// Tämä peli on jatkoa Turnajaisten kolmannelle chatpelille. Ajankohta: sunnuntai 10. huhtikuuta noin klo 18. Paikalle odotetaan Ruthia. :') //
Turnajaiset oli saatettu kunnialla loppuun asti, vihdoin. Tylypahka AM:in ja Pensieven väki oli poistunut Taikakoulu Châteausta, ja nyt oli aika hengähtää. Tammikuusta asti kestänyt uurastus haasteiden ja aktiviteettien parissa oli uuvuttanut rehtori Molinan lähes täysin. Hänen päänsä oli täpötäynnä taikaolentoja, esteratoja, kirkuvia oppilaita, Vincent Coatesia ja Jesse Cainea - varsinkin Jesse Cainea. Lisäksi Tylypahka AM:in riehakkaat oppilaat olivat saaneet kerta toisensa jälkeen naisen lähes repimään hiuksensa päästä. Kuinka ihmeessä mikään taikakoulu pystyi kasvattamaan oppilaistaan tuollaisia hulttioita?
Professori Molina ei voinut unohtaa riehumisia yhteisessä oleskeluhuoneessa tai riitoja eilisellä picnicillä koulun pihamailla. Picnic oli ollut kaikin puolin täysi katastrofi. Ei riittänyt, että Tylypahka AM:in oppilaat osallistuivat leivosten viskelyyn, vaan myös Taikakoulu Châtaeaun oppilaiden oli oltava siinä osana. Myös rehtori Molina oli saanut kasvoilleen yhden märän, makean leivonnaisen. Kuinka nöyryyttävää. Nainen piti huolta siitä, etteivät Katrine Wall ja Melody Wood pääsisi helpolla tekosistaan.
Oppilaat eivät olleet ainoita, jotka olivat käyttäytyneet asiattomasti eilisen illan aikana – myös henkilökunnan jäsenet olivat osallistuneet asiattomuuksiin, tosin omalla tavallaan. Kyseessä oli sairaanhoitaja Ruth Rousseau ja kirjastonhoitaja Zahra Diouri. He olivat käyttäytyneet tosi kummallisesti koko illan ajan, aivan kuin heillä olisi jotain peliä meneillään, jotain vakavampaa. Rousseau vakuutti ettei hänen ja Zahran välillä ollut muuta kuin ystävyyttä, mutta kyllähän Molinalla oli silmät päässään. Ei ystävät letittäisi toistensa hiuksia tuolla tavalla tai nojailisi toisiaan vasten illan hämyssä.
Niinpä professori Molina oli kutsunut neiti Rousseaun tänä iltana jälki-istuntoon – kuten nainen itse tätä tapaamista nimitti. Molinan itsensä mielestä tämä ei ollut mikään jälki-istunto (sana kuulosti suorastaan naurettavalta), vaan ankara keskustelu siitä, tulisiko Rousseau jatkamaan koululla vaiko ei. Olisi sääli, jos koulu joutuisi luopumaan yhdestä maan parhaasta sairaanhoitajasta, mutta tuon naisen tulisi vakuuttaa osaavansa jatkossa käyttäytyä arvolleen sopivasti.
Rehtori Molina ei ollut aivan varma, miksi oli kiihtynyt eilisistä tapahtumista niin paljon. Miksi naisten hiusten letitys ja nojailu toisiaan vasten oli kiivastuttanut hänet sillä tavalla? Oliko se kielletty koulun säännöissä? – Ei. Oliko naisella jotain homoseksuaaleja vastaan? – Ei varsinaisesti. Oliko hän kenties mustasukkainen? – EI! Tai ehkä vähän. Entä oliko nainen itse ihastunut johonkin osapuoleen? – Ei todellakaan! Hän ei ollut tuntenut ihastumista kahteenkymmeneen vuoteen, joten miksi oli nytkään. Eihän ihastumisen tunne voi noin vain palata.
Nainen odotti omassa työhuoneessaan Rousseaun saapumista ja hörppi tulikuumaa teetä.
