"No, yhtääkkiä sinun tasapainosi petti ja muutuit kalpeaksi. Sitten et.... Sitten et tainnut olla ihan läsnä", Sophie vapisi. "Sen jälkeen... Sen jälkeen pyörryit."
Nyt Adelheid muisti kaiken. Hän muisti näyn isästään. Isästään etsimässä häntä. Adelheid katseli tyhjyyteen ja näki näyn yhtä elävänä kuin aikaisemminkin. "Etsin sinut", isän ääni kaikui tämän päässä. "Etsin sinut."
"Se - se oli isä", Adelheidin ääni tärisi. Maailma pyöri tämän ympärillä yhtä villisti kuin karuselli. "Isä etsii minua. Mutta hänhän on kuollut..." Neitiä huippasi. Hän näki Sophien enää vain utuisena hahmona.
