Cheap thrills

[Cyan Grenier]

Ahaa, sen kirjan nimi on siis 7 vanhaa ja pätevintä taikakalua. Ei kuulosta kovin erikoiselta, joten nyökkään vain Gretalle ajattelematta kirjaa sen enempää. Olemme siis lähdössä pihalle opettelemaan loitsuja, ja kohta tyttö selittää minulle, miten hän on niin hyvä niissä.
"No kai kirjojen lukemisesta on sitten jotain hyötyäkin", totean kohauttaen olkiani. Itse tosin olen tyytyväinen jos voin tänään oppia Gretalta jotakin hienoa sen sijaan, että kaikki pitäisi päntätä itse oppikirjoista. Tykkään kyllä loitsia, mutta pitkällinen opiskelu päivittäin on minusta rasittavaa puuhaa jonka mieluummin vältän jos voin. Gretalla on myös paljon vanhempia sisaruksia, mutta hetkinen.. tuo kaverin nimi, Alice Walley, soittaa kelloja päässäni. Greta on siis tokalla, mutta en juurikaan kuuntele hänen puheitaan valinnaisaineista, sillä Alice Walleyn nimi vie suurimman huomioni.
"Tunnetko sä Alice Walleyn?" Kysyn kohta uteliaana.
"Siinä tapauksessa tiedätkö, onko hän oikeasti animaagi? Ja ehkä susi? Löysin jonkin aikaa sitten sellaisen lapun missä luki niin", jatkan oitis. Ehkä Greta osaa kertoa, oliko siinä jutussa jotakin perää.

Jatkamme matkaa ulos, sillä Greta on sitä mieltä, ettei Molinaa kannata suututtaa loitsimalla sisällä.
"Joo, ehkä parempi niin", naurahdan sillä en minäkään halua joutua mihinkään rehtorinpuhutteluun tai muutenkaan hankaluuksiin. Käytävällä tosin haisee joltakin pahalta.
"Yök! Mikä ihme tuo haju on?" Ihmettelen ääneen.
"Ihan kuin jotain olisi palanut pohjaan... Eihän se voi olla meidän ruoka, sillä siinä tapauksessa mä kuolen nälkään!" Päivittelen huolestuneena. Haluaisin kyllä päästä pian syömään lounasta, mutta jos ruoka haisee tältä, ei se kamalasti houkuta.

[Greta Glaris]

Kävelemme käytävää samalla kun vastailen pojan kysymyksiin "Onhan siitä" vastaan. Menen raput alas enkä ole vieläkään keksinyt mitä opettaa. Nojaa voisin kysyä mitä poika osaa. "Totta kai minä tunnen" vastaan kun Cyan kysyy tunnetko Alicen. "Animaagi? Ja löysit lapun? Onko se yksi niistä juoruista?" Kysyn ja hidastan askeleitani jotta poika pääsee viereeni. Kuiskaan tämän korvaan:
"Kyllä hän on, mutten tiedä miksi hän muuttuu. Hä sanoi joskus olevansa koska olemme parhaat ystävät. Ethän kerro tätä kellekään? Voinko luottaa siihen?" Kysyn hiukan hätäiseen sävyyn. "Niin kai" vastaan hajamielisenä pojan lounas kysymykseen.

Laskeudumme portaat alas aulaan. Tartun ovenkahvaan ja työnnän oven auki. Hirvittävä lumi tuisku kohtaa meidät. Jäätävä viima puhaltaa ja vinkuu koulun nurkissa. Minulla on talviviitta, pipo ja lapaset laukussa, muttei huivia tai talvikenkiä. Tennarit saivat nyt kelvata. Astuin varovasti muutaman sentin paksuisen hyiseen lumeen. Toivottavasti sauvani ei jäätyisi kesken kaiken.

[Cyan Grenier]

"Joo, niin kai", vastaan kun Greta kysyy, oliko se lappu yksi niistä juoruista. En ole kiinnittänyt asiaan kovin paljoa huomiota, mutta kyllä koulun käytävillä on tosiaan puhuttu, että jotain juoruja oppilaista ja henkilökunnastakin olisi liikkeellä. Ja sitten tyttö kuiskaa korvaani, että se juttu on totta. Alice Walley siis on animaagi!
"Mitä, oikeesti! Mut joo, okei. En kerro", vakuutan ja koetan näyttää vakavammalta, että hän uskoisi minua. Luulen kyllä, ettei minulla tosiaan olisi mitään syytä levitellä asiaa eteenpäin. Mutta haluaisin joskus nähdä miten hän sen tekee, muuttuu eläimeksi siis. En ole itse ikinä tavannut animaagia.

Jatkamme matkaa kerrosta alemmas ja ulos linnasta. Samassa lumituisku osuu kasvoilleni ja tajuan, että eihän minulla olekaan talvivaatteita mukana. Lähdin tänään tuvasta pelkkä sauva hupparin taskussa tyytyväisenä siitä, ettei minun tarvitse raahata laukkua kuten arkena. Mutta nyt huomaan että ehkä olisi kuitenkin kannattanut ottaa edes viitta. Nyt en voi muuta kuin vetää hupun päähän ja laittaa kädet taskuun. Vilkaisen Gretaa hiukan irvistäen, koska täällä on liian kylmä. En kuitenkaan kehtaa valittaa koko ajan kuin mikäkin surkimus, joten kysyn vain:
"No mitä taikoja sä osaat? Opeta jotain hienoa?"

[Greta Glaris]

"Hyvä" sanon kun poika vannoo ettei kerro Animaagi juttua. Tarvon parin metrin päähän linnasta ja käännyn poikaan päin. "Tietenkin, mutta ensin minun on kysyttävä sinulta pari kysymystä. Millaisia taikoja osaat? Mikä on korkein vaikeustaso taioissa joita olet tehnyt? Millaiseen taikuuteen sauvasi soveltuu? Mitä sen ytimenä on? Entä sauvapuu? Osaatko heilautusliikkeet ja lausua sanat selvästi? Pystytkö keskittymään tarpeeksi? Ja viimeiseksi; Millaisia taikoja haluaisit oppia?" Rökitän poikaa läjällä kysymyksiä, sillä en halua vaarantaa ketään opettamalla väärin tai nostamalla vaikeustason liian korkealle. (Sauva testin voi tehdä: VPR/puuhaa/sauva testi)

Otan vähän välimatkaa poikaan ja selostan; "Minun sauvani on leppää ja sen ytimenä on lohikäärmeen sydänjuurta. Se on 17 ja puoli tuumaa pitkä, luotettava sauva. Sopii sanattomaan taikuuteen." Jään odottamaan että poika vastaa kysymyksiini. Vilkuilen ympärilleni ja katson ettei kukaan häiritsisi meitä. Lasken laukkuni lumeen, heitän sauva käteni hanskan sen viereen ja kaivan sauvan laukustani. Valmistaudun tekemään taikoja.

[Cyan Grenier]

Harpon Gretan perässä vähän kauemmas linnasta ja työnnän käsiä syvemmälle hupparin etutaskuun. Mietin mielessäni, että tämä ei todellakaan ole mikään helppo lauantai. Mutta ei tässä varmaan kauaa kestä. Hän vain opettaa minulle jonkun loitsun ja sitten menen sisälle lämpimään ja syömään. Mutta Gretan latelema kysymystulva saa naamani venähtämään. Pitääkö minun tosiaan ensin vastata kaikkeen tuohon? Tämä ei taidakaan olla mikään ihan helppo ja nopea tapa oppia jotain ylimääräistä.
"Sä kuulostat ihan opettajalta.." marisen ja vaihtelen painoa jalalta toiselle, että olisi lämpimämpi.

"Mun sauvassa on myös lohikäärmeen sydänjuurta, se on eebenpuuta, 11 ja 3/4 osa tuumaa... ja notkea", luettelen.
"Ja mä olen ihan tavallinen ekaluokkalainen joka osaa ekaluokan taikoja. Niinku vaikka muuttaa tulitikun neulaksi ja lennättää esineitä, jotka ei paina kamalasti. Enkä mä edes muista enää mitä muuta sä kysyit. Eikö voida vaan mennä jo asiaan?" Vastailen nopeasti sillä, en halua hytistä täällä koko päivää juttelemassa jostain loitsimisen teoriasta.
"Mä haluun oppii jotain hauskaa niinku vaikka tappelutaikoja. Tiedätkö sen kun voi saada jonkun jalat tanssimaan itsestään tai oksentamaan etanoita?" Kysyn virnistäen vähän. Olisi hienoa päästä iskemään jotakuta sellaisilla tempuilla.

[Greta Glaris]

Poika vastaa osaan kysymyksiin ja kertoo sitten toivomuksensa. Pyöräytän silmiäni. "Ajattelin opettaa näin aluksi sinulle jotain mikä auttaisi sinua tunneilla ja tosi elämässä. Kamppiherja ja etanan oksennus ovat toistaiseksi poissa laskuista, mutta jotain taistelu taikoja voin kyllä opettaa. Aloitetaan vaikkapa kangisumis tyystilys taialla. Voit yrittää sitä minuun. En usko että pystyt kangistamaan vielä 10 sekunttia pidemmäksi ajaksi. Sinun tulee lausua sanat samalla kun pyöräyttät sauvalla pienen ympyrän ympärilleni. Heilautuksen loputtua sauvan tulee osoittaa minua" sanoin ja valmistaudun ottamaan taian vastaan.

Voisimme tämän jälkeen siirtyä perustaikoihin, kuten Tulejo ja Menejo.

[Cyan Grenier]

Pyöräytän Gretalle silmiä takaisin, sillä minusta hän kuulostaa edelleen ihan aikuiselta tai vähintäänkin isosiskoltani. Ihan hyvin hän olisi voinut suostua opettamaan jotakin hauskaa, eikä ajatella koko ajan sitä, mikä on hyödyllistä. Tiedän kyllä, että minun pitäisi opiskella kunnolla, mutta ei minua silti huvittaisi tehdä sitä juuri tänään. Toisaalta kangistumis tyystilys ei ehkä kuulosta niin kovin tylsältä. Eihän se mikään pilailutaika ole, mutta saa sentään vastustajalta jalat alta. Ja saan siis yrittää sitä Gretaan.
"No okei, ei kai tuokaan tylsin mahdollinen taika ole", myönnyn ja otan sauvani esiin. Heilautan sauvalla ympyrän, kuten Greta neuvoi, ja lausun:
"Kangistumis tyystilys!" Näen Gretan kaatuvan, mutta kangistuiko hän? Astun uteliaana vähän lähemmäs nähdäkseni, pystyykö hän liikkumaan.
"Taisi se toimia?" Arvelen ääneen. Minua kyllä vähän huolettaa, mitä teen sitten, jos taika ei raukeakaan itsestään kymmenessä sekunnissa.

// Hittailin hiukan, mutta ei se varmaan tässä haittaa. :) //

[Greta Glaris]

//Ei haittaa (://

Lennän maahan taian voimasta sillä pyörreheilautuksella terästetyt taiat ovat aina voimakkaita. Olen jotenkin puoli kangistunut kun poika tulee viereeni. En pysty liikuttamaan päätäni, käsiäni enkä toista jalkaa. Toinen jalkani kuitenkin liikkuu, muttei taivu. Pystyn myös puhumaan. Muuten olen kangistunut. "Hmm... Ihan hyvä, muttei täydellinen. Osaatko finite tai lopetit loitsun? En tiedä yhtään mitä vaikutuksia tai minkä kestoinen tällainen taika on. Sinun olisi ehkä paras lopettaa se ennen kuin..." juuri kun olen lopettamassa lausetta toinen käteni alkaa kohoilla omituisesti. Edes minä en tiennyt mitä se oli. "Sinun on parasta toimia heti" sanoin hiukan pelokkaaseen sävyyn, sillä en tiedä mitä tästäkin seuraisi. Oli ehkä sittenkin ollut vähän tyhmän rohkeaa aloittaa loitsulla joka kohdistuu toiseen ihmiseen.

[Cyan Grenier]

Katson Gretaa hämmästyneenä, kun hän ei näytä pystyvän juuri liikkumaan mutta puhuu kuitenkin. Taikani meni kai jotenkin puoliksi oikein. Ja minun pitäisi kuulemma lopettaa se finite- tai lopeti-loitsulla.
"Joo, kyl mä luulen että osaan", aloitan, mutta sitten Gretan käsi alkaa liikkua omituisesti. Hän kuulostaa vähän pelästyneeltä hoputtaessaan minua lopettamaan kangistumisen. Minäkin säikähdän että olen saanut aikaan jotain vaarallista. Olen juuri aikeissa loitsia vastataikaa, mutta yhtäkkiä mieleeni putkahtaa toisenlainen ajatus. En sanokaan mitään vaan epäröin. Ja sitten kyykistyn alemmas Gretan viereen.

"Mutta entä jos mä en haluakaan auttaa sua?" Kysyn ihmeen rauhallisella äänellä vaikka tunnen miten sydämeni hakkaa jännityksestä. En todellakaan saisi leikkiä tällaisella asialla, mutta niin minä silti teen.
"Entä jos aionkin kostaa? Sä löit mua aiemmin aika kovaa sillä kirjalla", totean ja painan vasemman käteni hänen otsalleen. Tytön iho tuntuu lämpimältä kämmentäni vasten. Itse vapisen kylmästä, mutta tuskin huomaan sitä nyt. Haluan vain nähdä Gretan pelkäävän. Hymyilen hänelle vinosti, sillä nyt minä olen niskan päällä.
"Olet ihan avuton.. pelottaako?" Kuiskaan ja katson häntä silmiin. En tiedä itsekään mitä oikein luulen tekeväni mutta tunnen vastustamatonta halua nähdä, miten hän reagoi tähän.

[Greta Glaris]

Poika osaa loitsun, mutta sitten. Poika kysyy typerään sävyyn pelottaako minua. Katson poikaa silmät uhkaavasti leimuten. "Sinä senkin kaksinaamainen pikku ipana!" Sanon melkein huutaen. Väistelen hänen katsettaan inhon valtaamana ja käännyn jalkani avulla niin että pojan käsi lähtee otsaltani, en todellakaan halua hänen koskevan minuun. Kuinka lapsellista olikaan vajota kostoon. "Mutta älä luulekkaan että olisin muka sinun varassasi." Sanon vihaisesti ja pelko on tipotiessään. "En enää yhtään ihmettele miksi olet Serpentiini" sanon pilkalliseen sävyyn. "En todellakaan pelkää, enkä ole avuton, pirpana" sanon sillä olen täysin menettänyt hermoni mikä on melko epätavallista.

Sitten päästän ilmoille pari korvia vihlovaa kimakkaa vihellystä. Hetken kuluttua paikalle lehahtaa pöllöni Edvand. "Hyökkää" sanon pöllölleni joka iskee kyntensä pojan päänahkaan. Se nokki, raapi ja veti poikaa hiuksista. Sitten se tuli istumaan vatsani päälle. "Mene hakemaan apua nopeasti! Parantaja tai joku muu." Sanon ahdistuneeseen sävyyn. Pöllöni liihottaa sisään linnaan.