisen suloisen logon.
"Oh, toki. Teen vain nopeasti ostokseni", Vicky vastasi ja nappasi sen enempää miettimättä leivoksen ja maksoi sen. Miten hän jäi aina väärillä hetkillä ajatuksiinsa? Ja miten hän saattoikaan jättää vahingossa tarkastelunsa välistä. Ties vaikka jokin aivan ihastuttava kakku olisi jäänyt nyt hyllyyn.
"Kuinka paljon erilaisia teelajikkeita!", Vicky huokaisi hiljaa istahtaessaan pöytään, jonka Lily-Bella oli juuri valinnut. Vicky piti aivan hirvittävän paljon teestä, ainakin tällä hetkellä. Pussit oli aseteltu niin kovin kauniisti.
"Hmm..", hän mutisi itsekseen tarkastelleessaan vaihtoehtojaan. Mansikkatee oli varma valinta, jos ei halunnut ottaa riskejä, se oli aina yhtä hyvää. Mutta toisaalta, sitruuna oli ihanan raikasta ja hunaja vei makunystyrät aivan uuteen ulottuvuuten. Vadelmateetä Vicky ei ollut koskaan maistanutkaan, lähinnä sen takia että sitä ei hänen perheessään tarjoiltu, koska se oli hänen isänsä mielestä pahaa. Vickyllä olisi nyt mainio tilaisuus ottaa riski. Hän voisi maistaa vadelmateetä ja jos se olisikin pahaa, mitä sitten? Sitten hän voisi kaataa litkun lähimpään lavuaariin. Mutta toisaalta, hän kyllä piti aivan erityisesti mansikkateestä ja eikö se nyt olisi vähän töykeää kaataa tee pois? Niin, olisihan se nyt vähän.. Noh, ilkeää. Mutta välittikö Vicky siitä? Ehkei. Mutta välittikö joku muu?
Vicky ei tiennyt oliko nyt sittenkään hyvä hetki ottaa riski. Entä jos joku tulisi ja valittaisi teen tuhlauksesta? Joutuisiko hän maksamaan itse vadelmateen hinnan? Entä jos vadelmatee olisikin hirvittävän kallista sorttia ja kaikki suuttuisivat ja... Ja Lily-Bella otti mansikkateetä, eikä Vicky halunnut olla matkija. Hän joutui tekemään päässään suuren päätöksen ja lopulta päätti ottaa riskin. Hän upotti teepussiin höyryävään kuppiin ja siemaisi. Ehkä tämä olisi hänen loppunsa.

