Kirjat ovat todellista taikuutta

[Maebh Coleman]

Opalin kehut saivat poskeni punehtumaan. En ollut kuullut moisia mukavia sanoja muistamani mukaan keneltäkään ja lämmin tunne rintakehässä levisi todelliseksi iloisuudeksi.
"Olet tosi ystävällinen...", sain sanotuksi hiljaa ja hieman hämilläni. Opalin reiluus tuntui aivan uhkuvan tytöstä ja hänen hymynsä häikäisi varmasti jokaisen ympärillä olevan. Viihdyin hänen seurassaan hurjasti jo pienen tutustumisen jälkeen ja minusta tuntui, että hänestä oli helppo pitää.

Kehut ja kommentit taikaolennoista unohtuivat kuitenkin kengän ilmestymisen myötä.
"Mitä täällä tapahtuu?" Opal kysyi ja oli äkkiä tarkkaavainen.
"En tiedä", kuiskutin takaisin ja vilkuilin nyt itsekin ympärilleni. "Mistä tuo kenkä oikein tuli?"

Olisin halunnut olla yhtä nopea ajatuksissani, sillä ensiteokseni olin tarttunut tiukasti laukkuuni kuin aikoisin motata sillä seuraavaa vastaantulijaa. Ympärillämme kuului supinaa ja ihmiset katselivat ympärilleen. Paneelin pitäjä pyysi ihmisiä pysymään aloillaan.

Salin vasemmasta etunurkasta kuului jonkinlaisia kommentteja, mutta ne hukkuivat salin supinaan. Hetken kuluttua ääni kuului kovempaa.
"Anteeksi!" joku huusi puheensorinan ylitse. "Yritin osua herra Baggshotia otsaan, mutta ilmeisesti tähtäykseni oli hieman pielessä. Kommenttinne taikaolentojen rekisteröinnistä velhojen valvonnan alle oli mielestäni todella ala-arvoinen."
Esiin oli noussut pitkä noita, jonka kasvoja peitti tumma, käkkärä tukkapehko. Hän tuijotti tiiviisti miespanelisitia, joka oli hetki sitten laukonut melko tiukkoja mielipiteitä. Joku eturivissä taputti, Minä en ehtinyt mukaan, mutta myöhemmin ajattelin, että olisin itsekin taputtanut. Olin naisesta aika ylpeä.

"Saisinko sen kenkäni takaisin?" noita kysyi asiallisesti. Lopulta paneelinpitäjä huokaisi ja lähetti kengän leijutusloitsun avulla takaisin omistajalleen. Sen jälkeen hän antoi paneelin jatkua, mutta hän hipsi nopeasti alas lavalta ja piti ilmeisesti pienen puhuttelun kengän heittäjälle. En nähnyt kunnolla siihen osaan salia, mutta toivoin, ettei naista poistettaisi tilaisuudesta tekonsa vuoksi. Lähellämme istuva kaksosvihaaja-matami tuhahti kuuluvasti.

Paneelin loppu sujui suhteellisen hyvin ilman suurempia kommelluksia.
"Tämä on ensimmäinen isompi taikamaailman tapahtuma, johon olen päässyt osallistumaan", tunnustin Opalille. "Haluaisitkö kierrellä vielä? Voidaan käydä katsomassa myyntipöytiä. Tai tehdä jotain muuta, jos haluat?"

[Opal Calypso]

Maebh sanoi, että olen tosi ystävällinen. Hämmennyin tästä hieman ja käänsin vihreän katseeni tyttöön, hymyillen kuitenkin säkenöivästi.
"Tietenkin olen ystävällinen. Se kuuluu minun luonteeseeni. Ja noin mukavalle ihmiselle on helppoakin olla ystävällinen. Ja kuuluu olla." Tuuppasin Maebhia hellävaraisesti ja leikkimielisesti olkapäälläni, kunnes juttumme kiinnittyi sihen lentävään kenkään.

Maebh tuntui olevan yhtä pihalla kuin itsekin. Sipaisin punaisen hiuskiehkuran pois silmiltäni, toinen käteni yhä taikasauvaan tarrautuneena. Maebh oli tarrautunut kiinni laukkuunsa, valmiina iskemään sillä tarpeen vaatiessa. Vihreä katseeni kiersi ihmisissä arvostelevasti, kunnes salin vasemmasta nurkasta kuului kovaääninen anteeksipyyntö.

Sieltä nousi pitkä noita joka kertoi yrittäneensä osua herra Baggsshotia otsaan, mutta hänen tähtäyksensä oli hieman hakusessa. En voinut itselleni mitään, mutta purskahdin itsekseni heleeän ja hiljaiseen nauruun. Oli ihanaa, miten joku kiivastui tämän sanomisista niin paljon, että luopuu kengästään motatakseen toista. Noita selvästikään ei pitänyt Baggshotin ajatusta taikaolentojen rekisteröinnistä valvonnan alle järkevänä.

Pari henkilöä taputti tälle naiselle, mutta minä ja Maebh emme ehtineet sihen junaan mukaan. Irrotin taikasauvastani huokaisten ja nojauduin takaisin tuolilleni. Juontaja leijutti kengän takaisin noidalle ja hipsi lavalta juttelemaan tämän kanssa, kun panelistit jatkoivat. Tuijotin kaksikkoa herkeämättä ja koitin kuunnella heidän puhettaan. Valitettavasti mieleeni ei muistunut yhtäkään loitsua, missä kuulo parantuisi joten he erkanivat ennenkuin kuulin sanaakaan.

Noitaa ei kuitenkaan häädetty paikalta pois sillä kun paneeli loppui, tämä istui yhä paikallaan. Havahduin, kun punapää alkoi puhumaan minulle. Nyökkäsin pienesti hymyn kera. "Toki. Kierrellään vain. Ei tämmöisestä isosta tapahtumasta voi lähteä vain yhden paneelin jälkeen."

Nousin penkiltäni ja nyökkäsin pienesti panelisteille. Jotkut olivat menneet juttelemaan näiden kanssa, pyytämään nimikirjoituksia ja sensemmoista. Mutta minua se ei kiinnostanut, sillä en oikeastaan tiennyt ketään näistä. Astelin ulos paneelialueesta ja odotin Maebhin tulevan perässäni.

[Maebh Coleman]

Ilahduin, kun Opal suostui ehdotukseeni. Hän oli oikeassa. Näin isoilta messuilta ei kannattanut poistua vain yhden paneelin jälkeen. Seurasin tyttöä, kun hän nousi penkiltään ja lähti kohti uloskäyntiä. Vilkuilin panelistien suuntaan kiinnostuneena. Minua kiehtoi päästä vaihtamaan sananen Evelyn Bridgen kanssa, mutta tuo ärsyttävä herra Baggshot oli juuri syventynyt keskusteluun hänen ja jonkun paneelin katsojan kanssa.

Äh, en kuitenkaan tietäisi mitä sanoisin. Pidän kirjoistasi? Pidin tästä paneelista? Nimikirjoitus minulla jo oli, tavallaan. Olin lähettänyt kerran fanipostia, pari vuotta sitten.

Kipitin vilkaasti Opalin perään ja jätin paneelitilan taakseni. Olisi turha viivytellä ja jonottaa ihmismassan perässä, että saisin sanotuksi yhdelle panelisteista hei.
"Mennäänkö vaikka tuohon suuntaan?" sanoin ja osoitin käytävää vasemmalle, jossa näytti olevan tuttuja myyntikojuja ja laajoja pöytiä täynnä kirjoja. Olin päättänyt suunnan summamutikassa, mutta ainakin pöydistä päätellen esillä oli ihan kaikenlaista.

"Tuhotekoja suunnittelemassa?" kuului käheä ääni takaamme. Vilkaistuani äänen suuntaan erotin tämän ärsyttävän matamin, joka oli häirinnyt meitä jo paneelissa.
"Pidän teitä silmällä", noita sanoi ja jatkoi arvokkaasti kulkuaan, nokka hieman pystyssä.
"Mokomakin haahka", tuhahdin hiljaa, jotta matami ei kuulisi. Olin jo aivan valmis lähtemään Opalin kanssa toiseen suuntaan kohti pöytiä ja houkuttelevia kirjoja.

[Opal Calypso]

Kun Maebh saapui perässäni ulos paneelialueelta, tällä tuntui heti olevan määränpää minne halusi lähteä.
"Mennäänkö vaikka tuohon suuntaan?", ilmestyi lause tämän suusta ja pieni kädenheilautus osoitti vasemmallaolevaa käytävää. Vilkaisin vasemmalle ja siellä näytti olevan esillä aikalailla kaikenlaista.

"Hyvä päätös. Tuolta varmasti löytyy molemille jotain mieluisaa." Olin jo lähtemässä liikkeelle, kunnes kuulin selkäni takaata käheän naisäänen. Käännyin katsomaan taakseni punaiset hiukseni hulmuten ja kasvoilleni levisi kysyvä ilme. Takanamme seisoi kaksosia vihaava mummo, jonka seurasta olimme saaneet nauttia paneelin aikana. Tämä sanoi pitävänsä meitä silmällä ja lähti sitten nokka pystyssä kävelemään eteenpäin.

Jos tuo mummo pitäisi nokkaansa yhtään enempää pystyssä, tämä kaatuisi varmasti taaksepäin, ajattelin itsekseni.

"Mennäänkö?" Sanoin kääntäen katseeni Maebhiin. Kirkas hymy levisi kasvoilleni, kun lähdin astelemaan käytävää pitkin. Kirjoja oli mielinmäärin ja määrä tuntui jokseenkin pöyristyttävältä. Ajatella, että joku jaksaa kirjoittaa noin paljon kirjoja. Noh, isäni jaksaa.

"Oletko muuten kuullut sellaisesta kirjailiasta, kuin Modir? Modir Calypso?" Halusin kysyä vain mielenkiinnosta, olisiko toinen lukenut isäni kirjoittamia kirjoja.

[Maebh Coleman]

Kuljin Opalin seurassa peremmälle myyntipöytien maailmaan. Minusta uudet kirjat tuoksuivat erilaiselle kuin aikaisemmin näkemäni vanhat, kerätyt kirjat. Näissä oli jännittävä uutuuden tuntu ja vahva paperin tuoksu, joka toi mieleeni jonkinlaisen kirjapainon. Ei niin, että olisin koskaan käynyt sellaisessa.

Aloin tutkiskella pöytää, johon oli pinottu fantasiakirjoja. Genre miellytti minua jonkin verran tai ainakin ennen se oli ollut suuri suosikkini. Tietysti taikamaailmaan tutustumisen jälkeen olin alkanut vaatia fantasiakirjallisuudelta aika paljon. Kovin moni juttu ei pärjännyt enää minun todellisuuteni kanssa. Mutta taikamaailman kirjailijat olivatkin sitten oma lukunsa. Heidän fantasiatarinansa saivat aivan uusia käänteitä.

Opal kyseli minulta Modir Calypso nimisestä kirjailijasta ja annoin ajatusteni raksuttaa. Nimessä oli jonkinlainen tuttu kaiku, mutta en osannut yhdistää häntä mihinkään.
"Millaisia kirjoja hän kirjoittaa?" kysäisin samalla, kun pohdiskelin nimeä. Calypso. Se oli aika lumoavan kuuloinen nimi, muistelin sanan liittyvän jotenkin Kreikan mytologiaan.

[Opal Calypso]

Maebh kyselikin, millaista kirjallisuutta tämä Modir kirjoitti. Kohautin olkiani pienesti samalla kun liu'utin sormenpäitäni kirjan kantta pitkin. En oikeastaan ollut varma isäni suosikkigenrestä, mutta tiesin tämän kirjoittavan ainakin joitan rakkausromaaneja ja poliisijuttuja.

"Hän.. Kirjoittaa enimmäkseen romanttista kirjallisuutta tai poliisikirjallisuutta. Ne ovat todella erinlaisia lajeja, mutta hän pitää vaihtelusta." En ollut varma siitä, pitäisikö Maebh tuonlaisesta kirjallisuudesta, sillä ainakaan itseäni ei poliisikirjallisuus tai salapoliisihommat kiinnostanut.

Kävelin eteenpäin kojuilla, kunnes silmääni iskeytyi musta kirja jossa oli kaikenlaisia hassuja koukeroita ja riimuja. Kirja vaikutti olevan suhteellisen vanha muihin kirjoihin verrattuna ja kaikkista parasta kirjassa teki se, että kannessa oli hollantia. "Kleine magische boek", kuiskasin kirjan nimen sivellessäni tämän kovaa kantta kummissani. Harvoin vastaan tuli hollantilaisia kirjoja, varsinkaan ranskassa.

Pian kojun omistaja tuli luokseni ja hellästi otti kirjan kädestäni. "Tämä ei ole sopiva kirja noin nuorelle tytölle. Meneppä pari kojua eteenpäin niin varmasti löydät jotain mieleisempää." Mies sanoi ja asetti kirjan takaisin paikalleen. En viitsinyt väittää tälle vastaan, sillä minulla ei oikein ollut edes rahaa mukanani noin kalliiseen kirjaan. "Miksi se edes on noin paljon kalliimpi kuin muut kirjat? Ja noin.. vanhan oloinen?"

Mies ei kuitenkaan vastannut minulle enään vaan heilautti kättänsä jotta me lähtisimme pois. Vilkaisin vielä smaragdinvihreällä katseellani kirjaan ja miettisin pitäisikö minun mainita olevani Hollantilainen. Lopulta kuitenkin heilautin hiukset pois silmiltäni huokaisten ja lähdin pois kojulta kengät kopisten.

"Löytyykö mitään mieluista?" Kyselin Maebhilta hymyillen kauniisti. Toivottavasti toisella olisi parempi onni.

[Maebh Coleman]

Vai salapoliisikirjallisuutta ja romantiikkaa, ne tosiaan olivat erilaiset taiteenlajit. Romantiikkakirjallisuuden tuntemukseni liittyi lähinnä nuorille suunnattuun fantasiaan ja dekkaripuoleen en varsinaisesti ollut koskenut. Salapoliisitarinoista ainoa tuttu oli Sherlock Holmes. Joskus veljieni kanssa ryhdyimme salapoliiseiksi ja selvittämään milloin mitäkin mysteeriä, mutta kirjallisuuden puolelta minun täytyi myöntää olevani aika tyhjiössä.

"En taida tuntea häntä... Luen niin paljon draamaa ja fantasiaa. Mutta nimi kuulosti tutulta, ehkä olen nähnyt sen jonkin veljeni kirjan kannessa, hän lukee toisinaan poliisikirjallisuutta", vastasin ja seurailin Opalia myyntipöytien seassa. Opal löysi ilmeisesti jotakin kiinnostavaa, sillä hän jäi tutkimaan tummakantista kirjaa. Minä siirryin eteenpäin pöytää tarkastellen, mutta tilanne näytti heikolta. Olin osunut historiallisten ja elämä kerta -kirjojen osioon, joka ei kovastikaan kiinnostanut minua.

Kuulin sivukorvalla Opalin ja kojun omistajan puhuvan, mutta en saanut etäänpää hälinän vuoksi selvää. Mies näytti haluavan, että poistuisimme ja hän heilautti kättään kuin häätäen meidät tiehemme. Ajattelin jo väittää vastaan, mutta tulin sitten katsahtaneeksi Opalia, joka vielä vilkuili tutkimansa kirjan suuntaan. Ehkä minun ei kannattaisi jäädä väittelemään kojun omistajan kanssa, joten suljin suuni.

"Löytyykö mitään mieluista?" Opal kysyi hymyillen.
"Ei oikeastaan, kokeilen vielä tuolta", sanoin henkäisten ja kasvoilleni palasi hymy. Osoitin toisella suunnalla olevaa pöytää, jossa mainostettiin runoja ja novelleja. Eräs hempeän värinen kansi kiinnitti huomioni jo kaukaa ja siirryin lähemmäs sitä.

"Olisitko halunnut sen kirjan? Oliko se jokin tuttu teos?" kysyin Opalilta tarkoittaen mustakantista kirjaa, jota hän oli aiemmalla kojulla katsellut. En ollut tunnistanut, mitä kannessa luki, mutta ei ainakaan ranskaa tai englantia. Samalla tutkin kaunista, valkeaa kantta, josta kuulsivat eriväriset perhoset. Tutkailin opusta hetken ja päätin lopulta ostaa sen. Maksoin ostokseni myyntipöydän päässä olevalle nuorelle neidille, joka ojensi kirjan minulle kuin pidellen käsissään jotain helposti rikkoutuvaa. Otin novellikokoelman vastaan ja ryhdyin laittamaan sitä kantamuksieni joukkoon. Olkalaukkuni painoi jo aikalailla ja kielsin itseltäni saman tien enää yhdenkään kirjan ostamisen.

"Okei, ei enää yhtään enempää ja liiskaannun tämän kuormani alle", sanoin virnistäen ja kohotin vaivalloisesti muhkuraista laukkuani. "Haluatko vielä katsoa kirjoja? Tai lähteä istumaan johonkin kahvilaan, minusta tuntuu, että tuossa ulkopuolella saattaisi olla jotain paikkoja."

[Opal Calypso]

"En taida tuntea häntä... Luen niin paljon draamaa ja fantasiaa. Mutta nimi kuulosti tutulta, ehkä olen nähnyt sen jonkin veljeni kirjan kannessa, hän lukee toisinaan poliisikirjallisuutta", Maebh vastasi minulle. Eihän sillä ollut minulle väliä tunsiko toinen isäni, ehkä se olisi vain parempi.

Kun kojun pitäjä oli hätistänyt meidät pois, seurasin vain toista punapäätä, minne tämä sitten menikään. Hän sanoi, ettei ollut vielä löytänyt mitään kiintoisaa mutta suuntasi sitten pöytää kohti, missä näytti olevan jonkinlaista runoutta? Novelleja ainakin. Itse en erityisemmin välittänyt novelleista, sillä ne olivat jotenkin niin.. mhh, lyhyitä minun makuuni.

Maebhin kysymys herätti minut mietteistäni. "mmh?" Käänsin vihreän katseeni toiseen ja sulattelin vielä tätä kysymystä. Sipaisin punaisen hiuskiehkuran korvani taakse ja katsoin sitten huokaisten kirjaa kohti.
"Ei se ollut tuttu.. Olin vain kummissani kun kirja oli selvästikin muita vanhempi. Ja kannessa luki Hollantia. En ole ennen nähnyt ranskassa myytävän hollantilaisia kirjoja."

Maebh tutki jotakin valkokantista kirjaa, minkä kannessa näytti olevan perhonen. Tämä piteli sitä hetken ja ilmeisesti se tuntui niin hyvältä että tämä osti sen. "Mistä tuo kirja kertoo?" Kysyin tytöltä samalla, kun tämä tunki sitä omaan olkalaukkuunsa. Sitten tämä ehdotti jospa menisimme kahvilaan.

"Kahvila käy hyvin. Minulla ei muutenkaan oikein ole rahaa ostaa näitä kirjoja, eikä mikään edes oikein ole säväyttänyt tai vaikuita mieleiseltäni." Sanoin hymyillen tytölle ja lähdin sitten kävelemään messuhallista ulos. Niin.. Mikään ei säväyttänyt paitsi se tummakantinen kirja, ajattelin itsekseni.

Saavuimmekin pieneen kahvilaan ja pitelin ovea sitten tytölle, jotta voisimme mennä valikoimaan mitä haluaisimme ottaa. "Menemmekö sitten istumaan ulos vai sisälle?"

[Maebh Coleman]

Hymisin myöntyvästi Opalin sanoille. Tosiaan hollannin kielinen kirja oli varmasti aika harvinaisuus Ranskan puolella. Muutoinkin kirjojen kielivalikoima oli kokemukseni mukaan täällä aika suppea, jos halusi jotakin muuta kuin ranskaa tai englantia. Vanha ja kiehtova kirja tytön omalla äidinkielellä, enpä siis ihmetellyt, miten se oli kiinnostanut häntä.

Taputin laukkuani, johon olin juuri ostamani kirjan tunkenut ja selitin sen olevan novellikokoelma.
"Tiedän kirjailijan nimen, häntä on kehuttu joissakin arvosteluissa. Ajattelin, että voisin tutustua tähän teokseen", selitin. En paremmin tiennyt novellien aiheita, mutta eipä se ollut kokoelman kanssa tärkeääkään. Sen saisin selville lukiessa. "Oikeastaan valitsen välillä kirjoja ihan vain kansien perusteella ja tässä oli tosi nätti kansi."

En voinut peittää pientä virnettäni. Kirjojen kansien tutkiminen oli oikeasti tosi hauskaa. Näin messuseinällä suuren kellon, joka tikitti jo pidemmällä iltapäivässä. Hitsi, täti odottaisi minun palaavan jo piakkoin.

Jatkoimme kahvilan puolelle, mistä tilasin mustan kahvin (harvinaisuus, jota en kunnollisena saanut kotona ikinä) ja ehdotin Opalin kysymykseen, että siirtyisimme ulkopuolelle istumaan. Messuhalli alkoi tuntua jo aika tukalalta, kun väenpaljous tunki ympärillemme etenkin näin ruoka- ja juomapaikkojen läheisyydessä. Ulkona oli vieläkin nätti ilma ja pienen, pyöreän pöydän ääressä oli juuri tullut vapaa paikka. Kiiruhdin ihmisten välistä pujotellen, jotta saisimme paikan ja iskin kuppini pöytään hieman liian rajusti, jolloin musta neste oli läikkyä yli reunojen.
"Hups", naurahdin ja poskiani hieman kuumotti. Jäin hieman katumaan, etten ollut napannut jotakin kivaa leivosta kahvini seuraksi. Jokin makea herkku olisi maistunut.

"Odotatko jo koulun alkua?" kysyin tytöltä kun olin istunut alas. "Yleensä minä pidän syksystä ja siitä uuden aloittamisen tunteesta, mutta tänä vuonna olen jännittänyt jo keväästä asti, kun tiesin siirtyväni Châteauhon."
Oikeastaan olin vasta nyt alkanut ajatella, että ehkä pärjäisin ihan hyvin. Ainakaan kielitaitoni ei täällä ollut herättänyt mitään kummastusta, joten varmaan ranskani kuulosti ihan tarpeeksi hyvältä. Se piristi mieltäni kummasti. Muistelin, miten Opal oli aiemmin päivällä sanonut, että voisimme olla luonnonoikkuja yhdessä ja se sai minut hymyilemään.
"Toivoisin, että opiskeluun tulisi hieman lisää haastetta, haluan kovasti oppia lisää", jatkoin puhumistani. "Ollaankohan Châteaussa kauhean vaativia? Taikakoulut kun kuulemani mukaan eroavat jonkin verran, siis tasoltaan ja opetusohjelmaltaan."

[Opal Calypso]

Novellikokoelma.. Itse en ollut ikinä lukenut mitään kokonaista sarjaa tai kokoelmaa. Vain yksittäisiä opuksia, jotka tuntuivat kiinnostavilta. Maebh kertoi valinneensa kirjan vain siksi, että kansi oli ollut todella kaunis ja kirjailian nimi oli tuttu ja häntä oli kehuttu jossain arvostelussa. Ihailin tämän valintatapoja.

"Mahtavaa. Itse en yleensä valitse kirjoja noin tietämättömänä. Minusta on turha ostaa kirja mistä ei tiedä mitään. Rahat menevät hukkaan, jos kirja onkin todella huonosti toteutettu, tai ei ollenkaan mieleinen." Sanani tuntuivat menevän hieman ristiin äsken löytämäni kirjan kanssa. Sen olisin voinutkin ostaa, vaikka en opuksesta tiennyt yhtään mitään.

Päästessämme kahvilaan, annoin Maebhin mennä edeltäni ja huomasin tämän tilaavan kahvin mustana. Itse en kahvia juonut; sen maku oli jotenkin kitkerä ja karvas omille makunystytöille.
"Numero 23", sanoin myyjälle kun oma vuoroni tuli. Tämä asetti tiskille suuren ja höyryävän kaakaomukin. Päällä oli suuri kerros itsevispattua kermavaahtoa, värikkäitä pieniä vaahtokarkkeja, sekä hieman pieneksiraastettuja suklaahippuja.

Maksoin kaakaoni ja seurasin Maebhia ulos. Tämä rynnisti vapautuvan pöydän luokse ja melkein läikytti osan kahvistaan pöydälle. "Tulipas sinulle kiire. En usko, että tuo pöytä haluaisi maistella mustaa kahvia joten turhaan sitä läikyttelisit." Sanoin nauraen ja silmääni hieman iskien asetin oman kuppini pöydälle myös. Tälläkertaa lämmin ilma tuntui iholla mukavalta, sillä tuuli piti lämpötilan siedettävänä.

"Odotatko jo koulun alkua?" Punapää kysyi ja herätti minut ajatuksistani. Tämä kertoi jännittävänsä hieman Châteauhon siirtymistä ja toivoi että opiskeluun tulisi enemmän haastetta. "Odotanhan minä. On mukavaa taas päästä opiskelemaan uusia asioita. Ja taikomaan. Sitä odotan kaikkista eniten." Koulun ulkopuolella taikominen ei olisi sallittua, joten kesän aikana sitä tulee aina eniten ikävä.

Hörppäsin kaakaostani ja mietiskelin toisen sanoja. Olikohan Tylypahkassa opiskelu rennompaa, kuin Châteaussa? "Kysymykseesi on aika vaikea vastata.. Itse olen opiskellut Châteaussa jo 4vuotta, enkä minä tiedä muiden koulujen vaativuustasosta tai rangaistuskäytännöistä. Itselleni Château on sopiva koulu ja minusta käytännöt ovat hyviä. Opiskelu ei ole liian helppoa, mutta ei liian vaikeatakaan jos oikein jaksat yrittää." Join lisää kaakaotani ja katsahdin sitten vihreillä silmilläni Maebhiin. "Kaikki riippuu oikeastaan sinusta itsestäsi. Jos et jaksa opiskella tai keskittyä, koulu voi tuntua vaikealta. Ja jos olet aina pahanteossa niin varmasti rangaistukset tulevat olemaan kamalampia."

"Jos taas opiskelet ja käyttäydyt hyvin, sinulla tulee olemaan mahtavaa Châteaussa, etkä haluaisi varmasti ikinä lähteä pois!" Väläytin vielä valkoista hymyäni toiselle ja katsahdin sisäpuolella olevaan kelloon, laittaen loput vaahtokarkit suuhuni.