Kirjojen pahoinpitelyä

[Ruth Rousseau]

Jossain oman mielensä syövereissä Ruth tunsi pienen ilon siemen itävän. Mademoiselle Diouri punastui. Punastui hänen - siis Ruth Rousseaun! - sanomille sanoille! Se oli uskomatonta parantajan mielestä. Siitä oli aikaa, kun hän viimeksi oli saanut jonkun punastumaan. Hän katsoi Zahraa huvittuneena, osaamatta aavistaa mitä toinen nainen hänelle seuraavaksi sanoisi. Harmaahapsi veikkasi jotain kirjoihin liittyvää, mutta sai toden totta yllättyä, kun toinen ei puhunutkaan kirjastonhoitajamaisia - tai edes heteroita - asioita.

“Teissä on muutakin kaunista, kuin vain nimenne", neiti Diouri lausahti. Kirjastonhoitajan poikkeuksellisen kaunis ääni ja flirttaileva sävy olivat yhdessä vaarallinen yhdistelmä. Niin vaarallinen, että Ruthin keskittyminen herpaantui ja kirjat, joita hän paikoilleen leijutti, menettivät korkeutta. Parantaja tunsi kuinka lievä puna levisi hänen vaaleille kasvoilleen. Hänen poskiaan pisteli ja kaulaansa kuumotti. "Äh! Eikä ole", hän väitti vastaan. "Toisin kuin teissä..." Parantaja antoi mitään kainostelematta katseensa vaeltaa Zahran halki, hiuksista kantapäähän. "Huiman paljon kauneutta", hän lopulta totesi.

Keskustelu eteni vähitellen ja päästiin aiheeseen nimeltä Bissetten syndrooma. Zahra kaipasi uupumukseensa lääkeitä, joten Ruth kysyi oliko hänellä aiemmin ollut lääkitystä siihen. "Aivan", hän vastasi Diourinille ja mietti. "Noh, kyllä minulla on jotain väsymykseen ja uupumukseen auttavia lääkkeitä sairaalasiivessä. Ja onhan loitsujakin joilla uupumusta voi lieventää, tai hallita, mutta en ole harjoitellut niitä tarpeeksi joten..", parantaja selitti enemmän itselleen, kuin toiselle naiselle.

"Miten lainaaminen toimiikaan tässä kirjastossa?" Ruth kysyi pian, puheenaihetta vaihtaen. Hän piti käsissään pientä loitsukirjaa, joka kertoi vaurioituneita hengityteitä hoitavista loitsuista.

[Zahra Diouri]

Zahra hymyili parantajalle, kun tuo punastui. Tuo oli hyvin suloinen punastuessaan. Eikä toinen selvästikään ollut tottunut ottamaan vastaan kehoja, joten Zahra saisi tuon varmasti vielä joskus toistekin punastelemaan suloisesti. Toisen sanoille kirjastonhoitajatar heilautti kättään vähättelevästi - ei hän sentään niin huiman paljon kauneutta omistanut, kuin toinen väitti. “Pöh”, Zahra naurahti hymyillen, antaen keskustelun sitten kääntyä lääkitykseen. Zahra nyökytteli toisen vastaukselle, että sairaalasiivestä löytyisi lääkkeitä. “Voin varmaankin hakea sitä joskus?” Zahra varmisti. Hänen pitäisi vain jaksaa kävellä sairaalasiivelle jokin päivä.

Sitten parantaja kysyi, kuinka lainaaminen toimi kirjastossa. Aihe, josta Zahra piti oikein paljon. “No, täällä on käytössä eräs erittäin näppärä loitsu, joka kylläkin on vielä koekäytössä, eikä kovinkaan laajassa käytössä edes kirjastopiireissä”, Zahra kertoi, jättäen kertomatta että oli itse loitsun kehitellyt eikä mikään toinen kirjasto ollut suostunut sitä käyttöön ottamaan. Zahra vilkaisi parantajan pitelemää kirjaa, näpäyttäen sitä sitten sauvallaan. “Nyt, jos katsot, löydät kirjan sisältä, etukannesta päivämäärän, johon mennessä kirja täytyy olla palautettu. Et tahdo ottaa selvää, kuinka käy, jos et palauta sitä ajoissa”, Zahra jatkoi kertomista, tietäen, että päivämäärä olisi tasan kahden viikon kuluttua.

[Ruth Rousseau]

"Voin varmaankin hakea sitä joskus?" neiti Diouri kysyi. Ruth hymyili. Hänestä olisi oikein mukavaa jos Zahra piipahtaisi sairaalasiivessä. Tosin käyminen siellä ei koskaan ollut järin kivaa, sillä sairaalasiipeen ei yleensä tultu täysin terveenä. "Tietenkin voit", Ruth vastasi ja kysyi seuraavaksi kirjojen lainaamisesta. Zahra alkoi selittämään jostain loitsusta jotakin, mutta parantaja kuunteli sanojen sijasta toisen ääntä.

Neiti Diouri näpäytti kirjaa sauvallaan, ja Ruth havahtui. "Nyt, jos katsot, löydät kirjan sisältä, etukannesta päivämäärän, johon mennessä kirja täytyy olla palautettu." Parantaja avasi kirjan kannen ja katsoi päivämäärää. Kirja pitäisi palauttaa viimeistään kahden viikon kuluttua. "Et tahdo ottaa selvää, kuinka käy, jos et palauta sitä ajoissa”, Zahra kertoi, ja harmaahapsi katsoi toista epäillen. "Niin.. en kai", hän myötäili ja hymyili hieman. Nainen katsoi rannekelloaan. Hänen taukonsa oli venynyt lomaksi, eikä se ollut millään lailla hyväksyttävää.

"Mutta öh, kiitos avusta", nainen kiitti. "Ja anteeksi noista kirjoista. Käytän tikkaita tästä lähtien", hän pahoitteli ja otti askeleita kohti ovia. "Nähdään taas joskus", parantaja sanoi Zahralle ennen kuin lähti.

//kiitos pelistä, oli hauskaa ja söpöä! :3 <3//

[Mila Molina]

Ruth Rousseau: 18 p
Zahra Diouri: 8 p

Kiitos pelistä!