Plasmat sekaisin

[Rain Savage]

Uskollinenkin? Joo kyllä, niinhän hän juuri olikin! Koska se oli niin, että loppujen lopuksi hän oli ihminen joka piti ihmisistä. Vaikkei se varmasti aina ihan siltä näyttänyt. Rain käänsi katseensa Heatheriin ja hymyili tuolle sen näköisenä, ettei ollut enää ihan tässä maailmassa. Hän oli saapunut jonnekin Nirvanan tapaiseen.

Ystäviä, niin... Kyseinen keskustelu olisi hyvinkin voinut saada Rainin nolostumaan, jos hän olisi ollut selvinpäin. Mutta kaikeksi onneksi hän ei tosiaankaan ollut, vaan nyt kaikki oli helppoa ja avointa ja mukavaa. ”Jooo, tietty ollaan!” Rain vastasi virnistäen ja kääntyi halaamaan Heatheria tiukasti. ”Sun tukka tuoksuu aina hyvältä tiesitkhö sen? Oikeesti... Tää tuoksu varmaan pitäis mut järjissään vaikka tapahtuis mitä”, tyttö selitti. ”Hei, tiedätkö... Ollaankohan me ystävii niinku sittenkin, ku mä en oo enää mä?” Rain lisäsi sekavasti ja vain piti Heatheria halauksessaan, mikäli tuo ei pyrkisi siitä pois.

[Heather O'Hara]

Heather ilahtui kun Rain tuli halaamaan oma-alotteisesti. Tiukasti hän vastasi halaukseen, antaen pään levätä Rainin olkapäällä. "Tuoksuu vai? En ole koskaan ajatellut asiaa, miltä ne tuoksuu?" Heather kysyi ja naurahti, nojaillen Rainiin. Sopiva tukikeppi, sillä Heather ei ollut ihan varma siitä, että pyörikö teltta. Varmasti pyöri, ja hänen oli paras pitää Rainista kiinni, ellei halunnut lentää pois.

"Tietenkin ollaan ystäviä, mutta mikset sä et olis sä?" Heather kysyi vähän hämmentyneenä. "Eihän sun sielu muutu mihinkään, sä olet Rain vaikka tapahtuisi mitä tahansa. Sisältä siis ainakin..." Heather filosofoi pienessä hiprakassa, tai oikeammin kaatokännissä. Yllättävän selvästi tyttö puhui, mutta hänen heikkoutensa olikin liikuntakyvyn puute. Hän hengitti syvään Rainin kaulaa vasten.

"Ellei susta tule täysin kusipäätä ja selkään puukottajaa, en näkisi syytä miksi me ei oltais ystäviä"

[Rain Savage]

Ai miltä Heatherin tukka sitten tuoksui? Hankala kysymys. ”Joltainhh... shampoolta? Kai? Tai siltä miltä kissojen turkit tuoksuu”, Rain mutisi.

Sielu ei muutu? Ai niinku häh? Rainista tuntui hankalalta ajatella jotain sieluja nyt. Nukuttikin niin kamalasti yhtäkkiä. Rain tunsi Heatherin hengityksen kaulaansa vasten ja se tuntui hyvältä. Mutta ei kai siltä että se olisi haitannut, koska... ihmiset nyt vaan hengitti. Se oli luonnollista. Ei ollut väärin.

Heather pysyisi ystävänä, ellei hänestä tulisi kusipäätä tai selkään puukottajaa? Tuokin lause oli nyt hieman hankala käsitellä. Oliko hän nyt sitten kusipää vai ei? Tai oliko ollut? ”Musta... tuntuu että she... meni jo? Ei niinku varmaan.. uudestaan siis”, Rain selitti erittäin selkeästi ja haukotteli makeasti. ”Hitto mä kyl varmaah sammun just”, Rain totesi ja naurahti asialle. Hän halusi vain nukahtaa siihen halaukseen. Kuka mitään makuupussia tarvitsi yöpuvusta tai iltatoimista nyt puhumattakaan.

[Heather O'Hara]

Heather nojaili Rainiin edelleen, kädet tuon ympärillä ja enemmänkin tukeutuen kuin vain halaten. Hitto kun teltan lattia oli epätasainen, miksi kukaan ei ollut suoristanut sitä?

"No, mä luotan suhun ja siihen ettet koskaan puukottaisi kaveria selkään" kuin sanojensa vakuudeksi Heather silitti Rainin selkää. "Et vaikuttaisi sellaiselta... Mut vaikuttaisit ihmiseltä jonka kanssa piilottaisin ruumiin, jos tekisin murhan" Heather jatkoi ja hihitti asialle. Lähinnä ajatukselle siitä, että piilottaisi Rainin kanssa ruumista.

"Sun pitää juoda enemmän, niin sua ei väsytä" Heather julisti ja irrottautuu nojailusta, katsoen Rainia. "Voidaan valvoa aamuun asti... tai seuraavaan päivään!" Tämä oli nerokas idea, ja idean kunniaksi hän otti drinkistään ja joi sen loppuun.

Heatherilla oli vähän huono-olo, teki pahaa. "Paitsi mua ehkä oksettaa... en ole varma" Tyttö sanoi vähän vihertävänä, valuten teltan lattialle makaan. "Ja tämä teltta pyörii..."

[Rain Savage]

Mitä, ai että Heather luotti häneen? Tyttö silitteli Rainin selkää puhuessaan. Kaikki tuntui suloiselta ja kummalliselta. Rain räpytteli silmiään, sillä näkö näytti jostakin selittämättömästä syystä sumentuvan yhtäkkiä. Rain tunsi lämpöä sisällään, ja silmät taisivat vuotaa hiukan. Ai nytkö se viski vasta pamahti kunnolla päähän, vai mikä ihme tämä tunne oli?

Rainkin alkoi hekottaa, kun Heather puhui ruumiin piilottamisesta. Ajatus oli koominen mutta osuva. Rain puolustaisi aina ensin läheisiään ja vasta sitten oikeutta jos sittenkään. Oikein tekeminen kun ei pitänyt pinnalla huonoina hetkinä tai tehnyt hyvistä upeita, ainakaan jos Rainilta kysyttiin. Korkeintaan se saattoi joskus nostaa hänen itsetuntoaan hetkeksi. ”Jooo, mä varmaan oonki just tollanen”, Rain naurahti ja hymyili hömelösti.

Ai pitäisi juoda enemmän ja aamuun asti? Rain irvisti hivenen ja yritti pohtia, oliko tuo nyt hyvä idea vai ei. Jos ei lopettaisi juomista niin ei voisi tulla krapulaakaan ainakaan vielä huomenna. Mutta miten hän muka pysyisi hereillä? Lisää kahvia? Vettä? Rain kohautti olkiaan olematta oikein tilanteen tasalla. Hän joi taas kulauksen viskiään melkein kuin myöntymisen merkiksi.

Tosin Heather ei näyttänyt voivan kauhean hyvin. ”She on sun pää joka pyörii!” Rain valisti tietäväisesti. ”Ja mun kyl myös, heh”, hän myönsi. ”Nyt tehään niin, että sä meet pihalle oksentaa, ja mä meen nukkuu ja sitten juodaan vettä ja ei mennä nukkuu”, Rain selitti erittäin loogisesti. ”Eiku... En mä voi nukkuu. Mun pitää tehä nyt se tyttöjen se niinku... se pidetään hiuksista kiinni juttu?” Hän tarttui Heatheria kainaloista ja yritti erittäin vaivalloisesti saada nostettua tämän seisomaan ja pysyä itse pystyssä samalla. ”Mun pitää olla hvyvä tyttökaveri!” Hän totesi ja nauroi ajatukselle. Hyvä tyttökaveri? Hän? Voihan mantikorin pyrstöt tätä elämää! Ei Rain kyllä valittanut, sillä hän oli suorastaan hyvällä tuulella. Mikäli Heather pysyisi jaloillaan, pyrkisi Rain taluttamaan tämän teltasta ulos yrjöämään.

[Heather O'Hara]

"Ei mua okseta" Heather sanoi ja makasi teltan lattialla meritähtiasennossa. "Kai... en ole ihan varma. Hei musta tuntuu siltä, että mä kellun" Heather sanoi valaistuneena ja nosteli käsiään. Koko kroppa tuntui omituiselta, leijuvalta.

Hän kurtisti kulmiaan Rainin sanoille. "Siis... se kun toinen oksentaa niin toinen pitää hiuksista kiinni? Rain-kulta, mulla on ponnari" Heather hihitti. "Tai voit sä siitäkin pitää kiinni, en tiedä hyödyttääkö se enempää" Heather sulki silmänsä, teltta ei lopettanut pyörimistä.

"Rain, tämä teltta pyörii edelleen, tee sille jotain" Heather ei näyttänyt mitenkään terveen väriseltä, vihertävän vaalea sävy oli lähinnä tytön ihon sävyä. Hän ei avannut silmiään, hengitti vain tasaisesti.

[Rain Savage]

Mikä, ponnari? Rain siristi silmiään ja tuijotti keskittyneesti Heatherin tukkaa. Kyllä siinä vain ponihäntä olikin tai jopa kolme. ”Jooo... aivan.” Ai siitä ei tarvinnut pitää kiinni? Okei.

Heatherin seisomaan nostamisesta ei kyllä tullut yhtään mitään. Tyttö oli aivan veltto ja valitti edelleen, että teltta pyöri. Tämä pitäisi raahata ulos. Paitsi ettei Rain uskonut ehtivänsä ajoissa kuitenkaan. Jalat menivät solmuun pelkästä seisomisesta. Niinpä Rain lysähti takaisin lattialle polvilleen ja tyytyi pitelemään Heatherin yläkroppaa jotenkuten pystyssä.

Heather näytti hyvin sairaan väriseltä ja piti silmiä kiinni. Se unohdettu huoli alkoi taas kolkutella Rainin mielen perukoilla. Ei kai Heather ollut juonut vaarallisen paljon? Tämän täytyisi oksentaa. ”Kuule, nyt sun pitää vaan purjota siihen. Sith teltta lakkaa pyörimästä”, Rain päätti. Hän kietoi kätensä Heatherin selän takaa tämän vyötärön ympärille ja puristi lujaa ja nopeasti niin kuin silloin, kun yritettiin saada jokin toisen kurkkuun juuttunut tulemaan ulos. Kai se nyt toimisi oksentamiseenkin.

[Heather O'Hara]

"Mua nukuttaaaa" Tyttö valitti, kun Rain piteli hänen yläkroppaansa pystyssä. "Mä haluan nukkua" hän mutisi ja nojasi Rainin rintakehää vasten. Heather kuunteli Rainia puolella korvalla. Ei ei ei, hän ei aikonut oksentaa. Oksentaminen oli kamalaa. "En mä aio oksentaa" Heather väitti avaamatta silmiään. "Anna mun nukkua"

Heather tunsi kuinka Rain otti hänet syliinsä tiukemmin, ja nojautui Rainiin. "Mmh... kiva kun pidät musta huolta" hän sai sanottua, kunnes Rain puristi lujaa. Samalla vauhdilla Heather oksensi koko edellisen päivänsä siihen teltan lattialle, alkoholeineen ja ruokineen kaikkineen. Tytöstä tuntui siltä, kuinka hän vain yksinkertaisesti tyhjeni.

[Rain Savage]

Rain laittoi toisen käden suunsa eteen, kun Heatherin mahalaukun sisältö tyhjeni ansiokkaasti lattialle. Hetken aikaa hänestä tuntui siltä kuin oksentaisi kohta itse perässä. Huomista ajatellen Rainin olisi varmasti kannattanutkin vähentää kehonsa viskipitoisuutta hieman jo nyt, mutta ei se tullut hänen mieleensä. Tukahdutettuaan yökkäyksen Rain otti sauvansa esiin ja taikoi oksennuksen katoamaan. Jotenkin siinä samassa tosin teltan lattia otti ja muuttui väriltään räikeän pinkiksi, ja sitten siinä näytti jopa olevan glitteriä. ”Häh?? No ihan sama...” Sellaista kai sattui, kun taikoi humalassa. Rain antoi asian olla.

Rain kurottautui ottamaan Heatherin tyhjän drinkkilasin ja taikoi siihen vettä. ”Juo tää”, Rain kehotti ja nosti lasin toisen huulille. Hän piteli Heatheria kainalossaan, ettei tuo valuisi lattialle, ja silitteli hiukan tytön vatsaa vasemmalla kädellä kuin pahoitellen aiempaa kovakouraisuutta. Osa alkoholista oli nyt tullut ulos, joten jos Heather joisi vielä vettä ennen kuin nukahtaisi, niin kai tämä pärjäisi? Tosin pitäisiköhän Rainin silti yrittää valvoa varmuuden vuoksi, ettei tytön tila jostain syystä huononisi tämän nukkuessa.

[Heather O'Hara]

Heatherin olo oli kahta kamalampi, entistä väsyneempi. Tavallaan olo oli ihan kiva, ainakaan nyt ei yököttänyt. "Joko mä saan nyt nukkua?" Heather kysyi hiljaa ja raotti silmiään, katsoen Rainia ja lattiaa. "...miksi lattia on glitterinen ja pinkki?" hämmennys kuulu tytön äänestä.

Rain törkkäsi hänen huulilleen lasin ja Heather tarttui lasiin tärisevin käsin. Hän joi vettä hieman. Rainin silittely tuntui rauhoittavalta. "Mulla on kai krapula huomenna..." Heather sanoi hiljaa ja nojasi Rainiin, hörppien vettä loppuun. "ja mua väsyttää..."