//Tänne odotamme Marceauta seuraksi <3
Aamu oli kaunis ja Ev oli lennähtänyt metsästämään jo hyvin varhain. Hän ei voinut sietää koulun ruokailuissa tarjottavaa ruokaa, se oli niin… kypsää. Ev ei todellakaan pitänyt kypsästä ruoasta. Joten hän oli siispä tuona aamuna hypännyt makuusalin ikkunasta ulos, avannut siipensä ja antanut tuulen koskettaa itseään lentäessään Metsään. Ei se tainnut aivan sallittua olla, mutta kyllä kasvava lohikäärme ruokaa tarvitsi.
Lohikäärmeen kasvatilla menikin muutama tunti Metsässä vaaniessaan ja väijyessään, ennen kuin tuo sai saaliin napattua. Saaliiksi jäikin pikein mehevä ja pulska jänis, joka ei ehtinyt tajuamaan, mikä tuohon iski. Toki tyttö olisi enemmän esimerkiksi peurasta pitänyt, mutta yksin hän ei kyennyt niin isoja saaliseläimiä kaatamaan, eikä täällä ketään toistakaan apuna ollut sellaiseen.
Jänis suustaan roikkuen lennähti lohikäärmeneito takaisin tupansa ikkunasta sisälle. Joku oli sulkenut makuusalin ikkunan, mutta onneksi oleskeluhuoneen ikkuna oli sentään auki. Ev laskeutui ikkunalaudalle istumaan ja alkoi syömään jänistä tavalla, joka saattoi heikkohermoisimpia tupatovereita suurestikin järkyttää. Lohikäärme ei olisi voinut vähempää noiden järkytyksestä välittää, itse söivät jotakin inhottavaa kypsennettyä ruokaa.
