Ystävä auttaa

[Sophie Brown]

Minäkin pidän Chàteausta, Katrine kertoi. Minulla on isosisko, joten olen pienestä asti odottanut itsekin pääseväni taikakouluun.



Täällä on kyllä ihanaa, kaikki paikat ja kirjasto varsinkin, ja huispaaminen ja oppitunnit, Katrine selosti. Sophie nyökkäili sitä mukaa kun Katrine puhui.


Mikä on muuten lempiaineesi? Katrine kysyi, otti maasta lumipallon ja heitti puuta päin. Loitsut, Sophie vastasi. Loitsut ovat niin ihana aine!


Sophiesta kävely tuntui oudolta. Kysyisinkö Katrinelta vaikka näin: " Tehdäänkö jotain", hän mietti. Ei. Aika epämääräistä. Näin hän tyytyi sanomaan näin: Tehdäänkö jotain lumesta?

[Katrine Isabell Wall]

”Loitsut” Sophie kertoi. ”Loitsut ovat niin ihana aine!” Nyökkäsin hymyillen.

”Minusta ehkä pimeyden voimilta suojautuminen. Loitsut voisi olla kivempi aine, jos osaisin jotain”, kerroin.

”Tehdäänkö jotain lumesta?” Sophie kysyi.

”Oletko harkinnut ennustajan uraa?” naurahdin. ”Mietin juuri ihan samaa! Tehdäänkö vaikka lumilinna tai jotain?” Nythän tämä alkoi jo sujua vähän luontevammin. Minulla kun ensitapaamiset tahtovat tökkiä alkuun tosi pahasti. Lähdin kävelemään kohti paikkaa, jossa lumi oli koskematonta ja kimalteli kutsuvasti odottaen oppilaita leikkimään tai pelaamaan.

”Se voisi tulla suunnilleen tähän...” Mutisin ja mittailin askelillani sopivaa paikkaa. Sophie vaikutti hyvältä loitsijalta. Kenties hän saisi hieman nopeutettua projektia leijuttamalla lunta. Ensin piti kuitenkin raivata paikka. ”Mitäs sanoisit, olisiko tämän kokoinen sopiva?” Kysyin ja viittasin neliömäiseen alueeseen, jonka rajat olin kävellyt jättäen hankeen jalanjäljet.

[Sophie Brown]

Katrine nyökkäsi. "Minusta ehkä pimeyden voimilta suojautuminen." Loitsut voisivat olla kivempi aibe jos osaisin jotain.


Oletko harkinnut ennustajan uraa, Katrine naurahti Sophien kysymykseen. Mietin juuri ihan samaa! Katrine huudahti. Tehdäänkö vaikka lumilinna tai jotain? Katrine innostui.


Se voisi tulla suunnilleen tähän... Katrine mietti kävellessään alueella jossa lumi oli ihanimmillaan. Mitä sanot, olisiko tämän kokoinen sopiva? hän kysyi viitaten tallaamaansa alueeseen.


Kyllä, tuo on oikein hyvä, Sophie vastasi ja kysyi: Tehtäisiinkö huipulle kolme tornia?

[Katrine Isabell Wall]

”Kyllä, tuo on oikein hyvä”, Sophie sanoi. ”Tehdäänkö huipulle kolme tornia?”

Nyökyttelin innoissani. ”Joo, kuulostaa kivalta.” Aloin kuvitella kaikkea muutakin, mitä linnaan voisimme rakentaa. ”Entä likumäki? Salatunneli? Tai lumiukkovartiosto ovea vartioimaan!” Ai niin, eihän meillä välttämättä riittäisi aika tuohon kaikkeen.

”Voisimme ehtiä saamaan sen valmiiksi, jos voisit vaikka käyttää leijutusloitsua lumen siirtelyyn ja sitten mauvattaisiin sitä yhdessä?” ehdotin. Olihan se aika noloa, etten ollut vieläkään saanut aikaan yksinkertaista loitsua.

Alueen tasoittamiseen meillä ei ollut lumilapiota. Mitähän muuta siihen voisi käyttää, pohdin. Sitten mieleeni juolahti yksinkertaisin mahdollinen konsti: lumen voisi vain talloa tasaiseksi. Aloinkin heti tampata lunta pienin askelin matoksi. Se varmaan näytti ihan höpsöltä, niinkuin steppaisin tai jotain, joten katsoin aiheelliseksi selittää puuhani.

”Tallon aluetta tasaiseksi, että lumilinnalle olisi tasainen paikka, johon on hyvä alkaa rakentaa. Autatko?” kysyin Sophielta. Yksin tallomiseen voisi mennä aikaa.

[Sophie Brown]

Katrine nyökkäili innoissaan. Joo, kuulostaa kivalta! Katrine huudahti. Entä liukumäki? Salatunneli? Tai lumiukko vartiosto ovelle vartioimaan? Katrine kyseli. Ai niin, eihän meillä välttämättä riittäisi aikaa tuohon kaikkeen, Katrine harmitteli.



Voisimme ehtiä saada sen valmiiksi jos voisit käyttää leijutusloitsua lumen siirtelyyn ja sitten muovaisimme sitä yhdessä? Katrine ehdotti.


Katrine alkoi tampata lunta ja selitti:Tallon lunta, että lumilinnalle olisi tasinen paikka. Autatko? Joo,Sophie vastasi ja meni auttamaan.

[Katrine Isabell Wall]

Sophien auttaessa saimme pian tallottua sopivan kokoisen alueen lumilinnalle. Nyt olisi itse rakentamisen aika. Viittasin Sophien auttamaan ja menin hakemaan lunta vähän kauempaa.

Kahmaisin sylillisen lunta, mutta suurin osa siitä tipahti heti sylistäni. Lapasten kauluksista tulvahti sisään kylmiä kiteitä, jotka polttelivat rannettani. Pudotin lopunkin lumen ja riisuin lapaseni. Kuovin niistä vähän lunta pois ja pujotin kylmät lapaset takaisin käsiini. Eihän tästä nyt mitään tullut. Otin uuden sylillisen lunta, mutta käteen ei taaskaan jäänyt kuin rippeet.

"Siipiirdium lentiusa!" Puuskahdin ärsyyntyneenä lumen kahmimiseen ja osotin sauvallani lunta. Hämmästyksekseni suuri lumiköntti, ainakin sylini kokoinen, nousi ilmaan.

"Sophie! Näätkö?" Kiljahdin iloisesti, mutta se särki keskittymiseni ja lumi tipahti maahan. Toistin kuitenkin loitsun ja lunta nousi taas. Leijutin lumen tallotun alueen reunalle ja tipautin sen. Tämähän alkoi sujua. Menin hymyillen taputtelemaan lunta paremmin.

//Sori lyhyys, tönkköys & kirjoitusvirheet, kirjotin kännykällä. En yleensä kirjota//

[Sophie Brown]

/En kestä. Vaihdoin persoona muodon./




Katrine lähti hakemaan lunta ja viittasi minua avukseen. Lähdin Katrinen perässä hakemaan lunta.

Katrine otti lunta syliinsä mutta, se tipahti suunnilleen heti maahan. Hän koitti temppua uudelleen mutta, taas tuloksetta.




Siipiirdium lentiusa! Katrine puuskahti. Ei tuo toimi
sitten ollenkaan! ajattelin mutta, ihmeekseni sylillinen lunta nousi ilmaan.



Sophie! Näätkö! Katrine iloitsi mutta, tietenkin. Se särki hänen keskittymisensä muttei, hän luovuttanut. Tyttö toisti loitsun uudestaan ja kuljetti lumet aluueelle jonka tamppasimme juuri.



Siipiirdium lentiusa! huusin ja lähdin Katrinen luokse joka tamppasi jo uusia lumia. Laitoin tuomani lumet tampatulle alueelle ja lähdin Katrinen avuksi.


En ole koskaan tullut näin hyvin toimeen kenenkään kanssa, ajattelin.

[Katrine Isabell Wall]

Sophie käytti samaa tekniikkaa kuin minä ja tuli avukseni leijuttelemaan lunta lumilinnan paikalle. Katselin tätä ihaillen, tälle loitsu näytti sujuvan kuin tanssi. Hän oli varsinainen Serdaigle, minä olin ennemminkin... En keksinyt sopivaa tupaa. Joka tapauksessa tupa ujoille ja sosiaalisesti vammaisille yksilöille, jotka eivät opi loitsimaan.

Jatkoin työtä leijuttaen hieman kömpelösti lunta lumilinnaan. Välillä kasa tipahti maahan, mutta ainakin tämä oli hyvää harjoitusta. Nyt mahtaisi professori Crèin olla iloinen. Vähä vähältä kasasimme lisää lunta seiniin ja kun ne olivat suunnilleen metrin korkuiset, leijutin jälleen yksin sylillisen lunta linnan päälle. Työ oli sujunut todella nopeasti, kiitos taikuuden.

”Käykö jos sinä vaikka jatkat lumen leijuttamista ja minä alan tilkitä rakoja ja muutenkin muotoilla vähän seiniä?”, ehdotin, ja jatkoin sitten: ”Voin minäkin tietysti leijuttaa, jos et halua, ajattelin vain, että sinulla tuo sujuu nopeammin kun olet taitavampi...”

Katsoin Sophieta odottaen vastausta lumimöykky kädessäni. Siitä tulisi täydennys seinässä olevalle kololle, mikäli se kävisi Sophielle.

[Sophie Brown]

Jatkoimme yhdessä työtä. Yht'äkkiä Katrine kysyi: "Käykö jos sinä vaikka jatkat lumen leijuttamista ja minä alan tilkitä rakoja ja muutenkin muotoilla seiniä?" Katrinen ajatus sopi minulle tietenkin ja juuri kun olin kertomassa sitä hänelle........."Voin minäkin tietysti leijuttaa, jos et halua, ajattelin vain, että sinulta tuo sujuisi nopeammin kun olet niin taitava", Katrine keskeytti ajatukseni. Punastuin Katrinen sanoista; harvoin kukaan kehui saati jutteli minulle. "Voin minä leijuttaa lunta", vastasin ja hymyilin jotta Katrine ei luulisi etten halua pestiä. Kävelin jonkun matkan päähän, otin taas lumi-röykkiön ja lennätin sen Katrinen ja minun tamppaamalle alueelle. Toistin saman yhä uudestaan ja uudestaan.

[Katrine Isabell Wall]

Sophien poskille levisi hienoinen puna kehuistani. ”Voin minä leijuttaa lunta”, tyttö sanoin hymyillen. Hymyilin varovasti takaisin miettien kuitenkin, oliko asia oikeasti Sophielle okei. Ei hän ainakaan vastaan ollut sanonut, vaan meni jatkamaan työskentelyä, joten taputtelin kädessäni olevan lumen kolosen täytteeksi ja jatkoin sitten linnan seinien tilkitsemistä ja tasoittelua.

Linna valmistui nopeasti, enkä meinannut ehtiä tilkitä kaikkia koloja, sellaista vauhtia Sophie leijutti lunta. Pian linnan perusrakenne olikin jo valmiina.

”Välipalaveri”, naurahdin ja kiersin linnan ympäri päästäkseni Sophien luo. ”Mitä tehdään siis tähän? Minulla on ainakin vielä aikaa tehdä kaikenlaista”, sanoin. Kuvittelin jo valmista linnaa, joka koristaisi pihaa vielä pitkään... Pitäisiköhän se kenties valella vedellä kun se valmistuisi, se lisäisi kestävyyttä.

//Sori autohittaus :D//