Kirjoittaja Rain Savage » 30 Elo 2020, 19:38
Mitä, ai että Heather luotti häneen? Tyttö silitteli Rainin selkää puhuessaan. Kaikki tuntui suloiselta ja kummalliselta. Rain räpytteli silmiään, sillä näkö näytti jostakin selittämättömästä syystä sumentuvan yhtäkkiä. Rain tunsi lämpöä sisällään, ja silmät taisivat vuotaa hiukan. Ai nytkö se viski vasta pamahti kunnolla päähän, vai mikä ihme tämä tunne oli?
Rainkin alkoi hekottaa, kun Heather puhui ruumiin piilottamisesta. Ajatus oli koominen mutta osuva. Rain puolustaisi aina ensin läheisiään ja vasta sitten oikeutta jos sittenkään. Oikein tekeminen kun ei pitänyt pinnalla huonoina hetkinä tai tehnyt hyvistä upeita, ainakaan jos Rainilta kysyttiin. Korkeintaan se saattoi joskus nostaa hänen itsetuntoaan hetkeksi. ”Jooo, mä varmaan oonki just tollanen”, Rain naurahti ja hymyili hömelösti.
Ai pitäisi juoda enemmän ja aamuun asti? Rain irvisti hivenen ja yritti pohtia, oliko tuo nyt hyvä idea vai ei. Jos ei lopettaisi juomista niin ei voisi tulla krapulaakaan ainakaan vielä huomenna. Mutta miten hän muka pysyisi hereillä? Lisää kahvia? Vettä? Rain kohautti olkiaan olematta oikein tilanteen tasalla. Hän joi taas kulauksen viskiään melkein kuin myöntymisen merkiksi.
Tosin Heather ei näyttänyt voivan kauhean hyvin. ”She on sun pää joka pyörii!” Rain valisti tietäväisesti. ”Ja mun kyl myös, heh”, hän myönsi. ”Nyt tehään niin, että sä meet pihalle oksentaa, ja mä meen nukkuu ja sitten juodaan vettä ja ei mennä nukkuu”, Rain selitti erittäin loogisesti. ”Eiku... En mä voi nukkuu. Mun pitää tehä nyt se tyttöjen se niinku... se pidetään hiuksista kiinni juttu?” Hän tarttui Heatheria kainaloista ja yritti erittäin vaivalloisesti saada nostettua tämän seisomaan ja pysyä itse pystyssä samalla. ”Mun pitää olla hvyvä tyttökaveri!” Hän totesi ja nauroi ajatukselle. Hyvä tyttökaveri? Hän? Voihan mantikorin pyrstöt tätä elämää! Ei Rain kyllä valittanut, sillä hän oli suorastaan hyvällä tuulella. Mikäli Heather pysyisi jaloillaan, pyrkisi Rain taluttamaan tämän teltasta ulos yrjöämään.