Pinnan alla sateella

[Melinda Fontaine]

"Katty?" Katherine nauroi.
"Joo, kyllä voit", hän totesi ja nyökkäsi vastahakoisesti uimis kysymykseeni.
"Melinda? Minä, öh... mitä tarkoitit, kun sanoit äitisi olevan noita?" Katty kysyi yht'äkkiä minulta. Jähmetyin hetkeksi paikalleni. Miten olin saattanut vahingossa sanoa jotain sellaista, koska jos Katherine oli jästi hän ei ymmärtäisi mitään. Minun oli pakko ottaa riski ja vastata jollaintapaa.
"Tuota... Mitä koulua käyt?", kysyin ensin. Oli hyvä kun ei sanonut vastausta suoraapäätä, sillä jos hän nyt oli jästi niin paljastaisin koko velhomaailman aivan pian tälle. Koulu oli hyvä tietää, sillä muistin ulkoa kaikki euroopan ja amerikan taikuuden koulut ja jos hän sanoisi jonkin niistä pystyisin puhua Kattylle vapaasti. Jos hän jästi olisi hän ei tietenkään edes tietäisi taikakouluista.

[Katherine Westwood]

Kysyttyäni kysymykseni, huomasin Melindan jähmettyvän, katsoen minua hieman oudosti. Kyllä, Melindan oli pakko olla noita, ja oli puhunut ohi ajatuksensa. "Tuota... Mitä koulua käyt?" hän kysyi. En tiennyt mitä vastata. Pitäisikö vain myöntää, että se oli Château? Mutta jos hän olikin jästi... Tämä oli niin vaikeaa! Olin kuitenkin saanut jo selvät vinkit siitä, kuinka blondi olisi noita.

"Château", sanoin hieman hiljempaa, ja toivoin erittäin suuresti, etten ollut tehnyt virhettä vastatessani rehellisesti. 'Melinda on noita, noita, ymmärrätkö Kathe?' yritin vakuutella mielessäni itselleni. Vaihdoin painon toiselle jalalle, jota tein aina, kun olin hermostunut. meinasin kysyä samaa tytöltä, kuten olin tehnyt jo kahdessa muussa kysymyksessä. Melinda oli kysynyt, olin vastannut, ja kysynyt samaa häneltä. Nyt olin kuitenkin lopun hiljaa. Ouh, tämä oli niin outoa!

[Melinda Fontaine]

"Château", Katty sanoi varovaisesti.
"Oi, ihanaa sinäkin olet...!!", kirjahdin, mutta keskeytin lauseeni, sillä muistin, että altailla oli myös oikeita jästejä.
"Noita", kuiskasin ja sanoin "Käyn muuten samaa koulua. Missä tuvassa olet? Ai, niin voidaankin varmaan mennä uimaan"
Tein taas voltin ja hyppäsin veteen.

[Katherine Westwood]

"Oi, ihanaa sinäkin olet...!!" Melinda kiljaisi, hiljentyen äkki. "Noita", hän kuiskasi. Tämä siis tarkoitti, että tyttö lopulta siis oli noita, onnekseni. "Käyn muuten samaa koulua. Missä tuvassa olet? Ai, niin voidaankin varmaan mennä uimaan", blondi selitti, hypäten veteen voltilla. En siis ehtinyt vastata.

Odotin, että Melinda nousisi pintaan, etten hyppäisi hänen päälleen. Sillä aikaa otin shortsitkin pois jaloistani, niin, että päälläni oli enään uimapuku. Tyttö nousi vedestä, jolloin otin askeleen vauhtia, ja hyppäsin veteen pää edellä - tai oikeastaan kädet - erittäin suoran ja onnistuneen hypyn.

Tunsin kuinka käteni lävistivät veden, ja lopulta olin kokonaan veden alla. Jatkoin sukellusta uiden eteenpäin muutaman sekunnin. Nousin pintaan, avaten silmät. Avatessani ne, tajusin, että olin sulkenut ne huomaamattani ennen hyppyä, tai hypyn aikana. Käännyin katsomaan Melindaa. "Olen Serpentard", sanahdin hymyillen, vetäen käsilläni hiuksia pois naamaltani.

[Melinda Fontaine]

Iskeydyin veden pinnan läpi ja tein pienen kuperkeikan veden alla. Nousin pintaan ja hieroin taas silmiäni, sillä niihin kirveli inhottavasti. Taisin olla allerginen kloorille. Hassua kyllä en ollut aikaisemmin elämässäni häiriintynyt kloorista. No, jaa pystyin minä ainakin uimaan siitä huolimatta.

Juuri kun avasin silmäni niihin räskähti taas vettä ja siitä päätellen Katty oli hypännyt veteen. Taas silmiini kirveli, mutta pidin ne itsepintaisesti auki. En ollut varma, mutta silmäni saattoivat pikkuisen punottaa.
"Olen Serpentard", Katherine vastasi kysymykseeni.
"Minä Serdaigle", totesin iloisesti.
"Kun minua ensimmäisenä vuotena lajiteltiin lajitteluhatulla kesti varmaan viisi minuuttia pohtia kuuluisinko Sedaigleen vai Serpentardiin. Olisin hyvin saattanut päätyä Serpentardiin eli sinun tupaasi", aloin puhua pulista, jonka jälkeen otin paljon happea ja nenästä kiinni. Sukelsin veden alle ja tein uudestaan kuperkeikan. Tulin nopeasti pintaan ja kysyin Kattylta:
"Uidaanko pohjaan?", jonka jälkeen otin keuhkot täyteen happea ja sukelsin suoraan alas päin. Paine jaloissani tuntui pahalta, mutta uin vain alaspäin. Oli tyhmää luovuttaa puolessa välissä, mutta olisi myös tyhmää jatkaa jos happi loppuisi. Minulla se ei kuitenkaan loppunut vielä puoleen minuuttiin ja pääsin pohjaan saakka. Katsoin ylöspäin veden pintaan, joka kiilteli auringon paisteesta. Kosketin kädelläni pohjaa, johon oli maalattu sininen delfiini ja lähdin uimaan kohti pintaa.

Saavuin pinnan yläpuolelle ja hieraisin nopeasti silmiäni. Tunsin pisaran putoavan päälaelleni ja katsoin taivasta. Yht'äkkiä niin aurinkoinen taivas oli muuttunut pilviseksi ja sateiseksi. Käänsin katseeni veden pintaan, jota pisarat nyt rummuttivat.
"Sataa... Oi kuinka kivaa!!!", kiljaisin ja aloin pomppimaan ylös alas. Se näytti ehkä vähän lapselliselta, mutta tein syystä tai toisesta aina näin.

Kaikki ne vähäiset ihmiset olivat kadonneet kuin pieru Saharaan, eikä altailla ollut enää ketään muita kuin minä ja Katherine. Onneksi pyyhkeeni päällä oli aurinkovarjo, joten se ei ainakaan kastuisi.

[Katherine Westwood]

"Minä Serdaigle", Melinda kertoi. Katsoessani häntä suoraan silmiin, huomasin hänen silmänsä punoittavan hieman. Aloin heti miettimään oliko Melinda kenties katsonut liikaa aurinkoon, vai pitänyt silmiä auki kloori vedessä, vai mitä. Tämän tavan olin kai oppinut äidiltäni, joka oli parantaja. "Kun minua ensimmäisenä vuotena lajiteltiin lajitteluhatulla kesti varmaan viisi minuuttia pohtia kuuluisinko Sedaigleen vai Serpentardiin. Olisin hyvin saattanut päätyä Serpentardiin eli sinun tupaasi", tyttö alkoi selittämään kovaa vauhtia. Siitä tosi faktasta, että Melinda tykkäsi puhua, ei voinut erehtyä. Noh, kyky sekin oli, että keksi kaikesta noinkin paljon sanottavaa. Itse tyydyin yleensä puhumaan mahdollisimman vähäsanaisesti.

"Niinkö? Minulla oli melkein sama, mutta vain juuri toisinpäin. Lopulta lajitteluhattu kuitenkin varmaan päätti, etten ollut tarpeeksi viisas Serdaigleen", kerroin naurahtaen. Ja pian sen jälkeen, sainkin katsoa, kuinka Melinda sukelsi niin, että allas hänen kohdallaan täyttyi pintaan tulvivista kuplista. Jäin pintaan odottamaan, että tyttö nousisi pintaan, kuten hän sitten tekikin.

"Uidaanko pohjaan?" Melinda kysyi minulta. Nyökkäsin virnistäen, ja katsoin kuinka tyttö sukelsi jälleen. Vedin syvään henkeä sisään, ulos ja sisään. Hypähdin hieman vedessä, ja sukelsin viistosti alaspäin. Suoraan mentävä sukellus ilman hyppy vauhtia, oli minulle liian vaikea, joten sitä en sitten tehnyt.

Kuplat, joita nenästäni tuli hengittäessäni ulos, kutittivat naamaani. Vesi ympärilläni kylmeni mennessäni pohjaan päin. En ollut koskaan uinut näin syvässä altaassa. Totta kai olin syvemmässä meressä uinut, mutten edes tiennyt uima-altaiden voivan olla näinkin syviä. Pidin silmiäni tiukasti kiinni, koska kloorivesi tietojeni mukaan ei ollut terveellistä. Lopulta käteni osui pohjaan, jossa käännyin niin, että sain pongaistua jaloillani vauhtia ylösnousemisessa.

Noustessani, tunsin päätäni alkavan särkeä, jonka tiesin johtuvan kovasta paineen vaihdunnasta. Tunsin, kuinka törmäsin johonkin, ja vain sekunnin kuluttua pääni oli raikkaassa ilmassa. Avasin silmiäni, hengittäessäni raskaasti, ja vedellessäni hiuksia pois silmiltäni taas. Tajusin törmänneeni Melindaan, ja olin pyytämässä anteeksi, mutta tyttö ehti alkaa puhumaan ensin.

"Sataa... Oi kuinka kivaa!" Melinda huudahti iloisesti, katsoen ylöspäin. Nostin katseeni myös ylös, jolloin tunsin pisaroiden tippuvan kasvoilleni. Hymy nousi huulilleni, ja käännyin katsomaan Melindaa, joka hyppi vedessä. Tosin tiesin kyllä, ettei hän periaatteessa hyppinyt, koska hänen jalkojensa alla ei ollut lattiaa, vain vettä. En olisi osannut kuvitella niin aurinkoisen aamun muuttuvan sateeksi. Pidin silti sateesta, eikä siinä siis mitään valittamisen aiheista ollut.

"Voi ei! Nythän me kastumme!" sanoin sarkastisesti, nauraen.

[Melinda Fontaine]

"Voi ei! Nythän me kastumme!", Katty totesi sarkastisesti.
"Ihan sama! Me ollaan jo märkiä!", kiljuin uiden pientä ympyrää. Tajusin olevani hieman lapsellisen näköinen kun tällä tavalla riehuin, mutta Katherine näytti kylläkin vain hymyilevän minulle. Lopetin "pomppimiseni" ja sanoin:
"Onpa sarkastista". Ei sarkasmissa mitään pahaa ollut, itseasiassa se oli hyvin huvittavaa. Aina vain en tajunnut kaikkea siinä, joka teki minusta kovin typerän kuuloisen. Vedin kasvoilleni huvittuneen ilmeen ihan vain etten vaikuttaisi siltä etten olisi tajunnut, koska en ollutkaan.

"Hmmm.... Hetkinen! Siis tuota, olitko muuten silloin festareilla siellä backstagella?", kysyin varovasti lausuen viimeisen sanan todella hiljaa jos hän ei siellä ollut ollutkaan. Katty näytti kyllä ihan siltä tytöltä, joka siellä oli hiippaillut. Toivoin tosiaan hänen olleen se sama tyttö, sillä muuten olisin nyt möläyttänyt tiedon ventovieraalle, joka tottakai oli ollut festareilla. Kuka sen nyt olisi väliin jättänyt?

//nyt tuli vähän heikompi viesti, toivottavasti ei haittaa :')//

[Katherine Westwood]

// Juu, ei haittaa! Pääsin nyt sittenkin kirjoittelemaan, mutta ennen keskiviikkoa en sitten voikkaan vastata, että ei kiirettä vastauksella! :) //

Ihailin sitä kaunista näkymää, joka tuli, kun vesipisarat halkoivat veden pintaa. Se toi niin paljon muistoja. Muistoja siitä, kuinka koko perheen voimin olimme kesälomilla uineet. Muistin hyvin sen kerran, kun olin liukastunut, ja tippunut veteen altaanreunalta, ja isäni oli ottanut minut kiinni nauraen. Sen jälkeen Kevinkin oli tietysti halunnut, joten oli tullut heti perässä, kaataen minut ja isän veden alle. Olimme nauraneet vaikka kuinka. En edes muistanut, kuinka nuori olin, muistin vain sen, että Kevin oli vielä terve, eli olin alle kuuden.

Lopulta Melindan ääni havahdutti minut mietteistäni. "Ihan sama! Me ollaan jo märkiä!" hän kiljahti, uiden tällä kertaa, kuin pientä ympyrää. Hän ei ollut ilmeisesti tajunnut sarkasmiani, joka sai minut virnistämään vieläkin lujemmin.

"Onpa sarkastista", Serdaigle totesi, ilmeisesti tajuttuaan vain vitsailleeni. Naurahdin väkisinkin. En kuitenkaan pilkkaavasti, vaan siten, että tilanne oli mielestäni mukava ja hauska. Varmaan paras kesäpäivä tähän mennessä! Ei! Kyllä festarit olivat vieläkin paremmat olleet!

"Hmmm.... Hetkinen! Siis tuota, olitko muuten silloin festareilla siellä backstagella?" Melinda kysyi minulta. Huomasin hänen lopettaneen liikkumisen, tai pomppimisen pikemminkin. Itsekkin liikutin jalkojani kokoajan veden alla, pysyäkseni pinnalla. Käytin käsiäni apuna, vedellen vettä ympärilläni.

Mutta olinko ollut festareilla backstagella? "Öm, joo, olin", vastasin ihmetellen, miten toinen siitä tiesi. Oliko hän vakoillut minua? Vai oliko hänkin ollut siellä? Äh, minulla oli niin huono kuvamuisti, että tuskin edes muistin, miltä rehtori Molina näytti. Se saattoi kyllä olla mahdollista, koska en hänen tunneillaan käynyt, ja juhlissa harvemmin häneen kiinnitin huomiota, vaikkakin hänen puhettaan kuuntelisin.

Tajusin, että vesi oli pisaroiden mukana hieman jäähtynyt, eikä siis ollut enään lämmintä. Tosin, ei vesi missään vaiheessa kovin lämmintä ollutkaan ollut. "Minä taidan nousta jo vedestä. Tuletko sä?" kysyin tytöltä, lähtiessäni jo tikkaita kohti. Metallisilla tikkailla, nousin hitaahkosti ylös. Jäin reunalle vielä odottamaan Melindaa, mikäli hän tulisi. Heilautin hiukseni taakse. Jos oikein arvaisin, hiukseni näyttäisivät mustilta, koska yleensä suihkun jälkeen, kun ne olivat märät, sain huomata niiden näyttävän mustilta, kun normaalistikkin minulla tummahkot hiukset olivat, vaikkakin ruskeat.

[Melinda Fontaine]

"Öm, joo, olin", Katherine vastasi kysymykseeni. Hetken olin hiljaa ja muistelin festaripäivää. Se tummatukkainen tyttö, joka oli päässyt ovesta sisään oli Katty! Se oli hän!
"Niin, sinä siellä olit. Olin myös siellä", hymyilin leveästi. Potkin jaloillani vettä allani, jotta pysyisin pinnalla.

"Minä taidan nousta jo vedestä. Tuletko sä?", Katty kysyi ja lähti uimaan tikkaiden luokse.
"Tullaan", totesin ja lähdin uimaan minäkin sinne. Polskuttelin vähän Katherinen jäljessä ja hän olikin jo pian tikkaiden luona. Katherine oli jo noussut pois vedestä kun minä saavuin tikkaiden luo. Ojensin käteni ottaakseni kiinni tikkaista ja astuin ensimmäiselle "rapulle". Painoin kummatkin käteni samanaikaisesti metalliseen tankoon ja tunsin kuinka kylmät ne olivat. Nousin vedestä ja kipitin violetin pyyhkeeni luo.
Aloin kuivata kasvojani ja hiuksiani hellästi taputellen.

"Miten pääsit ylipäänsä sinne backstagelle?", naurahdin ja sanoin: "Luulin, että olit kesätyöläinen!". Hiukseni alkoivat olla hieman kuivahkot, joten siirryin pian ihoni kuivaamiseen.

[Katherine Westwood]

Laitoin käteni puuskaan, koska pisarat kylmensivät ihoani ikävästi, ja minulle alkoi jo tulla kylmä. Halusin vain nopeasti kietoutua pyyhkeeseen, ja sen jälkeen vaatteisiini, jotka ikävä kyllä olivat vain shortsit ja väljä ranta t-paita. Täytyisi kai sitten mennä jo takaisin hotellihuoneeseen vaihtamaan lämpöisämmät vaatteet, etten vain tulisi kipeäksi, joka olisi aivan kamalaa!

Melinda tuli perässäni ylös altaasta, mutta käveli suoraan pyyhkeensä luo, alkaen kuivata hiuksiaan. Menin tytön perässä paikalleni, jossa valkosini kuvioinen pyyhkeeni minua odottelikin jo. En turhaan alkanut kuivaamaan itseäni, vaan vedin pyyhkeen pääni yli niskalle, ja kiedoin sen ympärilleni, kuin viitan. Tunsin käsieni alkavan jo täristä kylmästä.

"Miten pääsit ylipäänsä sinne backstagelle? Luulin, että olit kesätyöläinen!" Melinda kysyi minulta nauraen. En oikein tiennyt mitä vastata, tarina oli ollut niin outo. Mutisin jotain epämääräistä, en ollut itsekkään aivan varma mitä.

Kumarruin eteenpäin, heittäen hiukseni eteen, alkaen kuivaamaan niitä pyyhkeeseeni. Pisarat tippuivat selkääni kylminä, ja tunsin, kuinka menin kananlihalle. "Täällä on kylmä", valitin pyyhkeen ja hiuksieni alta Melindalle.