Ikälinjan tuolla puolen

[London Morel]

// Sijoittuu tanssin nro 8 kohdalle. London ja Sharnee aloittavat, myöhemmin mukaan tulee Cerinna. //

"Voisitko antaa lasillisen boolia tänne puolelle?"
"Eikös teillä ole omat boolit siellä puolella?"
"Täällä on vain holitonta. Antaisit nyt..."
"No tule itse hakemaan ikälinjan tältä puolelta"
"En pysty, olen alaikäinen"
"Sitten pysyt kuivin suin"
"Antaisit nyt, en kerro kenellekään"
"En anna"
"Anna, jooko?"
"En!"
"ANNA!"
"EN!"

London lopetti väittelyn, hörppäisi viidennen lasillisen tonttuviiniä kitusiinsa ja pamautti lasin pöydälle kovan paukahduksen saattelemana. Tuo oli jo toinen alaikäinen poika, joka oli tullut kerjäämään häneltä juomista ikälinjan toiselta puolelta. London oli kieltäytynyt toistamiseen, sillä hän ei halunnut ongelmia jonkun ärsyttävän finninaaman takia. Tuo saisi itse tulla hakemaan omat juomansa, tosin vastalahjaksi tuo saisi itselleen varmasti tyylikkään pukinparran terveisinä rehtorin loitsimalta ikälinjalta. London oli hyvillään siitä, että oli jo 17-vuotias, ja pystyi tyytyväisenä nautiskelemaan kotitonttujen valmistamista juomista muiden täysi-ikäisten kanssa. Huonona puolena tosin olivat nuo loputtomat janoiset alaikäiset kerjäläiset.

London siirtyi kuudetta kertaa lähemmäs juomapöytää ja kaatoi lasiinsa tällä kertaa söpönpunaista boolia. Vaikkei poika yleensä välittänyt ylimakeista litkuista, booli alkoi pikkuhiljaa maistua myös hänelle. Hän siirtyi takaisin ikälinjan viereiselle seinustalle ja hörppäsi lasista.

Tanssisalista kuului kova musiikin ääni. Klassiset tanssit olivat vaihtuneet diskoksi ja äänten perusteella meno oli muuttunut hieman villimmäksi. Londoninkin tanssijalkaa alkoi pikkuhiljaa vipattaa, mutta hän päätti nauttia vielä hetken tarjoiluista, ennen kuin lähtisi näyttämään koko koulun väelle järkyttävän huonoja tanssitaitojaan.

[Sharnee Ispahan]

Heti siirryttyään tanssisalista tarjoilusaliin Sharnee veti syvään henkeä. Tanssisalissa, jossa suurin osa ihmisistä oli, ilma oli kuumaa ja tunkkaista, mutta tarjoilusalissa tuli ensin alkuun jopa hivenen kylmä ennen kuin viileyteen tottui. Tarjoilusalissa ei myöskään ollut niin paljon porukkaa toisin kuin perinteisten tanssien aikaan oli ollut, mutta luultavasti menevämpi musiikki sai ihmiset siirtymään tanssilattialle. Sharneekin oli ollut tanssimassa, mutta todennut ensimmäisen tanssin jälkeen että tarvitsi jotain virvoiketta. Nyt tyttö siirtyikin mehutarjoilun luo ja kaatoi kupillisen vihreää mehua itselleen, kulauttaen sen kerralla alas. Intialaisneidon oli kuitenkin pakko myöntää että kylmä juotava oli aina parempaa kun se oli alkoholipitoista. Nopeasti tyttö vilkaisi ikälinjalle päin, huomaten siellä erään mustahiuksisen pojan. Tämä näytti tutulta, ja Sharnee epäili nähneensä tämän Gryffondorin pöydässä istumassa.
"Hei, voitko sä kertoa mulle kuka toi poika tuolla on?" Sharnee nappasi ohikulkevaa viidesluokkalaiselta näyttävää tyttöä käsivarresta ja esitti kysymyksen nopeasti, nyökäten mustahiuksista poikaa kohden. Tytön ei tarvinnut katsoa kovin kauaa ennen kui tunnisti pojan.
"Ai, se on London Morel, Gryffondorin oma naistenmies." katkerasta äänensävystä päätellen kaikki eivät pitäneet tästä naistenmiehestä, ja Sharnee virnisti ennen kuin käänsi katseensa kokonaan tuohon poikaan, Londoniin.

Intilaisneito oli nopeilla askelilla puhe-etäisyydellä, ja hymyili pienesti ennen kuin aloitti keskustelun.
"Hei, sähän oot London? Mä oon Sharnee Ispahan." itsensä esittely oli tullut tutuksi vasta tämän kesän ja juuri alkaneen vuoden aikana, sillä Tylypahkassa kaikki olivat tunteneet tytön jo valmiiksi. Châteaussa siihen ei kuitenkaan luottaa, ja siksi Sharnee yritti muistaa nimensä jo ennemmin kuin joku sitä kysyi, ja olla loukkaantumatta jos joku ei tuntenutkaan häntä.
"Miten sä et ole tanssimassa? Mun mielestä mä näin sut tanssimassa aiemmin parisi kanssa." intialaisneito ei ollut ollenkaan varma oliko London ollut se poika joka oli tanssinut erään jatko-opiskelijan kanssa, mutta päätti silti yrittää. Olisi pieni erehdys silti parempi kuin kiusallinen hiljaisuus. Juomaa Sharneelle ei tullut mieleenkään pyytää suoralta kädeltä, sillä epäili että voisi saada toisen vain hermostettua sillä tavalla.

[London Morel]

London tarkkaili ikälinjan toisella puolella olevia oppilaita sekä henkilökunnan jäseniä. Kaikki näyttivät nauttivan juhlista täysin rinnoin. Juhlavaatteet ja -kampaukset olivat osittain hieman kärsineen näköisiä, mutta se kuului asiaan. London itsekään ei ollut enää niin tiptop kuin juhlien alussa. Hänen siisti frakkinsa oli hieman rypistynyt ja siitä roikkui pieni langanpätkä - ilmeisesti takki oli jäänyt kiinni johonkin pojan huomaamatta. Kengätkään eivät olleet enää yhtä hohtavat kuin aluksi, ja valkoiselle paidalle oli kaatunut jotain tummanpunaista, varmaan tonttuviiniä. Se ei pojan menoa kuitenkaan haitannut.

Yhtäkkiä London näki erään tytön tarkkailevan häntä. Ei sillä, että siinä olisi ollut mitään ihmeellistä - tytöt tarkkailivat häntä melko useastikin - mutta Londonista tuntui, että tuolla oli jotain muuta mielessä. Pian tuo tyttö olikin jo Londonin vieressä, tosin ikälinjan toisella puolella.

"Hei, sähän oot London? Mä oon Sharnee Ispahan", tuo tyttö sanoi ja hymyili pienesti.

"Joo-o, olen London. Hauska tutustua!", London vastasi. Hän ei jaksanut ihmetellä sitä, mistä tyttö hänet tunsi, vaan oli mielissään tekemässä tuttavuutta tähän kauniiseen tyttöön. Tyttö näytti suurinpiirtein Londonin ikäiseltä intialaisine piirteineen; tuolla oli kauniin värinen iho, tummat silmät ja tummanruskeat hiukset, jotka olivat suurilla kiharoilla. Hän oli pukeutunut juhlan kunniaksi upeaan punaiseen mekkoon, joka oli lyhyt kuin mikä ja toi hyvin esille tytön hoikan vartalon. Sharnee näytti lähes yhtä upealta kuin Effie.

"Miten sä et ole tanssimassa? Mun mielestä mä näin sut tanssimassa aiemmin parisi kanssa", Sharnee kysyi ja London hymähti tälle. Tuo tyttö oli siis jo aikaisemmin tarkkaillut häntä.

"Olet oikeassa. Tanssin Effien kanssa", poika kertoi ja hänen kasvoilleen levisi jostain syystä hymy. "Eikös ole ihan viisasta antaa tytölle vähän omaakin tilaa. En ole todellakaan mikään ammattitanssija, joten varmaan Effiekin arvostaa sitä, että annan hänen välillä tanssia sellaisen ihmisen kanssa, joka myös osaa tanssia", London kertoili. Ehkei pojan kannattaisi tylsistyttää Sharneeta hänen tyttöjutuillaan, vaikka Effie saattoi ollakin yksi hänen lempipuheenaiheistaan. "Mutta, mitä sä olet mua katsonut tanssilavalla?", London heitti leikkisästi, "Pitäisit kuule katseesi vaan omassa tanssiparissasi." Poika virnisti tytölle ja otti pari huikkaa lasistaan.

[Sharnee Ispahan]

"Joo-o, olen London. Hauska tutustua!" London vastasi, ja Sharnee virnisti pienesti huomatessaan pojan katselevan häntä päästä varpaisiin. Hän itsekin katsahti pojan vaatetusta, joka kaikesta päätellen oli ollut hyvinkin siisti jossain vaiheessa, mutta ränsistynyt joko jo aiemmin tai sitten juhliessa. Tosin, eipä hänkään yhtä hehkeä ollut kuin aiemmin, sillä kiharat olivat jo vähän lytistyneet ja hänen mekkonsa helmassa näytti olevan tumma jälki, ties mistä tullut. Lievästi epäsiisti ulkonäkö ahdisti intialaisneitoa vähän, ja tämä kaivoikin sauvansa pikkulaukustaan, miettien hetken sopivaa loitsua. Lopulta tyttö mutisi "kuuraannu" saaden tahran himmentymään hivenen. Sharnee virnisti ennen kuin nosti katseensa ja laittoi sauvan laukkuunsa. Loitsut nyt eivät koskaan olleet hänen vahvin puolensa.

"Olet oikeassa. Tanssin Effien kanssa. Eikös ole ihan viisasta antaa tytölle vähän omaakin tilaa. En ole todellakaan mikään ammattitanssija, joten varmaan Effiekin arvostaa sitä, että annan hänen välillä tanssia sellaisen ihmisen kanssa, joka myös osaa tanssia." London selosti, ja Sharnee nyökkäsi. Onnekseen hän oli ollut oikeassa, ja London oli se poika jonka hän oli nähnyt tanssimassa - tai jos ei ollut, niin ainakin hänellä oli pari.
"Mutta, mitä sä olet mua katsonut tanssilavalla? Pitäisit katseesi vaan omassa tanssiparissasi." London jatkoi virnistäen, ja Sharneekin naurahti pienesti. Londonhan vaikutti ihan hauskaltakin, olkoonkin että poika näytti ainakin joillekin aiheuttaneen katkeruutta.
"Voit olla varma että pitäisin, mutta kun mulla ei sellaista satu olemaan. En mä tunne täältä ketään niin että eipä mua ole kukaan tullut pyytämään, enkä mäkään oo oikein tiennyt että keneltä pyytää päivän varoitusajalla." Sharnee selosti nopeasti, hymyillen sitten perään vähän kuin pahoittelevasti puhetulvaansa. Intialaisneito ei kovinkaan pitänyt siitä, että intoutui puhumaan melkein tuntemattomille kovin paljon itsestään, ajatuksistaan tai tekemisistään.
"Mutta, jos Effie-" Sharnee sai hetken miettiä oliko muistanut Londonin tanssiparin nimen oikein "haluaa välillä tanssia niiden kanssa jotka osaavat tanssia, tule sä hakemaan mua tanssimaan. Mäkään en kuitenkaan mikään supertaitava ole, vaikka tanssimisesta pidänkin." tyttö hymyili vielä hivenen varovasti.

Sharnee, vaikka kuinka uusiin ihmisiin tutustumisesta pitikin, muisti kuitenkin minkä takia oli Londonia alunperin lähestynyt ja veti pienesti henkeä ennen kuin avasi suunsa.
"Kuule, musta tuntuu että sä naurat mut nyt pihalle, mutta yritämpä kuitenkin. Et sä vois antaa mulle yhtä lasillista boolia? Mä en millään jaksais lähteä kapuamaan näiden korkojen kanssa makuusaliin hakemaan sieltä omia juomia." Sharnee ei oikeastaan loukkaantuisi, jos London purskahtaisi nyt nauraan ja käskisi Sharneen mennä vaikka hiekkalaatikolle leikkimään, sillä se oli kuitenkin hyvin mahdollinen vaihtoehto. Ennemminkin tyttö luultavasti ärtyisi, sillä hänen jalkansa tosiaan alkoivat olla kipeät ja näillä kengillä portaiden kävely aina Gryffondorien torniin asti saattaisi olla hyvinkin kivuliasta.

[Cerinna Crèin]

// Kirjoittakaa molemmat vielä yhdet viestit ja sitten tulen Cerinnalla mukaan peliin. //

[London Morel]

Sharnee naurahti Londonin kommentille siitä, että tuon tulisi pitää jatkossa katseensa vain omassa tanssiparissaan. "Voit olla varma että pitäisin, mutta kun mulla ei sellaista satu olemaan. En mä tunne täältä ketään niin että eipä mua ole kukaan tullut pyytämään, enkä mäkään oo oikein tiennyt että keneltä pyytää päivän varoitusajalla." Sharnee kertoi kaiken hyvin nopealla tempolla, mutta London ymmärsi kaiken. Poika tosin ihmetteli sitä, ettei kukaan ollut pyytänyt tyttöä tanssiparikseen, sillä tuohan oli nätti kuin mikä. London otti taas pari hörppyä lasistaan.

"Mutta, jos Effie - haluaa välillä tanssia niiden kanssa jotka osaavat tanssia, tule sä hakemaan mua tanssimaan. Mäkään en kuitenkaan mikään supertaitava ole, vaikka tanssimisesta pidänkin", Sharnee sanoi seuraavaksi, ja London katsahti tähän. Tule sä hakemaan mua tanssimaan, London kertasi mielessään tytön sanomaa. Aivan kuin poikien velvollisuus olisi aina olla aloitteen tekijänä. Tosin ei Sharneen kanssa tanssiminen varmasti olisi yhtään hullumpaa.

Poika empi hetken ei-, kyllä- ja ehkä-vaihtoehtojen välillä ja päätyi sitten sanomaan: "Mä voin tulla tanssimaan sun kanssa, jos sä haet mua tanssimaan", London sanoi kääntäen tytön ehdotuksen päälaelleen, "Tosin mä taidan juoda vielä pari lasillista tätä". Poika osoitti kädessään olevaa lasia, hörppäsi sen tyhjäksi ja kävi kaatamassa lasinsa taas täyteen. Hän toden teolla tarvitsi hieman lisävarmuutta ennen kuin voisi lähteä pyörittelemään tyttöä tanssilattialle.

"Kuule, musta tuntuu että sä naurat mut nyt pihalle, mutta yritämpä kuitenkin", Sharnee sanoi seuraavaksi. Londonin mielestä tuo tyttö oli kova puhumaan. "Et sä vois antaa mulle yhtä lasillista boolia? Mä en millään jaksais lähteä kapuamaan näiden korkojen kanssa makuusaliin hakemaan sieltä omia juomia." London katsoi taas tyttöä, mutta hänelle ei tullut mieleenkään nauraa tytön ehdotukselle. Päinvastoin, poika ymmärsi hyvin tytön tarpeet.

"Ai, sulla on ihan omat juomat tuvassa?" London kysyi ja naurahti tytölle. Tosin eihän tytöllä muutakaan vaihtoehtoa ollut, sillä Poudlardinessakaan ei anniskeltu alaikäisille. "Minkä ikäinen sä olitkaan? Tai no antaa olla. Odota hetki." Poika käännähti ympäri, käveli tarjoilupöydän luo, otti kaksi lasia, kaatoi toiseen boolia ja toiseen tonttuviiniä. Hän käveli takaisin tytön luo koettaen pitää kolme lasia yhtäaikaa käsissään. "En oikein tiedä, mistä pidät, joten toin sulle sekä boolia että viiniä", London kertoi ja ojensi kaksi lasia tytölle, kolmannen hän piti itsellään. "Etkä sitten kerro kenellekään!", poika sanoi varoittavalla äänellä ja iski silmää leikkisästi tytölle.

[Sharnee Ispahan]

London tuntui selvästi epäröivän Sharneen tanssiehdotusta, ja intialaisneidon hymy muuttui vähän väkinäiseksi. Lopulta poika kuitenkin vastasi;
"Mä voin tulla tanssimaan sun kanssa, jos sä haet mua tanssimaan." hetkeksi tyttö hämmentyi, mutta virnisti sitten. Kyllä hänelle sopisi mikä tahansa vaihtoehto, kunhan vain pääsisi tanssimaan.
"Sovittu." tyttö väläytti pienen hammashymyn ja katsoi kun London lähti hakemaan lisää juotavaa.

Sharneen kysyessä boolia, London ei hänen hämmästykseen osoittanut huvittuneisuutta muuta kuin sitä kohtaan että tytöllä oli omat juomat oleskeluhuoneessa.
"Miten muuten mä pärjäisin täällä ellei mulla olis omat juomat ja tupakat mukana?" tyttö hymähti. Häntä ei oikeastaan huolestuttanut se että London voisi saada hänet pulaan jos kertoisi kellekään opettajalle siitä että hänellä oli kiellettyjä aineita makuusalissa. Poika kun oli juuri tuonut hänelle kaksi kuppia, ja olisi ihan samalla tavalla pulassa jos Sharnee kertoisi tästä.
"Kiitti." Intialaisneito väläytti vielä toisen hammashymyn ja tarttui sitten boolilasiin, hörpäten juomaa.
"Etkä sitten kerro kenellekään!" London varoitti vielä Sharneeta, tosin vaikka äänensävy oli varoittava ei sitä pystynyt ottamaan tosissaan kun huomasi pojan silmäniskun.
"Älä huoli. Mä olisin ihan yhtä pulassa kuin sinä jos kertoisin." intialaisneito sanoi ja otti toisen kulauksen boolista, hymyillen pienesti.

[Cerinna Crèin]

Koulun loitsujen professori Cerinna Crèin oli koko illan vahtinut tarkasti lapsien juhlimista ja antanut tarpeen tullen kovia rangaistuksia, jos joku oli rohjennut käyttäytyä huonosti. Muutamaan kertaan nainen oli saaanut alaikäisiä kiinni pyytelemästä täysi-ikäisiltä alkoholipitoisia juomia. Näitä alaikäisiä tiukka professori nytkin katseellaan etsi.

Cerinna asteli huoneeseen jossa alkoholia tarjoiltiin ja katseli ympärilleen; eräs vanha mies haahuili ympäriinsä ja kaksi kolmekymppistä naista keskustelivat kiivaasti siitä, oliko booli tonttuviiniä parempaa vaiko ei. Sitten naisen katse kiinnittyi erääseen tummatukkaiseen poikaan joka keskusteli kauniin tytön kanssa. "Hetkinen..." Cerinna katsahti tytön käsissä olevaa lasia,"Mitä tuo juo?"

Nainen meni kaksikon luo ja nappasi tytön lasin. Cerinna haistoi sen olevan jotain alkoholipitoista. "Kuka olet ja minkä ikäinen olet?" hän kysyi tiukasti, ja toivoi ettei puhunut täysi- ikäiselle, jolla oli täysi oikeus juoda viiniä niin paljon kuin haluaa.

[London Morel]

Sharnee kiitti Londonin tuomista juomista, ja poika hymyili tälle. Tyttö lupasi olla kertomatta kenellekään siitä, että London antoi hänelle alkoholipitoisia juomia, koska tyttö itse olisi samalla tavalla pulassa, jos poika kertoisi tuon juomakätköstä makuusalissa. "Juokin sitten nopeasti, ettei vaan jäädä kiinni", London kehotti. Ei niinkään siksi, että pelkäsi oikeasti jäävänsä kiinni, vaan pikemminkin siksi, että saisi juotettua tytölle mahdollisimman monta lasillista ennen tanssiin ryhtymistä. Näin tyttö ei huomaisi niin helposti pojan kehnoja tanssitaitoja.

London oli juuri kysymässä tytön tupaa, jossa tämä opiskeli (jos tyttö opiskelisi gryffondorissa, poika voisi joskus tehdä vierailun hänen makuusaliinsa ja saada vastapalkaksi muutaman hörpyn tuon pullosta), mutta yhtäkkiä juomalasi napattiin Sharneen käsistä ja heidän keskustelunsa keskeytettiin. Keskeyttäjä oli hoikka, kaunis nainen, jolla oli ruskettunut iho sekä tummanruskeat, kiharat hiukset. Nainen oli pukeutunut polvipituiseen, valkoiseen mekkoon ja mustiin piikkikorkokenkiin. London tunnisti tuon naisen. Tuo oli koulun loitsujen professori.

"Kuka olet ja minkä ikäinen olet?", tuo kysyi tiukasti tytöltä. London katsahti naista. Tuo näytti ankaralta, ja pojan teki mieli karata paikalta Sharnee mukanaan.

"Hän on jo 17 vuotta, anna lasi takaisin!", London huudahti professorille. Itseasiassa pojalla ei ollut mitään käsitystä siitä, minkä-ikäinen tyttö oli. Ilmeisesti alle 17-vuotias, sillä hän ei päässyt ikälinjan toiselle puolelle, mutta ei hän paljoa nuoremmalta näyttänyt.

[Sharnee Ispahan]

Sharnee onnistui juomaan lasinsa melkein tyhjäksi nopeaan tahtiin, ennenkuin se katosi tytön sormien välistä, nähtävästi jonkun opettajan kynsiin. Tämä nainen oli nuoren näköinen, mutta äänensävy kuin nalkuttavalla kuusikymppisellä.
"Kuka olet ja minkä ikäinen olet?" kysymys tuli tiukkaan sävyyn, ja Sharnee tuhahti pienesti. London vakuutti professorille että Sharnee oli jo 17-vuotias, ja Sharnee kelasi nopeasti vaihtoehtoja ennen kuin avasi itsekin suunsa.
"Mä tosiaan olen ihan 17 vuotta. Oon Lauren Ispahan, voit ehkä tuntee mun pikkusiskon Sharneen. En kuitenkaan oo täällä oppilaana." intialaisneito oli tällä hetkellä kiitollinen että oli meikannut tavallista enemmän ja maskeerannut itseään vähän vanhemman näköiseksi, sillä nyt hänen valheensa voisi mennä läpikin vaikka professori myöhemmin tapaisikin hänen Sharneena.

"Eli jos vaikka saisin sen lasin takaisin, kiitos? Meidän oli muutenkin tarkoitus mennä Londonin kanssa ihan just tanssimaan, ja siellä on justiin alkamassa uusi kappale. Joisin mieluusti juomani ennen kuin me mennään." Valehtelu ei koskaan ollut Sharneelle, kovinkaan vaikeaa, mutta hän toivoi ettei London paljastaisi tätä valetta. Mitä nopeammin he kuitenkin pääsisivät tilanteesta pois, sen parempi. Ja vaikka se vaatikin tahdonvoimaa, hän piti jatkuvasti äänensävynsä asiallisena ja kohteliaana.