Tapaamme jälleen...

[Neofytos Spirosinpoika]

Neofytosin yritys saada nainen esittelemään itsensä, epäonnistui. No mutta ainakin hän sai esiteltyä itsensä, vaikka sekään ei tuottanut toivottua tulosta. Nainen kutsui häntä silti vain mantikoriksi. Ei ollut kuitenkaan aika muistuttaa, että tällä 'mantikorilla' oli myös nimikin, joka juuri kerrottiinkin.
Sen sijaan nuorukainen lähti kävelemään naisen perään, pitäen pyrstönsä matalalla, miltei maata laahaten. Eihän se kovin rento asento ollut, mutta pyrstön rentona pitäminen olisi voinut taas olla uhkaavan korkealla. Parempi pelata varman päälle.

Neofytos katseli ympärilleen uteliaana. Hän ei ollut viime kerralla päässyt katsomaan koulua näinkin kaukaa, joten hänen piti nyt nauttia. Hän nimittäin pelkäsi, että joutuisi kaikesta huolimatta karkoitetuksi, vaikkei hänellä enää mitään paluupaikkaa olisikaan. Ja ajatus metsässä tai luonnon keskellä kauhistutti. Siellä ei olisi siistiä, lämmintä ja pehmeää kotia, eikä järkevää seuraa. Hänellähän tulisi ikävä henkilöitä alta aikayksikön.

"Mikä saisi teidät luottamaan minuun?" Neofytos kysyi rikkoen hiljaisuuden. Hän käänsi katseensa edessään kulkevan naisen selkään.

[Mila Molina]

Rehtori jatkoi kävelyään loivaa rinnetta pitkin kohti riistanvartijan mökkiä. Hän ei sanonut sanaakaan alkumatkan aikana, sillä mitään sanottavaa ei ollut. Lisäksi hänellä ei todellakaan ollut tapana rupatella mantikorin tapaisten taikaolentojen kanssa. Nainen loi silloin tällöin silmäyksiä mantikoriin ja tuon pelottavaa pyrstöön, joka laahasi perässä lähes maata pitkin.

Seuraava mantikorin esittämä kysymys hämmensi kuitenkin rehtoria. Tuo kysyi, mikä sai naisen luottamaan tuohon. Rehtori käänsi katseensa mantikorin puoleen ja kohotti kulmiaan. Mitähän olento oli tuolla kysymyksellä tarkoittanut? Mistä tuo oli saanut päähänsä, että nainen luotti tuohon? Vai oliko kysymys vain jonkinlaista harhautusta?

"Minä en luota sinuun", rehtori vastasi kylmästi, katsoen mantikoria tiukasti silmiin. Sitten hän käänsi katseensa takaisin eteenpäin ja jatkoi askellusta entistä rivakammin. "Haluan vain siirtää vastuun sinusta mahdollisimman nopeasti jollekulle toiselle. Taikaolennot eivät nimittäin kuulu minun alaani - onneksi", tuo kertoi mantikorille, kuitenkin katse suunnattuna eteenpäin. Huomasi selvästi, ettei nainen edes yrittänyt olla ystävällinen mantikorille. Jos hän ei ollut ystävällinen edes ihmisille, miksi hänen olisi pitänyt olla ystävällinen taikaolennoille?

Rehtori alkoi hidastaa vauhtiaan, kun he saapuivat pienen hirsimökin lähistölle. Nainen jäi seisomaan jonkin matkan päähän hirsimökistä. "Riistanvartija asuu tuolla. Mene sinne - heti!", nainen sanoi käskevästi ja odotti, että mantikori tekisi seuraavan liikkeensä. Hän puristi edelleen oikeassa kädessään taikasauvaansa siltä varalta, jos olento päättäisikin yhtäkkiä hyökätä.

// Riistanvartijalle ei ole pelaajaa, joten voit itse päättää, miten riistanvartija käyttäytyy kohdatessaan mantikorin, jos Neofytos päättää mennä ovelle koputtamaan. Olen ajatellut riistanvartijan keski-ikäiseksi mieheksi, joka on erittäin innostunut erilaisista taikaolennoista. Loput saat päättää itse. :D //

[Neofytos Spirosinpoika]

Neofytos näytti hieman pettyvän naisen vastatessa hänen kysymykseensä kylmästi. Jos sanoilla olisi voimaa, olisi mantikori jo syväjäädytetty. Mutta sanoilla silti pystyi satuttamaan ja juuri nuo sanat satuttivat nuorta olentoa.
"Ymmärrän", hän vastasi lyhyesti ja hieman vaimeasti. Hän viimein ymmärsi pitää suunsa ummessa ja vain kävellä noidan perässä riistanvartijan mökille.

Rehtorin käskyttäessä mantikorin mökille, Neofytos katsoi hetken mökkiä, ennen kuin lähti kävelemään sitä kohti, pysähtyen muutaman metrin päähän naisesta. Hän kääntyi ympäri.
"Kiitos kuitenkin, että ette lähettäneet minua samantien takaisin. Ja olisin entistä kiitollisempi, jos harkitsisitte minun ottamista koulullenne", nuorukainen sanoi alistuvalla äänensävyllä.
Sen jälkeen Neofytos kääntyi jälleen ja käveli mökin ovelle. Hän istuutui oven eteen ja nosti tassunsa koputtaakseen. Hän kuitenkin kurtisti samantien kulmiaan. Miten koputetaan pehmeällä tassulla?
Neofytos kohautti olkiaan ja läimäytti pari kertaa tassullaan ovea. Se ei vastannut koputusta, vaan enemmän paukutusta, mutta sen parempaan mantikori ei kykenisi.
Hän nousi ja peruutti pari askelta, odottaen, että ovi avautuisi.

Riistanvartija näytti olevan erittäin innostunut nähdessään ovellaan seisovan taikaotuksen, että tuo ei tuntunut hetkeen edes miettivän mitä oli tapahtunut tai miten mantikori, josta oli aikaisemmin puhuttu kasvattajan kanssa, seisoi hänen ovellaan, ilman laatikkoa.
Neofytos väläytti ystävällisen hymyn.
AIvan kuin tuo olisi saanut miehen takaisin maan pinnalle. "Mutta.. miten?" hän kysyi ja nosti katseensa, näden Milan vähän matkan päässä. "Oh.." Mies näytti tajunneen tilanteen ja muuttui hivenen vaivaantuneeksi. Selvästi mietti, miten selittäisi tapahtuneen rehtorille, jolle ei mantikorin tulosta oltu kuitenkaan kerrottu.
Neofytos odotti, että joku puhuisi, sillä hän oletti olevansa kuitenkin se, jonka vähiten toivottiin puhuvan sillä hetkellä.

[Mila Molina]

Mantikori noudatti rehtorin käskyä lähes heti. Tuo katsoi mökkiä kohden hetken ja lähti sitten astelemaan sitä kohti. Pian tuo kuitenkin pysähtyi ja käänsi katseensa takaisin naisen puoleen. Olento kiitti, ettei nainen lähettänyt häntä samantien takaisin. Lisäksi tuo kertoi olevansa entistä kiitollisempi, jos nainen harkitsisi tuon ottamista takaisin koululle. Äänensävy oli hyvin nöyrä, muttei se edelleenkään sulattanut rehtorin sydäntä.

Nainen tuhahti ja teki käsillään hätistävää liikettä. Hän toivoi, että mantikori häipyisi mahdollisimman nopeasti hänen silmistään. Olento voisi olla hetken riistanvartijan luona ja sitten tuo lähetettäisiin takaisin sinne, mistä oli tullutkin. Tai vaihtoehtoisesti jonnekin muualle, jos riistanvartijalla oli parempi idea. Pääasia, että lopullinen paikka sijaitsisi mahdollisimman kaukana Taikakoulu Châteausta.

Rehtori näki, kuinka riistanvartija avasi oven mantikorille ja kuinka tuon kasvoille ilmestyi yllättävän innostunut ilme. Aivan kuin mantikori olisi ollut aikainen syntymäpäivälahja kyseiselle miehelle. Nainen kohotti kulmiaan ja kohtasi riistanvartijan katseen. Miehen ilme muuttui hivenen vaivaantuneeksi, ja naisen ilme oli puolestaan hivenen kysyvä. Nyt ei olisi kuitenkaan aika kuunnella selityksiä, sillä rehtorilla oli muuta tekemistä. Pian hän kuitenkin ottaisi riistanvartijan puhutteluunsa, jolloin he miettisivät mantikorin lopullista kohtaloa.

"Sinä olet minulle selityksen velkaa", rehtori sanoi miehelle painokkaasti, "Tule ennustustorniin luokseni tänään iltapäivällä, niin keskustelemme hieman", nainen jatkoi ja alkoi ottaa jo ensimmäisiä askeleita kohti kasvihuoneita. "Ja sinä, mantikori, käyttäydy!", hän soi myös pienen puheenvuoron olennolle. Vaikka riistanvartija osasi varmasti pitää puolensa mantikorin mahdollisen hyökkäyksen aikana, oli rehtorin sana aina rehtorin sana. Jos mantikori osasi arvostaa vanhemman ja viisaamman henkilön puhetta, noudattaisi tuo varmasti käskyä.

// Seuraava peliviesti voisi olla viimeiseni, ellet sitten keksi jotain jatkoa pelille. :') //

[Neofytos Spirosinpoika]

Neofytos katsoi pahoittelevasti riistanvartijaa, joka ei kuitenkaan näyttänyt huomaavan katsetta, vastatessa naiselle myöntävästi ja tulevansa sovittuun aikaan.
Riistanvartija kääntyi takaisin mökkiinsä, viittoen nuorta otusta tulemaan peremmälle, kun Neofytos kuuli vielä rehtorin sanat.
"Kyllä, rouva, en aiheuta ongelmia", mantikori lupasi, tehden pienen kumarruksenkaltaisen tuolle. Sen jälkeen hän seurasi riistanvartijaa sisälle mökkiin, tuntien heti helpotusta päästyään kauemmaksi ilkeästä naisesta.

Hän sai väliaikaiseksi olinpaikaksi mökin lähellä olevan vajan, sillä valitettavasti mantikori ei voisi oleskella mökissä suuren kokonsa vuoksi. Tuo oli jo ensimmäisillä minuuteilla ehtinyt jo työntää muutaman koristemaljakon alas ja kaatanut kirjoja lattialle ja lopulta päättänyt vain istuutua paikoilleen.
Neodytos ei ollut kovin tyytyväinen luvattuun vajaan, hän halusi elää kuin henkilöt, eikä kuin eläimet. Mutta hän ymmärsi riistanvartijaa kyllä hyvin ja otti iloiten vajan vastaan, saatuaan vielä pari huopaa mukaansa. Se oli jo paljon enemmän, mitä hän oli uskaltanut toivoa. Vielä kun hän saisi myöntävän oleskeluluvan koululla, kaikki olisi täydellistä.


//Eiköhän tämä ollut loppu (: Kiitos peliseurasta! Kenties he vielä tapaavat ;D //

[Mila Molina]

Rehtori Molina kuuli mantikorin viimeiset sanat sekä näki, kuinka tuo lopulta siityi riistanvartijan kehottamana sisälle mökkiin. Kun ovi oli sulkeutunut, nainen huokaisi helpotuksesta. Nyt olennosta oli päästy eroon edes hetkeksi, ja toivottavasti tuon lopullinen sijoituspaikka päätettäisiin mahdollisimman nopeasti. Hän ei pystyisi elämään pelossa siitä, että mantikori tulisi joku yö hänen torniinsa ja tekisi jotain kohtalokasta.

Rehtori jatkoi kävelyään kohti kasvihuonetta ja työnsi taikasauvan takaisin taskuunsa. Riistanvartija saisi toden totta kuulla kunniansa tänään iltapäivällä, kun tuo saapuisi ennustustorniin. Tämä oli viimeinen kerta, kun mitään tällaista tehtiin tämän naisen selän takana. Tämä oli hänen koulunsa, joten moinen käyttäytyminen ei sopinut hänelle laisinkaan. Rehtori tuhahti toistamiseen.

Nainen ei tiennytkään, mitä tulevien päivien aikana tulisi tapahtumaan. Hän ei tiennyt, että riistanvartija oli kiintynyt mantikoriin ensihetkien aikana jo niin paljon, ettei tullut kysymykseenkään luopua kyseisestä olennosta. Hän ei aavistanut, että riistanavartija valehtelisi hänelle jatkossakin ja lupaisi toimittaa mantikorin muualle, vaikka todellisuudessa tuo laajensi omaa mökkiään niin, että mantikori sai oman huoneen käyttöönsä. Mies uskotteli kuitenkin mantikorille kaiken olevan hyvin, vaikka todellisuudessa rehtori olisi repinyt hiuksensa päästä, jos olisi tiennyt moisesta toiminnasta.

// Kiitos mukavasta pelistä! :3 //

[Mila Molina]

Neofytos Spirosinpoika: 17 + 5 = 22 p
Mila Molina: 17 + 5 = 22 p