// Peliin odotellaan Maebhin seuraksi Opal Calypsoa. :) Voitaisiin peli sijoitella jonnekin heinäkuulle, ehkäpä? //
Päivä oli pirteä ja valoisa, mikä piristi minua mukavasti. Olin viettänyt koko edellisen viikon lomaillen tädin luona ja sade oli pitänyt minut sisätiloissa. Tätä päivää ei kuitenkaan olisi pilannut edes sade, sillä ranskalaisen taikovan väestön kirjamessut olivat varsin suuri ja odotettu tapahtuma myös minun perhepiirissäni. Olin norkunut mukaan jo edellisestä vuodesta lähtien, sillä täti oli silloin kehunut tapahtuman ohjelmistoa ja maininnut muutamia maineikkaita kirjailijoita, joita myös minä ihailin.
Tämä olisi myös loistava tilaisuus harjoittaa ranskantaitojani, kuten täti aina muistutti, vaikka hänen mukaansa puhuin kyllä tosi sujuvasti, kunhan lopetin jännittämisen.
Vieraita oli kutsuttu messuille tietysti myös ympäri maailmaa, joten ranskan lisäksi messuilla kuulisi varmasti myös englantia ja vieraita kieliä. Brittiläinen Katelyn Puolijuoksu oli kirjoittanut upean teoksen uusimmista taikajuomista ja niiden haasteista. Intialainen Samar oli luonut fantasiasarjan vanhojen muinailoitsuista kertovien tarujen ympärille ja korealainen Su-hui Do oli luonut kiehtovan kirjan aasiassa esiintyvistä taikaolennoista.
Tapahtuman kylkeen mahtui tietysti monenmoista muutakin puuhaa, mikä houkutteli paikalle kaikenlaista väkeä, vaikka kirjoista ei pahemmin piitannutkaan. Iloiselle velhokadulle perustettu torialue oli täynnä kaikenlaista myyjää ja herkkujen tarjoajaa. Varsinainen kirjamessutilaisuus oli suuressa kupolimaisessa messuhallissa, joka tuntui sopivan velhokadun pieneen väliin kuin kutistettuna, mutta oli sisältä suuri ja tilava. Ihailin velhojen taitoa tilaratkaisuissa. Kaipasin kovasti uutta laukkua, jossa olisi huomaamaton tilavuusloitsu. Sellaisesta jästit voisivat vain haaveilla.
Olin pukenut ylleni vihreän t-paidan ja tummansiniset farkut. Punaiset hiukseni olin jättänyt auki ja ne ryöppysivät olkapäiden yli takertuen välillä olkalaukkuni hihnaan. Ulkona oli mukavan lämmin ja sisätiloissa lämpötila varmasti nousisi ihmismassan vuoksi.
Tallustelin nyt pitkin katua ja jäi katselemaan kojua, jossa esiteltiin jästien taikatemppuja. Hassua, että velhoja kiinnosti moinen niin kovasti. Lähinnä he nauroivat koko jutulle, jos asiasta puhuttiin, uskoivathan jästit niin hassulla tavalla taikuuteen ja kuitenkin kielsivät sen täysin. Mutta jotakin kiinnostavaa jästien tempuissa oli, niitä teki mieli seurata silmä kovana. Minusta temput olivat aina olleet hauskoja, mutta tutustuttuani paremmin taikamaailmaan, jästitemput olivat menettäneet hohtonsa.
Messuhallin oven vierustalla pysähdyin tarkastelemaan käytettyjen kirjojen myyntikojua, johon oli pinottu laatikoittain kirjoja. Osa oli nukkavieruja ja kannet repsottivat, toisia oli selvästi kohdeltu hellemmin ja pidetty suosikkeina. Joku oli sanonut, että kirjoissa lepäsi todellinen taikuus, että ne olivat portti mielikuvituksen maailmaan, joka oli maagisempi kuin mikään muu. Minusta se kuulosti kiehtovalta. Sitähän kirjat olivatkin.
Yhdestä laatikosta löytyi myös vanhoja oppikirjoja, joita minun houkutti hieman päästä lukemaan. Sormet oikein syyhysivät, kun sivelin kirjan selkämystä laatikossa. Pimeyden olennot ja niiden majapaikat luki koukeroisin kirjaimin sekä selkämyksessä että kannessa, mitä pääsin tarkastelemaan nostaessani kirjan paremmin esille laatikosta.
Samassa laatikko lähti kallistumaan minua kohden. En ehtinyt napata siitä kiinni tai tarrata edes laatikon laitaan, vaan koko kirjapino kaatui kolisten varpailleni ja ympärilleni kadulle.

