Ruth kuunteli hymyillen, kun rehtori kertoi kesälomastaan. Hänen lomansa oli kuulemma mennyt harvinaisen hyvin, eikä hän ollut ollut koululla paljoa. Rousseau nyökkäsi. "Sepä kiva", hän vastasi lyhyesti. Sairaanhoitaja ei edes halunnut miettiä omaa kesäänsä. Hän ei halunnut ajatella typeryyksiä, mitä oli tehnyt ja joiden takia oli joutunut tekemään koko loman ajan paperihommia. Hänhän olisi saattanut tulla hieman surulliseksi, jos olisi sellaisia alkanut muistelemaan.
Ruth joi teetään ja katseli Molinaa, joka puolestaan katsoi ikkunaa. Rousseaun katse harhaili Milan kasvoista jonnekin alemmas, ja hän näki jotain, mitä hänen ei olisi kuulunut nähdä. Rehtori avasi takkinsa nappeja ja siinä samassa Ruth unohti miten teetä nieltiin tai kuinka suu pidettiin kiinni. Teet olivat hetkessä hänen rinnuksillaan ja housuillaan.
Se oli niin äärettömän no-lo-a. Ruth kuivasi kiireesti leukaansa paitansa hihalla ja naurahti hermostuneesti. "Loistavaa", hän mutisi ja katsoi vaatteitaan. Mitäköhän Molinakin nyt sanoisi tai ajattelisi, hän mietti. Tuskin mitään hyvää.
