Basiliskista suojeliuksiin

[Rose Hill]

Cerinna ja Benjamin näyttivät suojeliuksensa ja Benjamin kertoi miten se pitää tehdä. Rose mietti mikä olisi hänen onnellisin muistonsa. Hän päätti ottaa sen kun hän sai kirjeen taikakoulusta. Hän kaivoi taikasauvan taskustaan, ajatteli muistoa ja huudahti "odotum suojelius!". Sauvan kärjestä ei tullut mitään. Rose töljötti sauvaa kummissaan, kopautti sauvaa ja siitä tuli pikkuinen hopea hahtuva joka pyöriskeli pitkin luokkaa. "Luulen että tuo ei ole minun suojeliukseni." Rose sanoi hieman huvittuneena. Hän yritti uudestaan. Tällä kertaa sauvasta tuli ensimmäisenä hopeinen hahtuva jota seurasi hahtuvan posahdus. "Ööh?" Rose kysyi ihmeissään. Hän yritti uudestaan ja taas pieni hopeinen hahtuva purkautui sauvan kärjestä. "Taisin nähdä jotain tuolla savun seassa." Rose sanoi toiveikkaana ja (tattadataa) yritti uudestaan. Hän päätti vaihtaa muistoa. Hän huudahti (jälleen) "Odotum suojelius!" Tällä kertaa sauvan kärjestä purkautui hopea hahtuva ja pieni hopeisen porsas. Porsas räjähti melkein heti kun oli tullut sauvasta ulos. "Just." Rose tuhahti.
//pää tyhjä //

[Cerinna Crèin]

Benjamin näytti puolestaan oman suojeliuksensa ahman, kerrottuaan ensin lyhyesti suojeliuksista. Mies vilkaisi Cerinnaan. "Jaa, eiköhän siinä ollut tärkeimmät. Varoitan kuitenkin, että suojeliuksen luomiseen tarvitaan sellaista mielenlujuutta, joita kaikilla ei ole. Ei ole siis läheskään varmaa, että sinun ikäisesi noita oppii sellaisen tekemään, saatika sitten pystyy käyttämään sitä oikeaa ankeuttajaa vastaan.", Cerinna sanoi näyttäen hetken ajan hitusen epäilevältä.

Mikäköhän tytön suojeliuksesta, jos tuo edes onnistuisi sellaiusen tekemään, mahtaisi tulla? Hän oli vain kerran aiemmin opettanut suojeliusta kenellekään, silloin oppilaana oli ollut Chelsea. Chelsea oli oppinut suojeliuksen toisella yrittämällä, tosin sekin oli tehty ilman oikean ankeuttajan läsnäoloa. Kun he olivat harjoitelleet tytön suojeliusta aikansa päivänvalossa, Cerinna oli hämmästynyt kuinka nopeasti hän oli sen oppinut mörön kanssa. Mörön kanssa harjoittelu oli kätevää, jos pelkäsi ankeuttajia niin kuin Chelsea tai Rose.

"Odotum suojelius!", Rose huuhdahti ja opettajatar hätkähti ajatuksistaan. Tytön sauvan päästä ei tullut mitään. Tyttö kuitenkin kopautti sauvaansa ja sieltä tuli hopenhohtoisia hahtuvia. "Luulen, että tuo ei ole minun suojeliukseni.", Rose sanoi. Cerinna pyöräytti silmiään. "No ei totta totisesti ole. Sinun pitää löytää joku vahvempi muisto, tuo ei selvästikään ollut vahva.", nainen tokaisi huvittuneena. Muisto saattoi olla jokin neutraali muisto, kuten se, että nostaa kynän pöydän alta tai jotain vastaava, sillä Cerinna ei ollut aiemmin nähnyt noin heikkoja hahtuvia.

Rose ryhtyi yrittämään uudelleen. Kolmannella kerralla tyttö intti nähneensä jotain. Cerinna näytti epäuskoiselta. Tuskimpa sentään, sillä hahtuvatkin vaikuttivat hänestä aika heikoilta. Neljännellä yrityksellä sauvan päästä purkautui piei hopeinen porsas joka räjähti tultuaan sauvasta ulos. Nainen hillitsi vain vaivoin itsensä, ettei olisi nauranut ääneen. Tytön suojelius oli ihan totta porsas! Jos Rose olisi animaagi, hän muuttuisi porsaaksi..."Uskoisin edelleeen, että muistosi on aivan liian heikko. Oletko nyt aivan varma, ettet keksi mitään onnellisempaa muistoa?"

[Benjamin Blanchard]

"Jaa, eiköhän siinä ollut tärkeimmät. Varoitan kuitenkin, että suojeliuksen luomiseen tarvitaan sellaista mielenlujuutta, joita kaikilla ei ole. Ei ole siis läheskään varmaa, että sinun ikäisesi noita oppii sellaisen tekemään, saatika sitten pystyy käyttämään sitä oikeaa ankeuttajaa vastaan.", nainen kertoi hieman epäilevän oloisena. Benjamin nyökkäsi hänen sanoilleen ja katsoi sitten Rosea. Hänelle oltiin annettu kaikki ohjeet ja neuvot nyt, tai no ainakin ne tärkeimmät. Benjamin seurasi kuinka oppilas aloitti loihtimisen. Tyttö huudahti loitsun mutta mitään ei tapahtunut. Rose kopautti sauvaa ja sieltä tuli hopeisia hahtuvia. No, olihan se jonkinlaista edistystä, Benjamin ajatteli itsekseen. Rose kertoi että hahtuvat tuskin olivat hänen suojeliuksensa. Mies ei ehtinyt sanoa mitään kun Cerinna puhuikin jo:

"No ei totta totisesti ole. Sinun pitää löytää joku vahvempi muisto, tuo ei selvästikään ollut vahva.", nainen kertoi huvittuneen oloisena ollen täysin oikeassa. Gryffondorilainen aloitti uudestaan, kertoen pian että oli nähnyt jotain. Benjamin ei ollut itse ainakaan nähnyt mitään, pelkkiä heikkoja hahtuvia vain!. Hetki sen jälkeen tapahtui kuitenkin jotain odottamatonta. Sauvan päästä purkautui eläin, joka näytti.. porsaalta? Oli onni ettei Benjamin alkanut nauramaan, mutta huvittunutta hymyä hän ei voinut estää. Mies käänsi katseensa nopeasti Cerinnaan. "Just", kuului toisesta suunnasta ja Benjamin oli jo nauraa. Tyttö ei tainnut olla tyytyväinen suojeliuksensa muotoon, tai sitten hän ei pitänyt siitä että se oli kadonnut niin nopeasti. Professori otti itseään niskasta kiinni ja ryhdistäytyi. Hän käänsi katseensa takaisin oppilaaseen neutraali ilme kasvoillaan. Mitäköhän Cerinnakin oli nyt ajatellut kun Benjamin oli sillä lailla käyttäytynyt. Kamalan epäaikuismaista käytöstä.

"Uskoisin edelleeen, että muistosi on aivan liian heikko. Oletko nyt aivan varma, ettet keksi mitään onnellisempaa muistoa?" Cerinna kysyi Roselta. Benjamin ei sanonut tähän mitään. Hän pysyi hiljaa ja puhuisi vasta kun on asiaa tai sanottavaa. Niinpä mies liikkui jälleen muutamia askeleita, niin kuin oli puhuessaankin tehnyt. Hän odotti että Rose yrittäisi suojeliusta jälleen. Odottaessaan ja ollessaan vain mies vilkaisi kauempana ikkunoiden vieressä olevia verhoja joissa oli nättiä kirjoilua. Mies ei kuitenkaan mennyt verhojen luokse, vaan tarkasteli niitä katsellaan kauempaa. Hän käänsi katseensa takaisin suojeliusta harjoittelevaan oppilaaseen.

[Rose Hill]

Cerinna kehotti jälleen vaihtamaan muistoa ja Rose yritti ajatella kaikkein onnellisinta muistoa. "Odotum suojelius!" Rose huudahti ja sauvasta purkautui ulos pieni hopeinen porsas. Rose odotti sitä että se posahtaisi mutta se ei posahtanut. "Minä... Minä taisin onnistua." Rose sanoi ihmeissään. Porsas tepasteli pitkin luokkaa ja palasi Rosen luo katosi.

[Cerinna Crèin]

"Minä... Minä taisin onnistua.", Rose sanoi vaikuttaen hämmästyneeltä. Hopeinen porsas tepasteli luokassa hetken ja katosi savuna ilmaan. "Niin taisi käydä.", Cerinna sanoi hymyillen. Hän kääntyi poispäin Rosesta ja tunki nyrkin suuhunsa, ettei nauraisi. Hän ei tiennyt kovinkaan montaa henkilöä jonka suojelius olisi porsas. Nainen päätti olla näyttämättä huvittuneisuuttaan tytölle ja kutsui pöydälle viereisetä kaapista kolme kermakaljapulloa.

"Täytyy varmaan hieman juhlistaa sitä, että onnistuit luomaan suojeliuksen, vieläpä aineellisen sellaisen. Muistutan kuitenkin, että suojeliuksen loihtiminen ilman ankeuttajan läsnäoloa, on huomattavasti helpompaa kuin oikeassa tilaanteessa. Hetkinen... Sanoit pelkääväsi ankeuttajia? Minä olen arvellut, että tuossa lipastossa", professori osoitti puista, tummanruskeaa lipastoa,"saatattaisi olla mörkö. Ajattelin tuoda sen sinulle, Benjamin jos tarvitsisit mörköä oppitunneillasi. Niin, että jos neiti Hill haluaa, hän voisi yrittää suojeliusta mörköön?" Cerinna kyseli. Hänestä olisi mukavaa, jos Rose ainakin yrittäisi, sillä siten tyttö käsittäisi ettei hän vielä kenties osannut käyttää suojeliusta puolustautumiseen.

Nainen avasi kermakaljapullonsa korkin ja joi siitä kulauksen. Rose ansaitsisi kymmenen kermakaljaa jos hän onnistuisi luomaan suojeliuksen ankeuttajan läsnäollessa. Tuo ei varmasti osannut aavistaakaan miltä ankeuttajan läsnäolo tuntui. Cerinna itse kuuli isoisänsä tuskanhuudot kun viisi kuolonsyöjää kiduttivat tätä yhtä aikaa. Mies oli monien muiden tavoin menettänyt järkensä kidutuksessa ja tuo oli nykyään aivan sekopää. Nainen kielsi itseään tiukasti ajattelemasta koko asiaa tai alkaisi koha itkeä.

[Benjamin Blanchard]

Rose loi suojeliuksen jälleen ja se toden totta oli porsas. Tällä kertaa mies tosin osasi varautua siihen, mutta olihan se yhä varsin huvittavaa. Tyttö kommentoi tähän että oli tainnut onnistua. "Niin taisi käydä", sanoi Cerinna. Professori Blanchard hymyili itsekseen miettien miksi Rosen suojelius oli porsas? Suojeliushan kuvasti aina loihtijaansa vai mitä? Ja se miestä huvittikin. "Hienoa Rose! En ole ennen nähnytkään kenenkään oppivan suojeliusta noin nopeasti", professori kertoi hymyillen hieman ja katsoen toista silmiin. Pian hän kuitenkin käänsi sinisten silmiensä katseensa toiseen professoriin joka kertoi kuinka tapahtunutta tulisi juhlistaa. Pöydälle oli ilmestynyt kaapista kolme kermakaljapulloa. Cerinna muistutti että suojeliuksen loihtiminen ilman ankeuttajaa oli huomattavasti helpompaa kuin ankeuttajan kohdatessa.

"Hetkinen... Sanoit pelkääväsi ankeuttajia? Minä olen arvellut, että tuossa lipastossa", nainen kertoi osoittaen lipastoa ja Benjamin vilkaisi viattomalta näyttävää puista lipastoa. "saatattaisi olla mörkö. Ajattelin tuoda sen sinulle, Benjamin jos tarvitsisit mörköä oppitunneillasi. Niin, että jos neiti Hill haluaa, hän voisi yrittää suojeliusta mörköön?" Cerinna kysyi. "Emmeköhän me voi sitä käyttää, se olisi tosiaankin hyvää harjoitusta", mies sanoi heilauttaen sauvaansa jolloin lipasto nousi maasta muutaman sentin ja lähti matkaamaan kohti peofessoreita ja Rosea. Lipasto pysähtyi keskelle luokkaa ja asettui maahan nätisti. Ei kestänyt kauan, kun se alkoi liikahtelemaan ja hyppimään pienesti. "Mörkö se varmaan on", mies sanoi Cerinnalle. Ja jos ei ollut niin sen saisi tietää sitten kun lipasto avattaisiin. Benjamin hymyili tapansa mukaan hieman. "Onko sinulla Rose jotain kysyttävää? Mörön suhteen", professori kysyi.

[Rose Hill]

Professorit ehdottivat että Rose harjoittelisi möröllä ja Rose suostui. Benjamin lennätti lipaston Rosen etten ja kysyi onko Rosella kysyttävää. "No oikeastaan ei. Paitsi että mitä tapahtuu jos mörkö onkin ankeuttaja? Siis eihän se ole niin paha vai?" Rose sanoi. Hän avasi lipaston ja ankeuttaja tuli ulos. Rose perääntyi hieman, ajatteli onnellista muistoa ja huusi "Odotum suojelius!" Rosen sauvasta tuli hopeinen hahtuva ja seuraavaksi Rose huomasi makaavansa lattialla.

//EDIT: Hoksasin just miten porsas muistuttaa Rosea. Ne on molemmat pieniä! xD hieno oivallus xD//

[Cerinna Crèin]

Benjamin kehui Rosen viimeisintä yritystä ja Cerinna hymyili lämpimästi. Hän piti miehestä. Tuo oli mukava ja vaikutti fiksulta. Eikä ulkonäössäkään ullot valittamista. Lisäksi heillä oli sama ammatti ja työpaikka. Nainen käänsi ajatuksensa muualle. Nyt oli keskityttävä opettamiseen, ei toisen ihmisen ominaisuuksiin. Cerinna myönsi itselleen hiljaa mielessään, áliarvioineensa tytön. Tuolla oli selkeästi jonkun verran mielen lujuuutta, ei tuo heikko voinut olla.

"Emmeköhän me voi sitä käyttää, se olisi tosiaankin hyvää harjoitusta.", Benjamin vastasi ja leijutti lipaston lähemmäs heitä. Lipasto alkoi hypähdellä ja täristä hieman. "Mörkö se varmaan on.", mies vastasi. Opettajatar nyökkäsi ja kurtisti kulmiaan odottavasti. Pystyisikö Rose luomaan niin vahvan suojeliuksen, että pärjäisi ankeuttajaa vastaan? Sitä olisi varmasti mielenkiintoista katsella, paitsi että ei olisi kivaa jos hän joutuisi elämään uudestaan kamalimman muistonsa. Sitä hän ei paljastaisi kenellekään, ei ikinä, ei mistään hinnasta.

"Onko sinulla Rose jotain kysyttävää? Mörön suhteen.", Benjamin tiedusteli Roselta. "No oikeastaan ei. Paitsi, että mitä tapahtuu, jos mörkö onkin ankeuttaja? Siis eihän se ole niin paha?", tyttö kysyi. Cerinna kummasteli tuon kysymystä, mutta yritti vastata kattavasti. "No siis, jos pahin pelkosi todella on ankeuttaja, eli pelko, tuolla", nainen osoitti lipastoa,"oleva mörkö muuttuu ankeuttajaksi sinut nähdessään. Ja kyllä ankeuttaja on aina paha.".

Tyttö avasi lipaston ja ankeuttaja lipui luokkaan. Cerinna puristi kämmenensä nyrkkiin, jotei välittäisi pää sisällä kuuluvista rasahduksista. Nyt jonkun niska katkesi... Nainen pakottautui taas nykyhetkeen ja Rose huusi: "Odotum suojelius!". Sauvasta purkautui hopeinen hahtuva. Rose näytti pyörtyvän. Cerinna astui remmiin ja piti mielensä lujana, kun huusi: "Odotum suojelius!". Ankeuttaja perääntyi takaisin kaappiin satakielen ajamana ja nainen sulki kaapin sauvanheilautuksella.

"Oletko kunnossa?"; hän kysyi Roselta kumartuen tämän ylle. Nainen kaivoi kynän taskustaan, kopautti sitä sauvallaan ja kynä muuttui hitaasti suklaalevyksi. Cerinna mursi siitä palan ja ojensi Roselle. "Syö se, se helpottaa oloa." Sitten hän tarjosi Benjaminillekin palan ja haukkasi myös itse suklaata. Se tosiaankin auttoi: olo koheni ja kalpeus haihtui professorin kasvoilta. Hän työnsi sauvan taskuunsa ja vilkaisi Benjaminia.

[Benjamin Blanchard]

Rose kysyi että mitä tapahtuu, jos mörkö tosiaankin on ankeuttaja eikä jotain muuta. Tyttö arveli ettei se olisi niin paha kuin aito ankeuttaja. Cerinna vastasi kysymykseen ja kertoi että ankeuttaja oli aina paha, huolimatta siitä onko se mörkö vaiko ei. Pian tyttö avasikin lipaston ja ankeuttajan muodon ottanut ankeuttaja lipui luokkahuoneeseen. Mies puri hampaitaan yhteen hieman ja katsoi tarkasti sivusta, valmiina auttamaan tarpeen tullen. Rose huusi loitsun mutta porsas ei enää juossutkaan. Suojeliusta ei ollut, gruåyffondorilainen oli epäonnistunut. Cerinnan hoidellessa mörön takaisin kaappiin meni Benjamin maahan kaatuneen oppilaan luokse. "Kaikki okei?" mies kysyi Roselta. Toinen professori saapui kuitenkin tytön luokse myös varsin nopeasti ja tiesi tarkalleen mitä piti tehdä.

"Oletko kunnossa?" nainen kysyi, otti kynän taskustaan ja muutti sen yhdellä sauvan napautuksella suklaalevyksi. Cerinna mursi palan levystä ja antoi palan Roselle kertoen sen helpottavan oloa. Myös Benjamin sai palasen, mies kiitti ja otti palasen. "Haluatko yrittää vielä?" hän kysyi pian ja käveli lipaston luokse kuitenkaan osoittamatta minkäänlaista elettä että olisi aikeissa avata sen. Mies käveli pian tärisevästä puulipastosta kauemmas. Hän söi suklaataan joka tosiaankin paransi oloa. Taikuus oli hieno asia. Sen avulla saattoi syödä suklaata joka oli joskus ollut kynä. Benjamin itse ei osannut loitsua jonka hänen kolleegaansa oli hetki sitten tehnyt. Mutta voi niitä jästiparkoja jotka eivät edes tienneet taikuudesta, tai saaneet koskaan tietää että sitä todella oli maailmassa. Joten eipä Benjamin voinut valitella kun ei osannut muuttaa esineitä suklaalevyiksi.

[Rose Hill]

Professorit tiedustelivat oliko Rose kunnossa ja Cerinna tarjosi suklaata. Rose otti palan, nousi ylös ja alkoi mutustaa palaa. Benjamin kysyi haluaisiko Rose koittaa uudelleen ja Rose halusi. Hän avasi taas laatikon, ajatteli onnellista muistoa ja huusi "Odotum suojelius!" Sauvasta purkautui pieni hopeinen porsas joka oli hyökkäämässä mörkä kohti. Yhtäkkiä Rosen silmissä pimeni ja Hän kaatui lattialle. Porsas oli räjähtänyt ennen kuin ehti mörön luo.