Kaksi vastaan metsä

[Jolie Leber]

//Tähän peliin tervetulleeksi toivotetaan *rumpujen pärinää* Colin! Peli ajankohta on 16.9. iltana/iltapäivänä.//


Istuin kynä kädessä tupani oleskeluhuoneessa. Piirsin metsää puineen ja kivineen. Olin erittäin iloinen, koska oli viikonloppu ja minun ei tarvinnut tuskailla inhottavien läksyjen parissa. Värittelin kuvaani loppuun hennon vihreillä väreillä. Taivaan väritin vaaleimmalla sinisellä mikä kynistäni löytyi. Viimeistelin vielä piirrostani ja unelmoin pääseväni tuohon maisemaan.

Taskussani oli yksi haiskuistani, jonka olin kuljettanut kouluun. Isäpuoleni ja äitini vihasi haiskujani, koska he pitivät niitä kummallisina lemmikkeinä. Heidän piti olla aina mahdollisimman tavallisia ja inhottavia, joka minua ärsytti suunnattomasti. Taskussa olevan haiskuni nimi oli Blende, joka oli hyvin riehaisalla päällä. Yritin rauhoitella, mutta Blende hyppäsi taskustani, jonkun tupalaiseni päälle.

Naurahdin ja nappasin Blenden. Piilotin sen nopeasti takaisin taskuuni. "Sori", sanoin pahoitellen. Silittelin Blendeä, että se ei enää tekisi hyökkäyksiä. "Kuka sä muuten oot?" Kysyin hymyillen. "Mä oon Jolie", lisään perään.

[Colin Willows]

//Tiddidii - Colin saapuu!//

Colin oli sinä lauantaina pukeutunut harmaisiin farkkuihin, sekä mustaan t-paitaan. Paita oli hieman rypyssä ja farkuissa tahroja. Colin kuitenkin tiesi että nyt ei ollut enää muita kuin Yasmin vahtimassa hänen pukeutumistaan. Ei enää isää, joka arvostelisi humalassa häntä tai äitiä...

Colin nielaisi. Ei. Hän ei voinut ajatella äitiä nyt. Omantunnon tuska pyyhkäisi hänen ylitseen, kun hän muisti äitinsä sairasvuoteella, hiukset pudonneina ja sydän sykkien viimeisiään. Pieni kyynel tipahti pojan poskelle, mutta hän pyyhkäisi sen nopeasti pois.

Hän oli juuri saapunut tupansa oleskelutilaan. Paikalla oli suht paljon ihmisiä, sillä ulkona alkoi jo ilta hämärtyä. Colin katseli hetken ympärilleen. Hän etsi katseellaan ystäviään ja tuttaviaan. Ehkä myös isosiskoaan. Hän ei kuitenkaan näin heti löytänyt ketään, joten hän päätyi istumaan nojatuoliin takan ääreen.

Yhtäkkiä jotain karvaista hyppäsi Colinin päälle. Hän ei nähnyt mikä se oli, mutta hätkähti rajusti. Hämähäkki? Colin inhosi hämähäkkejä. Joku toukka?

Poika kuuli naurahduksen. Joku otti tuon karvaisen otuksen hänen päältään ja pahoitteli sitten: "Sori." Colin tunnisti äänen tytön ääneksi.

Poika kohotti katseensa nähdäkseen, kuinka tyttö piilotti otuksen taskuunsa. Ihme, mutta Colin ei ollut huomannut hänestä parin metrin päässä istuvaa tupatoveriaan. Tuolla oli tummanruskeat hiukset, sekä saman väriset silmät.

"Kuka sä muuten oot? Mä oon Jolie", tyttö esittäytyi. Colin katsahti hänen silmiinsä. Ei näyttänyt tutulta. Kuinka vanha hän mahtoi olla? Hän näytti poikaa ainakin kolmisen vuotta vanhemmalta. Ehkä Jolie oli Yasminin kaveri?

"Oon Colin", poika hymyili hieman.

[Jolie Leber]

Katsoin poikaa, joka esittäytyi Coliniksi. "Ootko uusi täällä koulussa?" Kysyin Colinilta, joka vaikutti ykkös- tai kakkos-luokkalaiselta.

Yritin rauhoitella pehmeä turkkista haiskuani, mutta se vain villiintyi entisestään. Katsoin ikkunasta ulos, josta näkyi jo pimenevää pihaa. Rakastin aurinkoa ja pelkäsin pimeää ainakin yksin ollessani. Vihasin tulevaa talvea. Pimeyttä, kylmyyttä...inhottaa ajatellakkin.

Haiskuni puraisi minua sormeen. Siihen tuli veripisara, mutta pyyhin sen vain nojatuoliin. Ihmettelin haiskun käytöstä. "Uskallatko lähteä ulos kanssani?" Kysyin pojalta ja naurahdan mielessäni miltä se kuulosti. Katsoin piirrostani ja taittelin sen sitten taskuuni. Nousin ylös haisku sylissäni.

//lyhyemmät rooli ku sulla, mut yritän kirjottaa ees jotain sun tasosta d:

[Colin Willows]

"Ootko uusi täällä koulussa?"  aikaisemmin Jolieksi esittäytynyt tyttö kysyi. Colin hymyili ja nyökkäsi korjaten asentoaan pehmeässä nojatuolissa: "Oon. Mä aloitin tänä syksynä. Tosin mun isosisko on ollut täällä jo viis vuotta. En tä sä?" Olipa tyhmä kysymys. Jolie näytti paljon vanhemmalta kuin Colin. Enimmäkseen poika kuitenkin tarkoitti kysymyksellään, kuinka kauan Jolie oli käynyt Châteauta.

Jolie silitteli otusta. Se oli musta ja karvainen (?). Colin ei tiennyt mikä se oli, mutta ainakin se tuntui inhottavalta hänen ihollaan. Poika nyrpisti nenäänsä. Nyt Jolie katsoi ikkunasta ulos. Colin käänsi katseensa myös siihen suuntaan. Ulkona alkoi tosiaan jo hämärtyä. Viimeiset auringon säteet leikkivät pölyhiukkasten kanssa ikkunan sisäpuolella.

Colin näki silmäkulmastaan, kuinka Jolie pyyhkäisi sormensa nojatuoliin. "Uskallatko lähteä ulos kanssani?" kysyi hän sitten. Colin kohotti katseensa häneen. Tuo kuulosti aivan siltä, että häntä pyydettiin treffeille. Ei, ei se voinut olla. Jolie oli häntä vanhempi ja pidempikin.

"Uskallan", Colin vastasi tehtyään uuden tulkinnan kysymyksestä. "Minne? Siellä on jo aika pimeää. Tai ei se haittaa."

Jolie katsoi hetken paperia, joka hänellä oli ollut ja taitteli sen sitten taskuunsa. Tyttö nousi ylös olento sylissään. Colin teki samoin. Hän kömpi ylös tuolistaan ja hymyili.

[Jolie Leber]

Arvaukseni meni nappiin. Poika oli siis uusi. Hän kysyi saman kysymyksen minulta. "Ai minä? Mä olen jo kuus vuotta täällä mätääntynyt, joten kai sitä voi sanoa, että kauhean uusi en ole", totesin hymyillen. Muut oppilaat katosivat makuusaleihin tai ties minne.

"Uskallan", vastasi Colin ulos lähdöstä. "Minne? Siellä on jo aika pimeää. Tai ei se haittaa." Kohotin kulmiani ja katsoin poikaa. "No tietty metsään! Mä pelkään vähän pimeää, joten tästä tulee jännää!"

Colinkin nousi ylös hymyillen. "Lähdetään ja muista kello on jo paljon ja metsä on kiellettyä aluetta, joten...pitää olla varovainen!"

Lähdin pois makuusalista ninjamaisin liikkein. "Sinulla on siis sisko? Minkä niminen?" Kysyin hiljaa käytävällä. Haiskuni nakersi paitaani.

[Colin Willows]

"Ai minä? Mä olen jo kuus vuotta täällä mätääntynyt, joten kai sitä voi sanoa, että kauhean uusi en ole", Jolie vastasi hymyillen. Colin tunsi kysyneensä erittäin tyhmän kysymyksen.

"No tietty metsään! Mä pelkään vähän pimeää, joten tästä tulee jännää!" lisäsi tyttö, kun poika oli kysynyt minne he menisivät. Colin nielaisi. Metsään? Ei ollut hänen tapaistaan tehdä sellaisia tempauksia, mutta Châteaussa hän oli luonut itselleen uuden maineen.

"Lähdetään", Jolie sanoi kun Colin nousi ylös. Poika nyökkäsi. Nyt oli liian myöhäistä perua. "Ja muista kello on jo paljon ja metsä on kiellettyä aluetta, joten...pitää olla varovainen!" Tietenkin poika olisi varovainen. Kiinni jääminen ei haukutellut.

Kaksikko hipsi huoneesta ulos. Colin vilkaisi vielä viimeisen kerran oleskeluhuonetta ennen metsäseikkailua. Voi hän toivoi, että voisi vain jäädä ritisevän takkatulen ääreen. Se ei kuitenkaan nyt käynyt. Jokin uusi ja tuntematon odotti häntä.

"Sinulla on siis sisko? Minkä niminen?" Jolie kysyi käytävällä hiljaisella äänellä. Käytävä oli pimeä. Colin tuskin näki eteensä. Pojan silmät haravoivat ympäristöä valppaasti professorien varalta.

"Juu. Yasmin Willows. Hän on kuudellella", Colin kertoi ja hipsi käytävällä eteenpäin. "Tunnetko hänet?"

[Jolie Leber]

Colin vilkaisi vielä oleskeluhuoneeseen. Ilmassa oli tietynlaista jännitystä niin minun kuin varmaan Colininkin osalta. Uskoin Colinille tämän olevan uutta niin kuin varmaan monet muutkin asiat.

Pimeässä en nähnyt kunnolla Colinia, joten minua pelotti ja aloin kipittää nopeammin pois linnasta. Toivoin Colinin pysyvän perässä. Kysyin Colinilta hänen siskosta. "Juu. Yasmin Willows. Hän on kuudennella. Tunnetko hänet?", Colin kertoi. "Yasmin? Oon jutellu sen kaa pariin otteeseen! Joten tunnen!" Totean hiljaa.

Pian rappuset olivat edessä. Hyppelin rappusia alaspäin ja näin sen! Todella hämärästi kylläkin, mutta ulko-ovi! Se oli edessämme. "Vihdoin", totean. Joku professori pimeässä en nähnyt ketä tuli toiselta käytävältä.

Hipsin hiljaa koristepatsaiden(?) taakse. En jäänyt katselemaan mihin Colin jäi.

[Colin Willows]

Colin hiippaili Jolien perässä pitkin pimeää käytävää. Niin pimeää, että hän vain juuri ja juuri erotti tumman hahmon edessään. Poika tunsi olevansa salainen agentti matkalla kohti vaarallista ja tuntematonta.

"Yasmin? Oon jutellu sen kaa pariin otteeseen! Joten tunnen!" Jolie sanoi hiljaa Colinin kysyessä, tunsiko tämä hänen siskonsa. Poika toivoi, että Yasmin ei olisi paljastanut mitään heidän elämästään kotona. Colinin pahin pelko oli, että häntä alettaisiin taas kiusaamaan sen takia.

Jolie lähti hyppelemään rappusia alaspäin. Colin seurasi perässä, mutta huomattavasti hitaampaa. Hän ei halunnut kompastua tai mitään. Mikä olisi sen mukavampaa, kun jäädä kiinni käytävillä hiippailusta yöaikaan ja olla vielä sairaalakunnossa?

"Vihdoin", Gryffondor-tyttö totesi. Colin näki ulko-oven karmeista paistavan hempeän valon valossa, kuinka Jolie pujahti marmoripatsaiden taakse. Oliko joku tulossa? Colin pystyi erottamaan askelien ääniä kauempaa.

Poika hivuttautui salamannopeasti toverinsa perässä koristepatsaiden kätköön. Hän pidätti hengitystään. Ei, hän ei halunnut jäädä kiinni nyt. Colin kuuli, kuinka joku saapui aulaan. Sitten tuli hiljaista.

Oliko se/hän jo mennyt?

[Jolie Leber]

Kurkkasin nopeasti oliko käytävillä ketään. Kuulin oudon köhäisyn ja päätin pysyä piilossa vielä hetken aikaa. Olin aivan Colinissa kiinni. Niin pitkältä tuntuneen ajan jälkeen haiskuni lähti taskustani. Lähdin sen perään välittämättä mistään muusta.

Nappasin haiskun ja juoksin ulko-ovesta ulos. Päästin haiskuni vapaaksi, kun olimme kunnolla pihalla. "Selvittiin", sanoin rauhallisesti.

Laitoin kimmeltävän sormuksen sormeeni, jotta haiskuni seuraisi. "Tykkäätkö haiskustani?" Kysyin Colinilta. Kävelin metsää kohti.

Olimme jo metsän rajalla. "Ootko nyt varma, että uskallat?" Kysyin itse hieman pelokkaana hämärästä metsästä.

[Colin Willows]

Marmorisen koristepatsaan takana oli ahdasta. Gryffondorit olivat aina kylkikyljessä. He pysyivät piilossa vielä hetken, kun yhtäkkiä Jolie pujahti ulos patsaiden suojasta. Colin jäi vielä hetkeksi paikoilleen. Poika kuulosteli, olivatko he varmasti kaksin.

Pian Colin livahti myös eteisaulaan. Jolie nappasi jotain maasta. Se näytti samalta otukselta, mikä oli hypännyt Colinin päälle aikaisemmin. Poika ei tiennyt mikä se oli, mutta ainakin tyttö kanniskeli sitä mukanaan kaikki alle.

Jolie pujahti ulos ulko-ovista. Colin seurasi perässä. Pojan kasvoille tulvahti viileää syysilmaa. Hän hengähti pari kertaa syvään. "Selvittiin", Jolie totesi. Colin nyökkäsi. Onneksi.

He kävelivät metsää kohden aution pihan halki. Colin katui, että oli laittanut vain t-paidan päälleen. Jolie laittoi jotain kimaltavaa sormeensa. "Tykkäätkö haiskustani?" kysyi hän. Colin vilkaisi ympärilleen varoen, että se ei hyppäisi yhtäkkiä hänen niskaansa.

"No, miten sen nyt ottaa. On se ihan kiva", Colin vastasi. He olivat juuri saapuneet metsän reunaan. Heidän edessään oli pimeä jorpakko täynnä pelottavia otuksia.

"Ootko nyt varma, että uskallat?" Jolie kysyi. Hän kuulosti hieman pelokkaalta. "Joo..." Colin sanoi hieman epävarmana. Hän ei ollut todellakaan varma.

Colin ei halunnut olla enää se, joka kulki vain toisen perässä, joten hän asteli metsään. Kesti hetken ennen kuin hänen silmänsä tottuivat pimeyteen. Hän oli puiden ympäröimä. Nekin näyttivät jo hirviöiltä. Yhtäkkiä poika kuuli, kuinka puskassa räsähti jokin. Tahtomattaan hänen suustaan pääsi pieni huudahdus.