Kirjoittaja Katherine Westwood » 22 Heinä 2016, 12:51
// Juu, ei haittaa! Pääsin nyt sittenkin kirjoittelemaan, mutta ennen keskiviikkoa en sitten voikkaan vastata, että ei kiirettä vastauksella! :) //
Ihailin sitä kaunista näkymää, joka tuli, kun vesipisarat halkoivat veden pintaa. Se toi niin paljon muistoja. Muistoja siitä, kuinka koko perheen voimin olimme kesälomilla uineet. Muistin hyvin sen kerran, kun olin liukastunut, ja tippunut veteen altaanreunalta, ja isäni oli ottanut minut kiinni nauraen. Sen jälkeen Kevinkin oli tietysti halunnut, joten oli tullut heti perässä, kaataen minut ja isän veden alle. Olimme nauraneet vaikka kuinka. En edes muistanut, kuinka nuori olin, muistin vain sen, että Kevin oli vielä terve, eli olin alle kuuden.
Lopulta Melindan ääni havahdutti minut mietteistäni. "Ihan sama! Me ollaan jo märkiä!" hän kiljahti, uiden tällä kertaa, kuin pientä ympyrää. Hän ei ollut ilmeisesti tajunnut sarkasmiani, joka sai minut virnistämään vieläkin lujemmin.
"Onpa sarkastista", Serdaigle totesi, ilmeisesti tajuttuaan vain vitsailleeni. Naurahdin väkisinkin. En kuitenkaan pilkkaavasti, vaan siten, että tilanne oli mielestäni mukava ja hauska. Varmaan paras kesäpäivä tähän mennessä! Ei! Kyllä festarit olivat vieläkin paremmat olleet!
"Hmmm.... Hetkinen! Siis tuota, olitko muuten silloin festareilla siellä backstagella?" Melinda kysyi minulta. Huomasin hänen lopettaneen liikkumisen, tai pomppimisen pikemminkin. Itsekkin liikutin jalkojani kokoajan veden alla, pysyäkseni pinnalla. Käytin käsiäni apuna, vedellen vettä ympärilläni.
Mutta olinko ollut festareilla backstagella? "Öm, joo, olin", vastasin ihmetellen, miten toinen siitä tiesi. Oliko hän vakoillut minua? Vai oliko hänkin ollut siellä? Äh, minulla oli niin huono kuvamuisti, että tuskin edes muistin, miltä rehtori Molina näytti. Se saattoi kyllä olla mahdollista, koska en hänen tunneillaan käynyt, ja juhlissa harvemmin häneen kiinnitin huomiota, vaikkakin hänen puhettaan kuuntelisin.
Tajusin, että vesi oli pisaroiden mukana hieman jäähtynyt, eikä siis ollut enään lämmintä. Tosin, ei vesi missään vaiheessa kovin lämmintä ollutkaan ollut. "Minä taidan nousta jo vedestä. Tuletko sä?" kysyin tytöltä, lähtiessäni jo tikkaita kohti. Metallisilla tikkailla, nousin hitaahkosti ylös. Jäin reunalle vielä odottamaan Melindaa, mikäli hän tulisi. Heilautin hiukseni taakse. Jos oikein arvaisin, hiukseni näyttäisivät mustilta, koska yleensä suihkun jälkeen, kun ne olivat märät, sain huomata niiden näyttävän mustilta, kun normaalistikkin minulla tummahkot hiukset olivat, vaikkakin ruskeat.
Jos ei ole varjoja, ei erota mikä on valoa, ja jos ei koskaan itke, ei voi ymmärtää, miten ihanaa on hymyillä.Katherine Westwood, neljännen luokan opiskelija Serpentardista, joka hymyilee niin paljon kuin kerkeää, ja siinä sivussa muistaa tehdä paljon tyhmyyksiä.