Junamatka Marseilleen

[Mal Fontaine]

//en kirjaudu nyt sisään, mutta sori, jos huomauttelen, mutta Châteaussa ei ole Luihuisia ;)//

Kaikki tulivat perässäni ovesta.

"Oletteko nähneet tumman ruskeaa taikasauvaa?", Ida kysyi yhden osaston oppilailta.
"EI IDA!!", kiljaisin samaan aikaan kuin Isab.
"Vai, onko sitä vauva kadottanut taikasauvan?, yksi minua paljon vanhempi Serpentard sanoi.
"Vauvojen ei kuulu taikoa, etkö tiedä?", toinen sanoi ivallisesti.

Jähmetyin Isabellen viereen. Ida oli liian rohkea. Kokosin itseni ja astuin askeleen eteenpäin.

"Hei, kuule! Jos sinä et olisi "vauvana" taikonut, et osaisi nytkään!", sanoin nousten vastarintaan.
"Niin juuri, sontapommi!", Ida sanoi ja astui viereeni.
Yllätyin huomattavasti hänen kielenkäyttöään, mutta eihän se minua ollenkaan haitannut.
Isompi oppilas nousi seisomaan. Hän oli varmaankin kaksi metrinen ja kavahdin askeleen taaksepäin. Sanoin silti uhmakkaasti:
"Kappas, sinuun on taiottu venytys kirous".
"Oletteko nähneet sitä sauvaa?", Ida kysyi.
"Ei, ipana! Häipykää!", seisomaan noussut poika sanoi hampaita kiristellen. Käännyimme lähtemään ja juuri ennenkuin ovi pamahti kiinni Ida vetäisi MINUN taskustani MINUN sauvani ja loitsi lepakonräkäherjan poikaan. Lähdimme juoksemaan käytävää eteenpäin ja huomasin kuinka Ida vilkaisi pari kertaa taakseen. Pojat eivät seuranneet meitä (onneksi) ja sain sauvani takaisin.
"Herjani ei onnistunut täydellisesti sauvallasi, mutta nyt se saattaa kestää pidempään", Ida sanoi tyytyväisesti. Jatkoimme seuraaviin osastoihin.

[Isabelle Marfan]

//yleensä sekoitan toisinpäin. Korjasin silti.//
Hei, kuule! Jos sinä et olisi "vauvana" taikonut, et osaisi nytkään!", Mal pani vastaan.
"Niin juuri, sontapommi!", se oli Ida. Isab odotti mitä tapahtuisi vähän rennommin.

Toinen serpentardeista nousi seisomaan. Hän oli liian pitkä. Isabelle peitti suunsa kädellään ettei oksentaisi.
"Kappas, sinuun on taiottu venytys kirous", Mal sanoi vaan.
"Oletteko nähneet sitä sauvaa?", Ida kysyi.
"Ei, ipana! Häipykää!", poika vastasi.

Silloin Isabissa sattui jotain outoa.
"Säälittääkin kuvitella millainen surkea rääpäle olit nelivuotiaana!", hän huusi.
Poika oli sanomassa jotain vastaan mutta silloin tytöt lähtivät.


Juuri ennen kuin ovi sulkeutui Ida loitsi lepakonräkäherjan Malin sauvalla.
"Hammas-iso, raukka!" , Isabkin karjahti.
Kun tytöt lähtivät Ida vilkuili taakseen.
"Osuiko hammas-iso?", Isa kysyi.
"Napakymppi, teit hänelle palveluksen", Ida naurahti. Isabelle katsoi kysyvästi Idaa.
"Ettekö huomanneet? Hänellä oli kauheat hiirenhampaat!", Ida nauroi halveksivasti.



"Herjani ei onnistunut täydellisesti sauvallasi, mutta nyt se saattaa kestää pidempään", Ida totesi. Sitten kysely jatkui.

[Melinda Fontaine]

"Osuiko Hammas-iso?", Isabelle kysyi meiltä juostessamme.
"Napakymppi! Teit hänelle palveluksen", Ida sanoi ivallisesti.
Kohotin toista kulmakarvaani ja omaa tyhmyyttäni äännähdin:
"Hä? Palveluksen?".
"Ettekö huomanneet? Hänellä oli kauheat hiirenhampaat!", Ida nauroi halveksivasti. Tirskahdin itsekin.
"Oletpa tarkkasilmäinen!", ihailin ja kysyin pilaillen Idalta, "Näitkö oliko hänellä pitkät nenäkarvat?".
Ida pudisti päätään ja hymyili: "Olihan se sen kaveri ihan komea!".
Nyökkäsin hienoisesti, mutta nauroin: "Olen parempiakin nähnyt". Jatkoimme matkaa etsien kokoajan edelleen kadoksissa olevaa sauvaa.
"Tuolla!", huusin ja syöksyin lattian rajaan. Haparoin käteeni ruskean kepin.
"Ei ole totta! Tämä on suklaakuorrutettu lakritsitaikasauva!", kiljaisin pettyneesti. Viskasin sauvan takaisin lattialle.
"Ei auta kuin kysellä lisää muilta oppilailta", sanoin ja avasin lähimmän oven vaunuosastoon. Siellä istui kaksi ihmistä: tyttö ja poika. Heillä oli vielä koulupuvut päällä, joten tunnistin heidät molemmat niiden perusteella Pouffsouffleiksi. Tytöllä oli vaaleat hiukset ja pojalla suorastaan valkoiset. Heillä kummallakin kädessään oli kirjat, joita molemmat lukivat selvällä kiinnostuksella.
"Anteeksi, oletteko nähneet tumman ruskeaa taikasauvaa?", kysyin Pouffsouffleilta

[Isabelle Marfan]

"Anteeksi, oletteko nähneet tumman ruskeaa taikasauvaa?", Mal kysyi. Tyttö nosti kalpean päänsä kirjan takaa.
"J-jota kantoi isohampainen ja pitkä m-mies?", tyttö kysyi.
"Hän otti sen!", Ida huusi vimmoissaan.

[Melinda Fontaine]

Pouffsouffle tyttö nosti kalpeat kasvonsa kirjan uumenista.
"J-jota kantoi isohampainen ja pitkä m-mies?", hän änkytti valkoisena ja puristi kirjaansa kuin omaa lastaan (XD).
"Hän otti sen!", Ida huusi ja näytti pomppaavan kattoon. Ida astui ulos ovesta ja alkoi juoksemaan käytävää sinne päin missä hiirenhammaspojan vaunuosasto oli. Jäin hetkeksi yksin (?) Pouffsoufflejen luo kun muut olivat jo juosseet pois (?) ja kysyin pikaisesti tytöltä:
"Mitä luet?", ja tyttö näytti minulle kirjan kantta. Kannessa oli kuva hopeisesta avaimesta ja lukosta. Kirjan nimi oli 'Alohomora, kun ovi aukenee'.
"Tuo on hyvä kirja, olen lukenut sen", sanoin tytölle ja liidin pois käytävään. Kipitin varovasti sinne missä Ida oli nyt nyhtämässä tietoja pojalta.

[Isabelle Marfan]

"Hän otti sen!", Ida huusi raivoissaan ja juoksi pojan vaunuosastoon. Isabelle seurasi.
"Missä sauvani on?", Ida karjahti.
"Hoidamme sauvan parempaan huomaan", toinen poika totesi. "eräs ystävämme kaipaa parempaa".

[Melinda Fontaine]

"Eräs ystävämme kaipaa parempaa", kuulin pojan sanovan.
Hmm... Nyt voisin hyödyntää sauvatietoa.
"Millainen ystäväsi on?", kysyin pojalta.
"Maailman paras jätkä...minun jälkeeni siis", poika sanoi ivallisesti.
Hän siis oli maailman menevin, ilkein ja rajuin poika ainakin minun päätelmieni mukaan. Akaasia sauva ei sopisi tuollaiselle luonteelle.
"No kokeillaan sauvaa hänellä ennenkuin annamme sen", sanoin ovelasti hiiripojalle. Tiesin ettei sauva tottelisi häntä ja saisimme sen takaisin pikinmiten.
Kolmas poika nousi seisomaan ja...hyi, että hän oli ruma. Hiiripoika antoi Idan sauvan hänelle ja poika osoitti sillä Idaa sanoen "keholeijus!". Idalle ei tapahtunut mitään, mutta loitsija poika lensi ilmassa täyden voltin ja muksahti maahan nenälleen. Siitä alkoi vuotamaan verta ja nostin maahan pudonneen sauvan häneltä antaen sen Idalle.
"Akaasia sauva ei sovi kaikille", sanoin näpsäkästi, ennen kuin häivyimme poikien luota.

Istuimme hetken päästä omassa vaunuosastossamme Idan ihaillessa omaa sauvaansa.
"Alat muistuttaa jonkin verran Serpentardia", Ida sanoi minulle, mutta minä vain hymyilin ja katselin ikkunasta ulos.

[Isabelle Marfan]

"Millainen ystäväsi on?", kysyi Mal pojalta.
"Maailman paras jätkä...minun jälkeeni siis", poika sanoi itsekehua äänessään. Isabelle vilkaisi Melindaa.
"Tulit", hän kuiskasi.
Mitä Melinda on keksinyt? Isabelle mietti muttei kysynyt mitään.


"No kokeillaan sauvaa hänellä ennenkuin annamme sen", Mal jatkoi keskusteluaan pojan kanssa.
Mitä!? Aikoiko Mal auttaa poikia....? .....joka kyllä olisi järkevintä, Isabelle mietti sillä tiesi pojista luultavasti enemmän kuin nuo kaksi. Oli hän sentään Serpentardissa.




Kolmas poika nousi seisomaan. Isabelle vavahti. Hiirihammas ojensi sauvan.
"Keholeijus!" poika loitsi Idaan. Ida näytti hieman hermostuneelta mutta mitään ei käynyt..


....paitsi pojalle. Poika lensi voltin ilmassa mutta laskeutui nenälleen. Nenästä rupesi tursuamaan verta. Mal ojensi sauvan Idalle.
"Akaasia sauva ei sovi kaikille", Melinda totesi. Isabelle raahasi ystävänsä pois poikien luota takaisin heidän vaunu-osastoonsa.



"Alat muistuttaa jonkin verran Serpentardia", Ida sanoi Malille.
"Mmm. Minun tässä se Serpentard piti olla", Isab myönsi. "olitte hulluja, kumpikin, jos olisitte Serpentardissa, ette olisi tehneet sitä".



//Voitko laittaa Mercyn esittelyn kun en jotenkin koskaan saa sitä laitettua?//

[Melinda Fontaine]

"Mmm. Minun tässä se Serpentard piti olla", Isab totesi jonkinlainen suutahduksen häivä äänessään.
"Olitte hulluja, kumpikin, jos olisitte Serpentardissa, ette olisi tehneet sitä", hän jatkoi.
"No, silti kannatti. Ei me muuten sitä sauvaa oltaisi saatu takaisin", totesin katsoen ikkunasta vilisevää maisemaa. Istuimme hetken hiljaa vaunuosastossa, jonka jälkeen aloin nähdä Marseillen talojen ilmestyvän näkyviin.
"Jääkö joku tästä pois?", kysyin. Itse luultavasti hyppäisin pois junasta Pariisissa, jossa sitten vaihtaisin junaa Arrasiin, koska sinne ei tietääkseni tämä juna ei mennyt.

//ehkä sitä Mercyä ei tarvitse laittaa sinne alueelle. Siitä kertyy vaan taakka molempien harteille. Unohdetaan vaikka se hahmo?
Muuten, voitaisiinko saada tämä peli pian päätökseen?//

[Isabelle Marfan]

"No, silti kannatti. Ei me muuten sitä sauvaa oltaisi saatu takaisin. Jääkö joku tästä pois?", kysyi Mal sitten.
Isan sydän hypähti.
"Me ollaan Marseillessa! Jään!", Isabelle hihkui.
"Niin minäkin. No, hei sitten", Ida sanoi.
"Entä sinä Mal?" kysyi Isa.