¡Hola! ¿Quién eres tú?

[Theodore Snape]

"Ei kiitos, ja joo kävin täällä ennemmin, mutta kiitti silti. Jäätkö tänne syömään vai meetkö vielä jonnekkin?" Ly vastasin. "Otan molemmat mukaan. Mulla on vielä läjä läksyjä tehtävänä huomiseksi, jonka takia mun varmaan kannattaisi lähteä tästä pikku hiljaa valumaan takaisin koululle. En kyllä jaksaisi tänään niitä tehdä, mutta omapahan on vikani, kun jätin loitsujen ja taikajuomien esseetehtävät viimeiseen iltaan", totean huvittuneena. "Mikäli haluat, voit tulla samaa matkaa. Seura nimittäin kelpaisi paremmin kuin hyvin", lisään vielä hymyillen hieman mustahiuksiselle pojalle.

Käännyin takaisin tiskin takana seisovaan noitaan, joka ojensi minulle ison vaaleanpunaisen pahvimukin sekä pienen ruskean paperipussin, jossa porkkanakakku oli. "Se tekisi 2 sirppiä ja kaksi sulmua", noita sanoo hymyillen. Kaivan hänelle taskustani tarvittavan summan ja ojennan ne. "Kiitos! Hyvää illanjatkoa. Ja koita tällä kertaa olla kaatamatta sitä kahvia", noita hyvästelee nauraen. "Kiitos paljon! Yritän parhaani", vastaan tälle hymyillen ja lähden kävelemään ostokset käsissäni kohti kahvilan ovea.

Ilta oli jo alkanut hämärtää. Tähän aikaan syksystä ei vielä ollut kovinkaan kylmä, mutta illat olivat alkaneet pikku hiljaa pimentyä sekä viilentyä. En voinut sanoa vihaavani talvea taikka syksyä, mutta en niistä vuodenaikoina kovinkaan paljon tykännyt. Toki pimeät illat oli erittäin mukava istua sisällä joko takan ääressä tai pöydän vieressä kynttilöiden ympäröimänä. Olin tämän takia ehkä ikäisekseni hieman outo, koska rakastin yli kaiken kynttilöitä, lukemista sekä villasukkia. Suurin osa Châteaun 13-vuotiasta pojista olivat hulluna huispaukseen ja kuluttivat kaiken vapaa-aikansa pelaamalla joko huispausta tai velhoshakkia.

Ajatuksiini osittain vaipuneena tajusin, etten pystyisi avaamaan ovea, koska molemmat käteni olivat jo varattuna. Voisin toki koittaa sanatonta ja sauvatonta taikuutta oveen, mutta en uskonut, että se olisi onnistunut. "Voisitko mitenkään avata ovea?" kysyn Lyniltä. Nostin käsissäni olevia ostoksia ilmaistakseni tälle, etten siihen itse kyennyt. En halunnut riskeerata kahviani yhden tyhmän oven takia.

[Ly Allen]

"Otan molemmat mukaan. Mulla on vielä läjä läksyjä tehtävänä huomiseksi, jonka takia mun varmaan kannattaisi lähteä tästä pikku hiljaa valumaan takaisin koululle. En kyllä jaksaisi tänään niitä tehdä, mutta omapahan on vikani, kun jätin loitsujen ja taikajuomien esseetehtävät viimeiseen iltaan", hymähdin, kun tajusin tilanteeni olevan täysin sama. Muodonmuutoksien ja tähtitiedon esseet olivat kirjoittamaatta ja muut läksyt tekemättä. "Mikäli haluat, voit tulla samaa matkaa. Seura nimittäin kelpaisi paremmin kuin hyvin", Theodore sanoi hymyillen. Nostin suupieltäni ja sanoin: "Joo, eipä mulla täällä enää mitään tekemistä oo ja läksyt ja esseet tekemättä huomiseks."

Theo maksoi ostoksensa ja rupatteli jotain tiskin takana olevalle noidalle. Katseeni oli juuttunut kahvilan pöytien suuntaan ja nautin mukavasta lämmöstä vielä sen aikaa kuin voin. Kaivoin lopulta repustani paksun rikkinäisen näköisen farkkutakkini ja vedin sen hupparini päälle, koska tiesin ulkona olevan viileä ilma.

Kävelin Theodoren perässä ovelle.
"Voisitko mitenkään avata ovea?" hän kysyi ja huomasin tuon käsien olevan täynnä tavaraa. Nyökkäsin ja harpoin hänen ohitseen ovelle sekä avasin sen astuen siten itse ulkopuolelle. Ulkona oli viileä ja hämärää. Poudlardinen valot säihkyivät vasten tummaa taivasta ja tajusin vasta silloin kuinka kaunis kylä oli.

"No... Mitä sä tykkäät tehä vapaa-ajallas?" kysyin Theodorelta yrittäen avata hieman kömpelästi keskustelua. Heitin hupun päähäni ja työnsin kädet avonaisen takkini taskuihin.

//Tajusinpa, että olin kirjoittanut Lyn asuvan Lyonissa mutta tyyppihän asustelee Annecyssa... Hups. Mutta sinäänsä ei peliin vaikuttava juttu joten ei se mutään//

[Theodore Snape]

"Kiitos", sanon Lynille, joka avasi minulle kahvilan oven. Käteni olivat täynnä, jonka takia kahvinkin juominen tulisi tuottamaan vaikeuksia. Voisin tietenkin aina kokeilla sanatonta sekä sauvatonta taikuutta paperipussiin, jossa kirjoitusvälineeni olivat. Toisaalta siinä ei olisi mitään järkeä, koska en mitä todennäköisimmin tulisi taaskaan kyseisessä loitsussa onnistumaan. Toinen vaihtoehto oli odottaa, että saapuisimme linnaan, ennen kuin joisin kahvini. Joka ei sekään ideanan ollut kovin loistava. Kolmas vaihtoehto oli leijuttaa sauvan avulla ostoksiani edessäni samalla, kun kävelin.

Vaihtoehto kolme oli mielestäni kaikista järkevin. Jotenkin ajatuksenkulkuni oli ollut tänään illalla harvinaisen hidasta, jonka takia näinkin yksinkertaiseen ongelmaan ratkaisun keksiminen vaikutti lähes mahdottomalta. "No... Mitä sä tykkäät tehä vapaa-ajallas?" Ly kysyy minulta katkaisten epämääräisten ajatuksieni tulvan. Mietiskelyni oli selvästikin aiheuttanut kiusallisen hiljaisuuden, jota en tietenkään omaksi epäonnekseni ollut havainnut. "Lähinnä luen", huokaisen hieman huvittuneena. Käännän sinertävän harmaat silmäni mustahiuksista poikaa kohti. "Niin ja juoksen sekä teen lihaskuntoa aina kun aikaa sellaiselle löytyy", lisään vielä. Koulun taas alettua olin ehtinyt käymään lenkeillä huomattavasti vähemmän, joka harmitti itseäni suunnattomasti. Tuollekin asialle pitäisi varmasti tehdä jotakin, ehkä päivien aikatauluttaminen auttaisi, mutta en tiennyt pystyisinkö sellaiseen suunnitteluun. Tykkäsin huomattavasti enemmän sellaisesta elämäntavasta, jossa asiat vain tapahtuivat omalla painollaan.

Samalla, kun vastasin Lyn kysymykseen, kaivoin viittani taskusta taikasauvani, jotta saatoin toteuttaa aiemmin keksimäni suunnitelman ostosten kantamiseen. Otin sauvan siihen käteen, jossa pidin kahvikuppiani. Osoitin sauvalla paperipussia, joka oli täynnä kirjoitusvälineitä. Lausuin mielessäni leijutusloitsun ja omaksi, erittäin positiiviseksi, yllätyksekseni pussi nousi ilmaan ja jäi leijumaan eteeni. "Jes", hehkutan hijaa, jota kaduin jälkeenpäin. Mitä Ly mahtaa minusta ajatella, kun alan hehkuttaa erittäin yksinkertaisen sanattoman loitsun onnistumista. Noh, tehty mikä tehty enkä asialle enää voinut mitään näin jälkeenpäin.

"Entä itse? Onko sulla jotain harrastuksia?" tiedustelen puolestani pojalta, jonka huomaan näyttävän suhteellisen lihaksikkaalta, nyt kun asiaan kiinnitin huomiota. Arvelin, että hän treenasi vapaa-ajallaan, mutta en ollut varma, mikä pojan laji voisi olla. Huispaus, ehkä. Keskitin jälleen huomioni hetkeksi pois keskustelusta takaisin kahvikuppiini, josta saatoin vihdoin ja viimein juoda. Hörppäsin mukista pienen kulauksen pehmeästi maustettua lattea. "Ehdottomasti parasta lattea ikinä, kannattaa joskus kokeilla", totean hieman hymyillen. Todennäköisesti lähes jokainen piti kahviobsessiotani jotenkin outona, mutta en itse valitettavasti voinut sille mitään, että kofeiinista oli vuosien mittaan tullut jotakuinkin elämäni eliksiiri. Mihin viisasten kiviä edes tarvitaan, kun kahvi on olemasa?

[Ly Allen]

"Lähinnä luen", Theodore vastasi huokaisten. Tajusin Theodoren sanottua sen, että olimme aika erilaiset persoonat. Minä nimittäin pidin kirjoista, mutta olin niin nirso että kyllästyin suurinpaan osaan aloittaneista kirjoistani, joten lukeminen jäi todella vähälle. Sitten taas urheiluun en ikinä kyllästynyt. Salilla käyminen oli kaikista parhainta ikinä, mutta rakastin myös kaikenlaisia jästilajeja. En usein jaksanut pysyä samassa lajissa vaan kokeilin kaikkea. Sukellus oli tähän astisita ehdottomasti paras. Ja jääkiekko.
"Niin ja juoksen sekä teen lihaskuntoa aina kun aikaa sellaiselle löytyy", poika lisäsi vielä. Theodoren kaivaessa sauvaansa esille, mittailin tuota katseellani. Nyt kun kasoin tarkemmin hän näyttikin siltä, että piti kunnostaan huolta. Vaikka totta oli, ettei hän näyttänyt sellaiselta, joka panostaisi lihaskuntoon. Tai ehkä se näytti tällaisen salihiiren silmään siltä.

Heräsin ajatuksistani siihen, kun Theodore hihkaisi innoissaan. Huomasin paperipussin leijuvan edessäni ja tajusin hänen leijuttavan niitä sauvallaan.
"Entä itse? Onko sulla jotain harrastuksia?" Theodore kysyi. "Joo, urheilen. Käyn salilla ja testaan kaikenlaisii jästilajeja", totean. "Tai aika useesti vaan meen sukeltaa tai uimaan tai pelaa jääkiekkoo. Ne on parhainta ikinä."

Kastoin huvittuneena kuinka Theo nautiskeli kahvistaan. "Ehdottomasti parasta lattea ikinä, kannattaa joskus kokeilla", hän totesi hymyillen. "Yök", naurahdin, "kahvi tulee juoda joko mustana tai sitten pitää juoda teetä", esitin kantani kahviasiaan.

[Theodore Snape]

// Anteeksi ihan kauheasti tää kesto. Muistin, että olin jo vastaillut, mutta nähtävästi en ollutkaan....

"Joo, urheilen. Käyn salilla ja testaan kaikenlaisii jästilajeja", Ly toteaa, "tai aika useesti vaan meen sukeltaa tai uimaan tai pelaa jääkiekkoo. Ne on parhainta ikinä." Täytyy myöntää, että hän todella näytti siltä, että liikkui usein. "Uiminen on kyllä ihan kivaa, mutta jotenkin se ei lajina tuntunut omalta, kun sitä aikoinani harrastin. Jääkiekko taas on ehkä paras jästilaji, jota olen tähän saakka kokeillut. Meillä Riquewihrissä oli aina tapana talvisin kokoontua isolla porukalla pelaamaan kaupungin ainoalle kunnolliselle jäälle, se oli todella kivaa", muistelen pieni hymynkare huulillani.

Olin pitänyt todella paljon erilaisista aktiviteeteista, joihin kavereideni kanssa osallistuimme aina iltaisin läksyjen teon jälkeen. Tämä kaikki tietenkin tapahtui ennen kuin aloitin Châteaussa. Osa minusta kaipaa edelleen niitä aikoja, mutta on jotenkin lohduttavaa ajatella, että muutaman vuoden kuluttua pääsisin taas elämään tavallista arkea haluamallani tavalla. Ei sisäoppilaitoksessa loppujen lopuksi mitään vikaa ollut, mutta välillä kaipasi sitä vapautta, jonka koulun ulkopuolella eletty aika toi.

"Yök", Ly naurahtaa, "kahvi tulee juoda joko mustana tai sitten pitää juoda teetä". Pudistelen päätäni huvittuneena samalla, kun jatkan kahvin hörppimistä. "Musta kahvi menee, mutta erikoiskahvit ovat ihan oma ulottuvuutensa. Kokeilisit joskus", vastaan Lynille. "Aamukahvi tulee kyllä aina juoda mustana, mutta ne päivän muut kahvit voi nauttia missä muodossa tahansa. Erilaiset cappucinot on se oma heikko kohtani, lattesta en yleensä välitä", selostan Lynille edelleen hymyillen. "Latte on oikeastaan vain maitoa, sokeria ja tilkka kahvia", lisään vielä. "Toki tämä on ristiriidassa sen faktan kanssa, että kehuin juuri tätä lattea, mutta ehkä oma mielipiteeni näistä riippuu ihan päivästä ja tilanteesta", pohdin ääneen.

Heti puheenvuoroni lopetettuani kirosin mielessäni valehtelematta ainakin viidellä kielellä. En yleensä puhunut paljoa, mutta joskus puhetta vain ryöppysi suustani, kuten äsken pääsi käymään. Jos jatkaisin samaa rataa, Ly pitäisi minua varmasti ihan hulluna linnalle päästyämme. Huokaisin hiljaa ja käänsin huomioni hetkeksi takaisin edessäni leijuvaan paperipussiin, joka ei liikkunut eteenpäin enää niin sulavasti. Katsoin sitä hetken ja keskityin loitsuun, jotta sain sen leijumiskorkeutta nostettua sekä vakautettua liikkeen.

[Ly Allen]

"Uiminen on kyllä ihan kivaa, mutta jotenkin se ei lajina tuntunut omalta, kun sitä aikoinani harrastin. Jääkiekko taas on ehkä paras jästilaji, jota olen tähän saakka kokeillut. Meillä Riquewihrissä oli aina tapana talvisin kokoontua isolla porukalla pelaamaan kaupungin ainoalle kunnolliselle jäälle, se oli todella kivaa", Theodore muisteli hymyillen. Minuakin hymyilytti. En ollut montakaan taikovaa ihmistä tavannut ketkä olisivat edes tienneet mikä jääkiekko.

"Musta kahvi menee, mutta erikoiskahvit ovat ihan oma ulottuvuutensa. Kokeilisit joskus", Theo vastasi. "Aamukahvi tulee kyllä aina juoda mustana, mutta ne päivän muut kahvit voi nauttia missä muodossa tahansa. Erilaiset cappucinot on se oma heikko kohtani, lattesta en yleensä välitä", hän selitti hymyillen. Minusta Theo vaikutti innostuneelta ja tuo taisikin olla kahviekspertti.
"Latte on oikeastaan vain maitoa, sokeria ja tilkka kahvia", tein oksennuseleen esittääkseni mielipiteeni.
"Toki tämä on ristiriidassa sen faktan kanssa, että kehuin juuri tätä lattea, mutta ehkä oma mielipiteeni näistä riippuu ihan päivästä ja tilanteesta", Theo pohti vielä vähän kuin itsekseen. Sitten hän sulki suunsa eikä sanonut enä mitään. Minusta se tuntui hieman ahdistavalta, koska itse pidin siitä kuinka joku puhui ja minä kuuntelin. Mutta sinäänsä, musta tuntui että Theolla oli sama juttu. Hän leijutteli paperipussia keskittyneesti. Yritin pakonomaisesti keksiä jotain puhuttavaa.
"Minusta kahvi on edelleen pahaa jos se ei ole pikimustaa, mutta sinäänsä en edes juo kahvia usein", selitin. "Mutta musta on kiva kuulla et joku muukin velho tietää jääkiekosta jotain, usein kaikki vain pelaavat huispausta eivätkä anna huomiotakaan jästilajeille."

[Theodore Snape]

"Minusta kahvi on edelleen pahaa jos se ei ole pikimustaa, mutta sinäänsä en edes juo kahvia usein", Ly selostaa avaten vihdoin ja viimein suunsa lyhyen hiljaisuuden jälkeen. "Mutta musta on kiva kuulla et joku muukin velho tietää jääkiekosta jotain, usein kaikki vain pelaavat huispausta eivätkä anna huomiotakaan jästilajeille", hän vielä lisää. Kunnellessani Lytä, mieleeni juolahti eräs ajatus, jonka päätin tälle kertoa: "totta! Tuntuu välillä siltä, kuin velhot syrjisivät jästilajeja vain sen takia, että ne nyt sattuu olemaan jästien keksimiä. Jääkiekkoahan voisi periaatteessa pelata talven tullessa myös Châteaussa, mikäli rehtori antaisi luvan pienen jääradan jäädyttämiseen. Se ei ainakaan olisi kovin vaikeaa taikakeinoin, toisin kuin jästitavalla. Meillä päin käytettiin jonkin sortin jäädytysjärjestelmää, joka esti jäätä sulamasta myös silloin, kun ei pakkasta ollut."

Kävelin suhteellisen verkkaiseen tahtiin eteenpäin, sillä ilma oli jo viilentynyt huomattavasti eikä syksyviittani enää lämmittänyt läheskään niin paljoa kuin olisin halunnut. Kädessäni oleva kahvikuppikaan ei enää höyrynnyt taikka lämmittänyt osittain kohmeessa olevia käsiäni. Tämä johtui täysin siitä, että kupin pohjalla oli enää pari senttiä kermavaahtoa sekä mitä todennäköisemmin muutama tilkka kahvia. Avasin mukin kannan ja join kahvini loppuun.

Näin iltaisin huomasi selvästi sen, että syksy oli tulossa. Mielestäni Ranskassa talvi tuli huomattavasti hitaammin kuin Englanniksi, mutta aivan varma en asiasta ollut. Oli vasta syyskuun alku, joten vielä lämpötila ei ollut kovin alhaisiin lukemiin laskenut, mutta illat olivat selvästi pimeämpiä sekä koleampia. Inhosin näitä syysiltoja yli kaiken silloin, kun jouduin viettämään ne ulkona. Istuisin paljon mieluummin oleskeluhuoneessa takan ääressä lukemassa hyvää kirjaa lämmin fleecepeitto päälläni. Tuo saattaisi muiden korviin kuulostaa erittäin kornilta, mutta en mahtanut sille itse mitään. En koskaan ollut pitänyt syksystä taikka talvesta sen enempää, enkä todennäköisesti koskaan tulisikaan.

[Ly Allen]

"Totta! Tuntuu välillä siltä, kuin velhot syrjisivät jästilajeja vain sen takia, että ne nyt sattuu olemaan jästien keksimiä. Jääkiekkoahan voisi periaatteessa pelata talven tullessa myös Châteaussa, mikäli rehtori antaisi luvan pienen jääradan jäädyttämiseen. Se ei ainakaan olisi kovin vaikeaa taikakeinoin, toisin kuin jästitavalla. Meillä päin käytettiin jonkin sortin jäädytysjärjestelmää, joka esti jäätä sulamasta myös silloin, kun ei pakkasta ollut", Theo selitti. Nyökkyttelin ponnekkaasti, koska pojan ehdotus kuulosti niin hyvältä. Mieleni lähti laukkaamaan oikein urakalla, kun ajattelin miten rehtorille voisi ehdottaa jästilajien suosimista. Siinä velhot saisivat kokeilla muutakin urheilua kuin vaan lentämistä ja se kehittäisi myös sivistystä ja jästitietämystä.

Tarvoimme ripeästi viileässä syysilmassa kohti linnaa. Linnan valot loistivat kirkkaasti vasten hämärtyvää maisemaa. Minusta kevät oli paras vuodenaika, mutta syksy oli jollain tavalla kiehtova. Mutta tunnelmaa haittasi kyllä kylmyys, kun taas pimenevistä illoista pidin.

Tullessamme linnan ulko-oville avasin Theodorelle oven ja astuin hänen perässään sisälle. Linnan soihtujen lepattava valo valaisi aulaa ja portaita.
"No, oli kiva tutustuu. Nähään ehkä joskus taas", sanoin Theodorelle raapien niskaani. "Mää lähen tästä tonne", osoitin vasemmalle lähtevään käytävään.
"¡Adiós! Nos vemos más tarde!" huikkasin ja heilautin kättäni lähtiessäni käytävään.

//Hienosti unohdin tämän pelin ja nyt lopetin sen (jos Theo tekee jotain viestistäni poikkeavaa niin muokaan tekstiä), kiitos peliseurasta!//

[Mila Molina]

Theodore Snape, Serpentard: 24 p
Ly Allen, Gryffondor: 19 + 5 = 24 p

Lukitaan osittain keskeneräisenä