Ahaa, sen kirjan nimi on siis 7 vanhaa ja pätevintä taikakalua. Ei kuulosta kovin erikoiselta, joten nyökkään vain Gretalle ajattelematta kirjaa sen enempää. Olemme siis lähdössä pihalle opettelemaan loitsuja, ja kohta tyttö selittää minulle, miten hän on niin hyvä niissä.
"No kai kirjojen lukemisesta on sitten jotain hyötyäkin", totean kohauttaen olkiani. Itse tosin olen tyytyväinen jos voin tänään oppia Gretalta jotakin hienoa sen sijaan, että kaikki pitäisi päntätä itse oppikirjoista. Tykkään kyllä loitsia, mutta pitkällinen opiskelu päivittäin on minusta rasittavaa puuhaa jonka mieluummin vältän jos voin. Gretalla on myös paljon vanhempia sisaruksia, mutta hetkinen.. tuo kaverin nimi, Alice Walley, soittaa kelloja päässäni. Greta on siis tokalla, mutta en juurikaan kuuntele hänen puheitaan valinnaisaineista, sillä Alice Walleyn nimi vie suurimman huomioni.
"Tunnetko sä Alice Walleyn?" Kysyn kohta uteliaana.
"Siinä tapauksessa tiedätkö, onko hän oikeasti animaagi? Ja ehkä susi? Löysin jonkin aikaa sitten sellaisen lapun missä luki niin", jatkan oitis. Ehkä Greta osaa kertoa, oliko siinä jutussa jotakin perää.
Jatkamme matkaa ulos, sillä Greta on sitä mieltä, ettei Molinaa kannata suututtaa loitsimalla sisällä.
"Joo, ehkä parempi niin", naurahdan sillä en minäkään halua joutua mihinkään rehtorinpuhutteluun tai muutenkaan hankaluuksiin. Käytävällä tosin haisee joltakin pahalta.
"Yök! Mikä ihme tuo haju on?" Ihmettelen ääneen.
"Ihan kuin jotain olisi palanut pohjaan... Eihän se voi olla meidän ruoka, sillä siinä tapauksessa mä kuolen nälkään!" Päivittelen huolestuneena. Haluaisin kyllä päästä pian syömään lounasta, mutta jos ruoka haisee tältä, ei se kamalasti houkuta.

