//ke 6. heinäkuuta, Renée Mason toivotetaan tervetulleeksi :) //
Juna hiljensi pikkuhiljaa vauhtiaan. Käänsin katseeni ylös kirjasta, jota olin lukenut ja katselin ikkunasta ulos. Siellä oli vihreää ja aurinkoista, kesä oli tullut ja loma oli alkanut vain nelisen päivää sitten, mutta nyt olin yllättäen jo menossa takaisin. Kotona oli aluksi ollut ihan mukavaa, mutta sitten heti seuraavana päivänä minun ja Alwinen välille syntyi pientä kitkaa, joka sitten kasvoi suuremmaksi riidaksi. Emme riidelleet tavallisesti koskaan toistemme kanssa, mutta nyt mitta kasvoi niin suureksi, että päätin lähteä pois ja se oli todella tyhmää. Tällä kertaa äiti oli kuitenkin asettunut Alwyn puolelle, vaikka he olivat olleet kummatkin (ainakin omasta mielestäni) väärässä. Siksi olin pakannut vasta edellisiltana kamppeeni uusiksi ja kimppailmiintynyt isäni kanssa Bordeauxin juna-asemalle ja hypännyt junaan.
Ilokseni Châteaun korkeimmat tornit häämöttivät jo edessä. Pistin kirjan reppuuni ja nostin beigen matkalaukkuni matkatavaratelineeltä. Heitin mustan reppuni selkään ja nostin Bonon häkin, jossa pöllö nukkui sikeästi, ja matkalaukun ylös. Tutkailin vielä omaa vaatekokonaisuuttani; vaaleansiniset farkut, valkoinen kauluspaita (jota ei oltu tungettu housuihin), beiget nahkalenkkarit ja ranteessa kultainen kello. Aika perus, mutta jollain tavalla myös tyylikäs.
Juna pysähtyi ja saapui Poudlardinen asemalle. Astuin junasta ulos ja vaitonaisena lähdin saman tien kävelemään pitkin linnaan johtavaa hiekkatietä. Matka sujui nopeasti, vaikka aurinko paahtoi porottavasti niskaan. En oikein ajatellut mitään, mutta vilkaistessani nopeasti järven suuntaan, totesin tänään olevan oikein täydellinen päivä piknikille. Se myös saattoi johtua siitä, että minulla oli kamala nälkä. En ollut ehtinyt syödä koko päivänä mitään muuta kuin yhden banaanin aikaisin aamulla.
Astelin linnan pääovista sisälle ja lähdin kävelemään automaattisesti johonkin suuntaan. Käytävillä oli hyvin hiljaista ja jokainen askeleeni kaikui pitkin seiniä, kun kuljin eteenpäin yhä kanniskellen tavaroitani. Matkalla en nähnyt ketään, muotokuvienkin hahmot tuntuivat häipyneen kesälomille.
Hetkessä huomasin jo seisovani Gryffondorin oleskeluhuoneen ovella ja ihmettelin hetken, että miten ihmeessä minä tänne olin päässyt, mutta sitten muistin astuneeni jo pois junasta ja kävelleeni itse sinne missä olin. Lausuin tunnussanan ja astelin huoneeseen sisälle, jossa ei ilmeisesti ollut ketään – paitsi yksi. Tunsin äkillisen lämmön tuulahduksen sisälläni ja aloin väkisin hymyilemään leveästi. Avasin Bonon häkin, jolloin pöllö lehahti lentoon ja liisi avoimesta ikkunasta ulos ja sitten lähdin kävelemään matkalaukkua hiljaa perässä hilaten ja pöllönhäkkiä toisessa kädessä kantaen kohti ruskeita hiuksia, joiden omistajan tunnistin saman tien.
"Renée", tervehdin hipaisten tytön olkapäätä kevyesti. Kiersin tytön eteen ja päädyin nojaamaan seinään toisella kyljelläni. Katselin tätä ilme ilosta kirkkaana, hymyillen aavistuksen vinosti. En ollut ehtinyt hyvästellä häntä ennen loman alkua ja se oli vaivannut minua joka ilta sängyssä ennen kuin olin nukahtanut. Siksi olin erityisen iloinen, kun olin törmännyt tyttöön. "Miksi olet yksin?" kysyin laskien tyhjän häkin lattialle ja päästäen matkalaukun kahvasta irti. Vilkaisin nopeasti ulos järvelle ja päässäni alkoi syttyä eräs idea, joka oli käynyt mielessäni jo aikaisemmin. Haluaisikohan Renée? Oliko se edes hyvä idea? Vilkaisin kelloani ja tosiaan... Nyt oli lounas – siksi oli niin hiljaista.
Katsoin vielä kerran ulos ennen kuin käänsin katseeni kohti ikkunalaudalla istuvaa tyttöä ja kysyin: "Haluaisitko tulla kanssani piknikille?"
//Ja nyt oli todellakin tönkköä tekstiä, ei voi väittää vastaan. Kiitti muuten vielä kerran otsikosta! c: //
