Kirjoittaja Cerinna Crèin » 27 Kesä 2015, 14:21
Benjamin kertoi oman kamalimman muistonsa. Tuo oli ollut Voldemortin aikaan viidennellä luokalla ja heitä oli opetettu käyttämään kamalia kirouksia. Benjamin oli lyönyt erästä kuolonsyöjää kasvoihin, kun tuo oli kiduttanut hänen ystäväänsä. Cerinna ihaili mielessään tuon rohkeutta, hänellä ei varmaankaan olisi ollut kanttia mennä tekemään moista. Mies jatkoi, kuulostaen hieman epävarmalta: "Noh, siitähän ei seurannut mitään hyvää. Se sama kuolonsyöjä jota löin loihti kirottua tulta ympärilleni ja silpoi selkääni noin neljä kertaa jollain erikoisella loitsulla." Nainen näytti hivenen tyrmistyneelt. Kirottua tulta, pirunpaloa?
"Olit aika rohkea, itselläni ei varmaankaan olisi ollut kanttia...", hän sanoi hiljaa ja hymyili vienosti, vaikkei aiheena ollutkaan mikään mukava juttu. "Ja nyt kun olen avautunut sinulle, niin oletan että sinäkin voit kertoa mitä elät uudelleen kun ankeuttajan kohtaat.", mies kysyi Cerinna mietti kuumeisesti, mistä aloittaisi, jotta toinen ymmärtäisi kokonaisuuden. Hänen muistonsa ei ollut niitä kaikkein helpoimmin sanoiksi puettavia. Kohta hän kuitenkin aloitti kertomuksensa, yhä puhuen hieman epävarmalla äänellä.
"Minunkin muistoni liittyy kouluaikoihini. Olin Beauxbatonsissa, seitsemännellä luokalla.", Cerinna aloitti ja nielaisi. "Siellä oli aika sama tilanne kuin meillä nyt, sinne pääsi jostain basiliski vapaaksi. Se basiliski oli sellasita sorttia, että sen, öh, sanoisinko toimenkuvaan kuului ennemminkin väkivaltaisuus, kuin kangistaminen. Muutamia oppilaita kuitenkin kangistui, mukaanlukien minä.", Cerinna kertoi ja rykäisi. "No, ei se pahin muistoni oikeastaan kangistetuksi joutumiseen liity, vaan siihen mitä tapahtui kaksi viikkoa sen jälkeen. Koulusta oli lähtenyt iso joukko vapaaehtoisia ottamaan kiinni basiliskia, joka piileskeli koulumme järvessä. Minä olin tietysti tyhmänä siinä joukossa mukana."
Cerinna piti tauon. "Ei sitä basiliskia kauan tarvinnut etsiä, sillä se tuli ylös järvestä heti kun olimme päässeet järven rannalle. Joku langetti siihen sidekalvontulehduskirouksen joten se ei voinut kangistaa tai tappaa ketään." Hän mietti hetken miten jatkaisi ja sanoi: "Ei se sokeutuminen paljon auttanu, sillä kuten sanoin, se ol, öh, väkivaltaista sorttia. Noh, sokeutumisesta raivostuneena se sitten alkoi huitoa takaruumiillaan kaikkea mihin ylsi. Monet loukkaantuivat siinä rytäkässä ja kaksi kuoli. Basiliskin loppupään piikki lävisti ranteeni, josta sitten alkoi suihkuta valtavasti verta, kun se osui juuri valtimoon." Nainen osoitti vasenta rannettaan jossa oli 15 centtimetrin pituinen, kaksi centtimetriä leveä, valtava, selkeästi näkyvä arpi.
"Piikin lävistäessä käteni, basiliski heilautti minut järven syvimpaan kohtaan.", Cerinna sanoi synkkänä ja vilkaisi ikkunasta näkyvää järveä, ihan kuin sekin olisi tehnyt jotain pahaa. "En jaksanut uida, sillä olin menettänyt niin paljon verta. Tuli kamala, ahdistava tunne, kun keuhkot täyttyivät vedellä ja vajosin pohjaan. Sitten tuli ihana ja rauhallinen olo, kun katselin sinistä vettä ja kuplia, kunnes menetin tajuntani. Sain jälkikäteen kuulla, että paras ystäväni Alexanda oli sitten pelastanut minut sieltä järven pohjasta."
// Tää lähti tälleen pala kerrallaan mut toivottavasti ei haittaa (: //
Cerinna Crèin (28): Vararehtori, loitsujen professori ja Serpentardin tuvanjohtaja. Mukava, fiksu ja kohtelias ruskeaverikkö.
Muut hahmoni: Daniel Ford (22), Effie Solender (20) ja Lily-Bella Davies (15)