Dramaattisen sunnuntain näyt

[Adelheid Morgan]

"No, yhtääkkiä sinun tasapainosi petti ja muutuit kalpeaksi. Sitten et.... Sitten et tainnut olla ihan läsnä", Sophie vapisi. "Sen jälkeen... Sen jälkeen pyörryit."

Nyt Adelheid muisti kaiken. Hän muisti näyn isästään. Isästään etsimässä häntä. Adelheid katseli tyhjyyteen ja näki näyn yhtä elävänä kuin aikaisemminkin. "Etsin sinut", isän ääni kaikui tämän päässä. "Etsin sinut."

"Se - se oli isä", Adelheidin ääni tärisi. Maailma pyöri tämän ympärillä yhtä villisti kuin karuselli. "Isä etsii minua. Mutta hänhän on kuollut..." Neitiä huippasi. Hän näki Sophien enää vain utuisena hahmona.

[Sophie Brown]

Se -se oli isä, Adelheid mutisi. Isä etsii minua, Adelheid jatkoi. Mutta hänhän on jo kuollut....Adelheid jatkoi noiden omituisten juttujen mutisua. Taas Adelheid näytti vaipuvan siihen kohtaukseen.



Mietin Adelheidin sanoja:Isäsi etsii sinua? ihmettelin ääneen. Miten se liittyy tähän? kysyin.

[Adelheid Morgan]

"Isäsi etsii sinua? Miten se liittyy tähän?" kysyi Sophie. Adelheid vavahti mitä hän oli juuri äsken mennyt sanomaan? Voi ei. Hän ei halunnut että kukaan saisi hänen isästään tietää. Ehkä Sophie oli todella luottamuksen arvoinen. Tai ei.

Adelheid otti tukea seinästä ja hinasi itsensä pystyyn. Tyttöä kuitenkin pyörytti edelleen. Päässä humisi oudosti ja näkökenttä alkoi hiljalleen verhoutua pimeyteen. Neiti teeskenteli ettei olisi kuullut Sophien esittämää kysymystä.

[Sophie Brown]

Adelheid vavahti. Voit luottaa minuun, sanoin rauhallista tavoitellen. Minulla ei ole oikein ystäviä joille kertoisin kenenkään salaisuuksia, sanoin ja pakouttuiduin irvistämään.


Voitko selittää, pyysin. Ei sinun tietenkään ole pakko jos et halua.....lisäsin.

[Adelheid Morgan]

"Voitko selittää. Ei sinun tietenkään ole pakko jos et halua....."

Adelheid silmäili hetken Sophieta empien. Viimein hän kuitenkin avasi suunsa ja purkin koko tarinan kerralla - niin että pelkäsi Sophien hukkuvan sanoihin; "Isä kuoli kaivosonnettomuudessa kun olin pieni. Minä olen asunut Saksassa pienessä kylässä isoäitini ja äitini kanssa. Äiti on ompelijatar ja isoäiti on sokea, mutta se ei nyt liity tähän - Olen alkanut nähdä näkyjä, joissa isä..." Adelheid piti tauon ja nielaisi. "Joissa isä etsii minua. Mutta hänhän on kuollut. Olen varmaan tulossa hulluksi."

[Sophie Brown]

Adelheid selitti koko asian yhtenä ryöppynä. Lopuksi hän lisäsi: "Olen alkanut nähdä näkyjä, joissa isä.....Joissa isä etsii minua". "Mutta hänhän on kuollut. Olen varmaan tulossa hulluksi".


"Enpä usko", sanoin ihmeekseni. "Ehkä ne.......Ehkä ne merkitsevät jotain". sanoin. ",Kummallista tämä kyllä on", lisäsin vielä.

[Adelheid Morgan]

"Enpä usko. Ehkä ne.......Ehkä ne merkitsevät jotain." Sophie sanoi. Hän saattoi olla oikeassa. Adelheid oli pohtinut sitä vaihtoehtoa ties kuinka kauan. Ehkä isä oli todellakin elossa. Mutta kuinka? Isän ruumista ei koskaan löydetty. "Kummallista tämä kyllä on", lisäsi Sophie vielä.

"Ehkä isä on elossa. Mutta missä? Näyssä hän oli metsässä. Minun pitää löytää hänet. Vaikka näky olisikin vain mielikuvitukseni tuotosta, niin tässä ei ole mitään hävettävää."

[Sophie Brown]

Adelheid näytti olevan samaa mieltä. "Mieleeni tuli eräs asia", kerroin arvoituksellisesti. "Kerrotko mitä äsköisessä-ja kaikissa muissakin näyissä- tapahtui" , pyysin. " Mitä isäsi teki ja niin edelleen?" tarkensin asiaa. " Käyttäydyn tosi oudosti" , ajattelin.




/Anteeksi lyhyys!/

[Adelheid Morgan]

"Mieleeni tuli eräs asia", sanoi Sophie. Adelheidin uteliaisuus heräsi. "Kerrotko mitä äsköisessä-ja kaikissa muissakin näyissä- tapahtui. Mitä isäsi teki ja niin edelleen?"

Adelheid mietti hetken sitten hän nyökkäsi hieman; "Isäni siis kuoli kun olin peli kaivpsonnettomuudessa -" hän nielaisi. Siitä puhuminen tuntui kamalalta. Näyssä olin metsässä. Yht'äkkiä isä juoksi luokseni. Hän otti minua olkapäistä ravistaen hieman. Isä sanoi että hän etsisi minut ja tulisi jonakin kauniina päivänä. Sitten kaikki loppui." Adelheid lopetti kertomuksensa ja huomasi liikuttuneen hieman. Hän pyyhkäisi silmiään.

[Sophie Brown]

"Isäni siis kuoli kun olin pieni kaivosonnettomuudessa. Näyssä hän oli metsässä. Yht'äkkiä isä juoksi luokseni. Hän otti minua olkapäistä ravistaen hieman. Isä sanoi että etsii minut ja tulee jonain kauniina päivänä. Sitten kaikki loppui", Adelheid kertoi. "Kielletty metsä", kuiskasin Adelheidille. "Kielletty metsä", sanoin kovemmalla äänellä. "Voisiko isäsi olla siellä?" kysyin Adelheidiltä.