// Peliin odotetaan mukaan Lloyd Frankowskia ja Alain Astieria! //
Marceau oli odottanut tätä päivää jo monen kuukauden ajan. Hän ei tiennyt, oliko hän odottanut päivää enemmän innon vai kauhun vallassa, vai pikemminkin jotain siltä väliltä. Tavallaan kotiinlähtö oli positiivinen asia - poika voisi viettää kunnolla aikaa perheensä kanssa ja keskittyä jästimaailma asioihin, jotka olivat hänelle tärkeitä ennen velhomaailmaan tutustumista. Jalkapallon harrastaminen, tietokoneen pelaaminen, television katsominen sekä jästikavereiden tapaaminen oli jäänyt pojalla erittäin vähälle viimeisten kahden vuoden aikana.
Toisaalta kotiin palaaminen pelotti Marceauta - jos paikkaa pystyi edes kodiksi kutsumaan. Äitiä ja isää ei enää ollut, eikä edes Lesparre-Médocissa sijaitsevaa omakotitaloa. Nykyään kotina toimi pojan tädin kerrostaloasunto Bordeauxin keskustassa. Siellä Marceau tulisi viettämään kesänsä tädin sekä kuuden siskonsa kanssa. Neljä muuta siskoa asuivat jo omillaan, onneksi, sillä muuten asuminen olisi käynyt aivan liian ahtaaksi.
Marceau huokaisi synkille muistoilleen ja ojensi matkalaukkunsa matkatavaravaunua täyttävälle miehelle. Poika suuntasi sen jälkeen lähimpään matkustajavaunuun. Hän kipusi vaunuun sisälle ja ryhtyi pujottelemaan vaunuosastojen lomitse yrittäen etsiä katseellaan tyhjää tai lähes tyhjää vaunuosastoa. Tyhjiä osastoja löytyi harvoin, mutta tällä kertaa poika löysi varsin nopeasti kopin, jonne sijoittautua ylhäiseen yksinäisyyteen. Hän avasi osaston oven, pujahti sisälle ja sulki oven perässään. Hän asettautui istumaan ikkunan läheisyyteen ja loi viimeisiä katseitaan ikkunasta ulos, Poudlardinen kylän suuntaan. Vaikkei vielä tuntunut siltä, hän tulisi varmasti kaipaamaan tätäkin paikkaa kesän aikana.
Marceau kävi pitkäkseen pehmeälle penkille ja veti hupputakkinsa mustan hupun päänsä suojaksi. Bordeauxiin oli vielä monen tunnin junamatka, joten hän ehtisi ottamaan pitkät torkut ennen kaupunkiin saapumista. Lisäksi hän saattaisi ehtiä moikata tupatoveriaan, Eviä, matkan aikana. Luultavasti tuo tyttö oli hänen kanssaan samassa junassa parhaillaan, ellei junalla matkustaminen ollut tuon heimon käytäntöjen vastaista.
Poika vei molemmat kätensä päänsä alle ja ummisti silmänsä.
