Kirjoittaja Heather Rose » 02 Maalis 2016, 17:37
"Mikä sinun on", Heather kysyi tytöltä, joka oli hänen sisällään herättänyt sääliä ja sisäistä surullisuutta. Toivottavasti kaikki oli ainakin osittain hyvin. Jos Heather olisi vain antanut asian olla ja poistunut paikalta olisi hänen sisimmässään kalvanut omatunto ikuisesti - ainakin siihen asti että hän olisi unohtanut tapauksen. Heatherin sydän oli kuitenkin lämmin, eikä hän koskaan tekisi niin. Sen tähden hän luultavasti pääsikin Pouffsoufflen tupaan. Joku Serpentard niin olisi luultavasti voinut tehdä, mutta ei - ei Heather.
Tyttö kohotti katseensa, mutta ei vastannut hetkeen. Tuon silmät olivat siniset. Heather oli itsekin aina halunnut siniset silmät. Hän oli kyllästynyt kastanjanruskeisiin silmiin. Merensiniset olisivat paljon kauniimmat kuin tylsän ruskeat.
"E-ei mitään", sanoi itkuinen viimein. Hän näytti häpeävän itseään. Siinä ei ollut kuitenkaan mitään hävettävää että itki joskus. Heatherkin itki - aika useinkin, mutta noiden tuhansien kerhojen jälkeen hän oli oppinut olla häpeämättä. Hän oli itkenyt satuttaessaan itsensä, yksinäisyydestä ja itsensäkin takia. Se oli osa hänen luonnettaan.
"Kuka olet?" kysyttiin. "Öhh, Katie. Katie Chang", esitteli heti perään Katie itsensä.
"Olen Heather Rose", sanoi Heather ja käveli huoneen keskelle ja katseli ympärilleen havaitakseen pöllönsä, Patrickin, jonka hän oli saanut noin pari viikkoa sitten postissa äidiltään. Tyttö ei kuitenkaan nähnyt tornipöllöään ja niinpä hän asetti sormet huulilleen ja vihelsi. Pian se lehahti hänen luokseen laskeutuen avoimen ikkunan laudalle ja ojensi kuuliaisena koipensa. Heather solmi rullalle käärityn kirjeen punaisella silkkinauhalla koipeen ja lähetti pöllönsä matkaan.
Seuraavaksi hän kääntyi takaisin Katien puoleen ja sanoi; "Kirje oli isälleni. Hän kiertää maailmaa, enkä näe häntä usein. Tällä hetkellä hän on Saksassa, mutta tulee käymään heti kun kerkiää. Äiti karkoitti isän kotoa kun olin pieni. En tiedä miksi. Olen asunut sisarusteni kanssa siitä lähtien. Heitä on kuusi. Minä olen keskimmäinen. Sisarukseni syrjivät -" Heather vaikeni. Voi kuinka epäkohteliaasti hän olikaan ruvennut sepittämään omia asioitaan. "Miksi sinä itkit?" hän kysyi korjatakseen tilanteen.
Heather Rose: Eloisa, mukava, runollinen neiti Pouffsoufflesta.