// Tähän peliin odotellaan mukaan Opal Calypsoa. :) Minulle sopii, että sijoitetaan tämä vaikka tammikuun alkuun? //
Käytävä kaikui metelistä, kun oppilaat kiiruhtivat ulos luokista. Perjantain viimeinen oppitunti oli päättynyt ja väki kiiruhti viikonlopun viettoon, huispausharjoituksiin, kirjastoon, oleskeluhuoneeseen löhöilemään. Joka puolella oli pulinaa ja hälinää, kun raivasin tieni läpi luokanoven eteen pysähtyneen tungoksen. Heilautin kättäni kaverilleni Nyssalle, kun en enää olisi tavoittanut häntä kuin huutamalla toiselle puolelle luokkaa.
Hypistelin koululaukkuni hihnaa ja kaivoin hetken päästä laukusta kirjeen, jonka olin jo raapustanut edellisenä iltana. En ollut ehtinyt pöllölään ennen iltapuuhia, joten postitus jäi tälle päivälle. Äiti ja isä olivat olleet vähän harmissaan, kun kirjoitin niin vähän syksyllä. Lupasin joululomalla, että korjaisin moisen epäkohdan.
Vieläkin minua tympi, miten Tyler ja hänen kaverinsa olivat puhua pulputtaneet minulle koko tunnin huispauskarsintojen tuloksista. Olin lisäksi väitellyt pojan kanssa Ranskan huispausmaajoukkueen parhaasta jäsenestä, ja kyllä, hän oli väärässä. Joukkueen etsijässä ei sinänsä ollut mitään vikaa (hän on kyllä tumpelo), mutta kyllä voitot tulivat huiman maalitykin, jahtaaja Moreaun ansiosta.
Lähdin raahustamaan yläkerroksiin ja väistelin portaissa vastaan tulevia ihmisiä. Joku oli selvästi enemmänkin kuin innoissaan viikonlopusta, sillä porukka laski rappusia alas koululaukuillaan. Nopeus ja tehokkuus tuossa toiminnassa oli vähän heikkoa, ennen kuin joku keksi käyttää jäädytysloitsua portaisiin. Kipitin reippaasti sen porrasvälin ja etenin seuraavaan. Ei huvittanut joutua jääportaisiin kompastelemaan ja lyödä leukaani lattiaan.
Seuraavallakin käytävällä oli porukkaa kuin sulloutuneena sillipurkkiin. Välistä oli vaikea päästä mihinkään, ja osa porukasta pulisi niin kovaan ääneen, etteivät he tajunneet väistää, vaikka pyytelin anteeksi.
"Tärkeä kirjetoimitus tulossa!" kailotin ja sain muutaman tyypin siirtymään sivuun. Heiluttelin samalla kirjettä pääni päällä ja olin olevinani kiireisempi kuin oikeasti olinkaan.
Edessäni pieni tyttöjoukko kulki eteenpäin niin hitaasti, että tätä menoa en ehtisi pöllölään tämän vuorokauden puolella. Lopulta vähän tuupin kyynärpäätaktiikan keinoin ja ängin ohi kaksikon, joka nauroi railakkaasti jollekin tunnilla tapahtuneelle. Vielä edessä olisi kapuamista pöllölään päästäkseni.

