Epämääräinen paketti ja ihastuttava kohtaaminen

[Rose Hill]

"Selvä." Sanoin ja aloin hiukan epäillä teinkö sittenkään oikein. No hällä väliä. "Minne tahtoisit mennä ensimmäisenä?"

[Ashley Oswen]

//Miljoonat anteeksipyynnöt pelin junnauttamisesta.//

"Selvä", Hill sanoi äänensävyllä, joka sai minut katumaan äskeisiä sanojani tuskallisen paljon. "Minne tahtoisit mennä ensimmäisenä?" Hill jatkoi. En vastannut mitään. Loin vain kylmän katseen tuohon ilokääpiöön, joka ei näköjään tajunnut yhtään, mitä oli juuri kysynyt. Jos olisin tiennyt valmiiksi kaikki paikat, miksi ihmeessä olisin vastannut myöntävästi Hillin kysymykseen. Lennättelin kirjalaatikkoa ympäri käytävää heiluttelemalla laiskasti sauvaani. Muistin vasta sitten, että molemmat nuoremmat noidat odottivat vastausta kysymykseen, mutta säästyin olkien kohautukselta, kun Clément aloitti selostuksen linnan joka kolkasta, mikä tuntui kestävän ikuisuuden ja oli kuolettavan tylsää kuunneltavaa.

"Tästä tuonnepäin, josta tulitte, on siis Cerfeurin, jatko-opiskelijoiden asumukset, kuten tiedättekin. Sitä ennen on risteys oikealle, josta pääsee Suursaliin, jossa onkin ruokailut", Clément aloitti ja käänsin piikikkään katseeni häneen. Olin koko kesän oleskellut Cerfeurin jatko-opiskelijoiden asumuksissa sekä käynyt salissa syömässä. Kuuluiko Clémentin esittelykierrokseen myös mahdollisesti jokaisen ikkunan mainitseminen, sekä ovenkarmien nimeäminen?

"Ja tuo ovi tuossa vieressämme vie naistenhuoneeseen. Suuremmat kylpytilat on sitten tupien yhteydessä ja siellä Suurten salin vieressä on myös suurempi wc. Tuolla portaiden yläpäässä on yleinen oleskeluhuone ja ylipäätään kaikki vapa-ajan aktiviteetit. Kirjastosta, kerhohuoneisiin. Sitten siellä on myös sairaalasiipi", Clément jatkoi. Nyrpistin nenääni. Vapaa-ajan aktiviteetit, kirjasto, kerhohuoneet, sairaalasiipi. Sinne en todellakaan koskaan eksyisi.

"Tässä kerroksessa on tupahuoneistot ja opettajienhuone, sekä muut hallinnallisuudet. Ja sitten on vielä kerros alas päin ja tornikerros noiden portaiden jälkeen. Torneissa on esimerkiksi pöllölä, tähtitorni ja ennustuksenluokka. Ja tästä alaspäin on tyrmät, liemien luokka ja joitain varastoja ja vaikka mitä sokkelikkoa."

"Ja sitten on tietysti jotain salakäytäviä ja oikoreittejä ja pihamaat. Kasvihuoneet, riistanvartijanmökki ja huispauskenttä sijaitsevat pihalla. "

"Mutta ehkäpä olisi parempi, että näyttäisimme", Clemént jatkoi ja vilkaisi Hilliin. En millään olisi halunnut, mutta nitkautin päätäni hieman. Eleen saattoi juuri ja juuri nimetä nyökkäykseksi ja osin toivoin, etteivät tytöt olisi huomanneet sitä. Olisin varmaankin itse löytänyt professorin opettajainhuoneesta hörppimästä sumppia ja löpisemästä typeriä. Varsinkin nyt, kun tiesin missä opettajienhuone sijaitsi.

Mutta ei,tietenkin Clément oli huomannut myöntymiseni ja kysyi: "Mihinpäin haluaisitte ensimmäiseksi?" Tytön äänensävy oli taas kammottavan positiivinen, mikä sai nenäni nyrpistymään. Kohautin olkiani ja mainitsin vielä itsestäänselvyyden: "Tiedän missä oleskeluhuoneeni ja suursali on." Ääneni kuulosti ivaavalta ja sai suupieleni leviämään julkeaan hymyyn.

[Mila Molina]

Pelin väliaikainen pisteytys:

Evelyn Clément, Serp: 12 p
Rose Hill, G: 4 p
Ashley Oswen: 11 p

Jatkakaa peli loppuun, niin saatte kaikki 5 lisäpistettä!

[Evelyn Clément]

// Äh, en muistanutkaan, että tänne oli tullut vastaus! Sorry, sorry, sorry! //

Oli tilanteita, joista olisin niin mieluusti ollut poissa. Tilanteita, joissa tuntui kiusaantuneelta ja vaivaantuneelta. Joskus tähän negatiivisuuteen ei ollut syytä, mutta tällä kertaa minulla oli. Olin jatko-opiskelijan seurassa, olin esittelemässä koulua ja hoitamassa jotain rutkasti hyödyllisempää, kuin olisin mitä luultavammin vapaaehtoisesti tehnyt. Mutta siitä huolimatta en olisi voinut olla enemmän väärässä paikassa.

Ashley tuntui kylmältä ja välinpitämättömältä, en edes ymmärrä, miksi hän suostui esittelykierrokseen, jos kerran ei halunnut sitä. Aika ajoin tuo mulkaisi minua, kun yritin luennoida paikkoja ja sain vaivoin pidettyä ilmeeni peruslukemilla.

Yleensä olin tottunut sulkemaan negatiiviset asiat ulkopuolelle. Sulkemaan silmäni ilkeiltä huomautuksilta, herjoilta ja mulkaisuilta, mutta siitä huolimatta aistin inhottavan helposti muiden tunteita. Varsinkin, jos ne olivat ärtyneitä, tai surullisia. Ja toiseksi, syytin niistä itseäni. Olin nytkin melko varma, että olin tehnyt jotain väärin, sillä Ashley ei näyttänyt lainkaan iloiselta. Ehkäpä minun olisi pitänyt tarjoutua kantamaan sitä typerää pakettia? Pakettia, jonka ansiosta olin koko tilanteessa. Ei, syy oli minun. Minä itse valitsin tämänkin ystävällisyyden. Pitäisi kai alkaa ajattelemaan itseään enemmän?

Oswen kohautti harteitaan ja nyrpisti nenäänsä. "Tiedän missä oleskeluhuoneeni ja suursali on", hän vihjaili ivallisesti. Pysähdyin. Oswen hymyili julmasti ja jokin tuossa hymyssä kirpaisi muistoissa. Nostin päätäni aavistuksen, kuin haasteena. Käteni kietoutuivat automaattisesti puuskaan.

"Mikä ihme sua riivaa?" töksäytin. Turha krumeluuri jääköön, jos siitä ei kerran ollut mitään apua. Miksi turhaan teititellä tuotakaan mokomaa, koppavaa neitiä, jos kohteliaisuus vältteli hänenkin toimiaan täysin? Itse asiassa olin kyllästynyt koko ihmiseen. Ei, en ihmiseen, vaan hänen tekoihinsa. Minun pitäisi arvostella tekoja, ei henkilöä. Ei, minun ei pitäisi arvostella, vaan ajatella positiivisesti. Uskoa hyvää. Kaikissa on jotain hyvää. On pakko olla.

Turhaa optimismia. Enkö jo todennut, että minä olisin se menninkäinen? Minun ei tarvitsisi olla iloinen. Ei tarvitsisi. Tarvitsisi? Oliko siinäkin kyse siitä mitä tarvitsi ja piti tehdä? Mikä minua riivasi? Yleensä minulla tosin oli ihan hyvä pinna. Enkä antaisi sen katketa nyt. Jos tuo keskenkasvuinen Oswen kerran oli känkkäränkkä tuulella, niin minä voisin käyttäytyä järkevästi. Tai poistua paikalta. Miksi ylipäätään edes olin tällä hetkellä täällä? Ihmeellinen ajatushäiriö. Minulla olisi tärkeämpääkin tekemistä.

Voisin vaikka harjoitella loitsuja.

Liki ironista. Vielä tänä aamuna, tai pari tuntia sitten, en olisi voinut koskaan kuvitellakaan, että tuijottaisin ärtyneenä jotain Cerfeuria. Välttelin ärtymistä. Se oli vahva tunne ja vahvat tunteet näkyivät paremmin. Välttelin jatko-opiskelijoita, koska he olivat vanhempia ja jokin siinä sai minut tuntemaan itseni pieneksi. Välttelin pientä ja vaatimatonta. Välttelin ylipäätään asioita. Välttelin tuijottamista. Se oli epäkohteliasta. Välttelin epäkohteliaisuuksia. Se oli töykeää ja väärää käytöstä. Välttelin väärää.

Oliko tämä väärää? Minun pitäisi rauhottua. Tämä oli turhaa. Lapsellista. Eihän Ashley nyt niin kamala ollut. Olin vaan tehnyt väärän tulkinnan. Ehkä hän oli vain väsynyt. Ihan normaalia. Minä hermostuin aivan turhaan. Äh, hermostuin ja stressaannuin aivan liian nopeasti. Miksi rauhoittuminen olisi sen vaikeampaa?

[Mila Molina]

Kiitos pelistä! Lukitsen tämän, koska peliviestejä ei ole tullut lainkaan tämän vuoden aikana.

Evelyn Clément: 3 p