"Ei kiitos, ja joo kävin täällä ennemmin, mutta kiitti silti. Jäätkö tänne syömään vai meetkö vielä jonnekkin?" Ly vastasin. "Otan molemmat mukaan. Mulla on vielä läjä läksyjä tehtävänä huomiseksi, jonka takia mun varmaan kannattaisi lähteä tästä pikku hiljaa valumaan takaisin koululle. En kyllä jaksaisi tänään niitä tehdä, mutta omapahan on vikani, kun jätin loitsujen ja taikajuomien esseetehtävät viimeiseen iltaan", totean huvittuneena. "Mikäli haluat, voit tulla samaa matkaa. Seura nimittäin kelpaisi paremmin kuin hyvin", lisään vielä hymyillen hieman mustahiuksiselle pojalle.
Käännyin takaisin tiskin takana seisovaan noitaan, joka ojensi minulle ison vaaleanpunaisen pahvimukin sekä pienen ruskean paperipussin, jossa porkkanakakku oli. "Se tekisi 2 sirppiä ja kaksi sulmua", noita sanoo hymyillen. Kaivan hänelle taskustani tarvittavan summan ja ojennan ne. "Kiitos! Hyvää illanjatkoa. Ja koita tällä kertaa olla kaatamatta sitä kahvia", noita hyvästelee nauraen. "Kiitos paljon! Yritän parhaani", vastaan tälle hymyillen ja lähden kävelemään ostokset käsissäni kohti kahvilan ovea.
Ilta oli jo alkanut hämärtää. Tähän aikaan syksystä ei vielä ollut kovinkaan kylmä, mutta illat olivat alkaneet pikku hiljaa pimentyä sekä viilentyä. En voinut sanoa vihaavani talvea taikka syksyä, mutta en niistä vuodenaikoina kovinkaan paljon tykännyt. Toki pimeät illat oli erittäin mukava istua sisällä joko takan ääressä tai pöydän vieressä kynttilöiden ympäröimänä. Olin tämän takia ehkä ikäisekseni hieman outo, koska rakastin yli kaiken kynttilöitä, lukemista sekä villasukkia. Suurin osa Châteaun 13-vuotiasta pojista olivat hulluna huispaukseen ja kuluttivat kaiken vapaa-aikansa pelaamalla joko huispausta tai velhoshakkia.
Ajatuksiini osittain vaipuneena tajusin, etten pystyisi avaamaan ovea, koska molemmat käteni olivat jo varattuna. Voisin toki koittaa sanatonta ja sauvatonta taikuutta oveen, mutta en uskonut, että se olisi onnistunut. "Voisitko mitenkään avata ovea?" kysyn Lyniltä. Nostin käsissäni olevia ostoksia ilmaistakseni tälle, etten siihen itse kyennyt. En halunnut riskeerata kahviani yhden tyhmän oven takia.
