Luudanvarren mitan päässä

[Heather O'Hara]

Osallistujat: Heather O'Hara ja London Morel
In-game:Joskus heinäkuulla, varmaan loppupuolta
Juoni: London ehdotti Heatherille huispausaiheista vapaa-ajanviettoa, joten kaksikko suuntaa luultavammin kohti Lyonilaista huispauskenttää

Heather oli ilmestynyt paikalle ajoissa. Hän oli taas joutunut kertomaan vanhemmilleen vähän puolitotuuksia. Joo joo, hän oli menossa tapaamaan kaveriaan Chateausta ja menossa huispaamaan tämän kanssa. Heather jätti vain mainitsematta, että kaverin nimi oli London. Myös sellainen pikkujuttu jäi mainitsematta, että tämä London on seitsemän vuotta vanhempi. Pikkuvikoja, Heather pääsisi vihdoin huispaan kunnolla. London olisi luultavammin hyvääkin seuraa, ellei tuo sitten jakelisi jotain armonpaloja ja leikkisi herrasmiestä.

Heather seisoi varjossa, peläten hieman että polttaisi itsensä auringossa. Olihan hän laittanut tarpeeksi aurinkorasvaa, mutta sitä pitäisi jälleen lisätä eikä hän millään jaksanut kaivaa laukustaan rasvaansa. Joten, varjo kävi erittäin hyvin, eikä tullut niin kuumakaan. Heather nojasi puun runkoon, luudan ollessa visusti takavasemmalla. Luuta oli vuoden 2016 Nimbus, kiiltävä ja uuden veroinen, ja Heatherin suuri kauhu olikin, että Londonilla olisi parempi luuta. Hän olisi halunnut paremman luudan, mutta isä oli kieltänyt sen kun kouluarvosanat olivat mitä olivat.

Huokaus pääsi tytön huulilta ja hän kohottautui hieman puun rungosta kiristääkseen ponnaria. Päällä hänellä oli mustat urheilushortsit sekä tumman vihreä urheilu t-paita. Hänellä oli enemmän varusteita mukana, ja luotti siihen että London toisi loput. Heather ei ollut edes ihan varma siitä, että mitä pelipaikkoja tässä pitäisi treenata. No, ehkä London tietäisi.

London epäilytti Heatheria hieman, sillä hän ei uskonut että London olisi noin vain niellyt tämän jätetyksi tulemisen tuskan. Mutta no, katsotaan miten käy. Heather oli toiveikas, London voisi olla hauska kaveri. Ehkä hän teki alunperin väärän valinnan? Mene ja tiedä, toivottavasti poika nyt tulisi eikä tekisi ohareita.

[London Morel]

London pujotteli metsässä puiden lomitse määränpäänään lähistöllä oleva nurmikenttä. Kyseinen kenttä oli hoitamaton ja sinne oli pitkä matka metsän läpi, eli alue oli lähes aina jästivapaa. Londonille se tarkoitti, että kenttä oli erinomainen paikka lentelylle sekä huispauksen harjoittelulle. Hän oli monet kerrat ollut paikalla lentelemässä veljensä Donovanin kanssa, ja ainoastaan kerran he olivat meinanneet jäädä jästeille kiinni. Elämässä piti ottaa riskejä.

Poika astui risukon läpi kentälle. Matka oli ollut raskas, sillä toisessa kädessään hän oli kantanut painavaa metallista laukkua, jossa oli kaikki huispauksessa tarvittavat pallot ja toisella olallaan pitänyt pitkulaisessa säilytyspussissa olevaa luutaa. Londonin ei täytynyt kauaa katsella ympärilleen kunnes näki erään puun varjossa seisovan Heatherin. Pojan kasvoille levisi hymy ja hän lähti astelemaan tytön suuntaan.

"Hei. Täällä näkee harvoin näin kauniita tyttöjä", London aloitti keskustelun pilke silmäkulmassa, pientä flirttiä käyttäen. Muistatko, olette vain kavereita ja tulette jatkossakin olemaan vain kavereita, eli lopeta flirttailu ja vaihda kaverivaihde päälle, London sanoi itselleen päänsä sisällä ja hänen kasvoilleen levisi virnistys. Hän asetti kantamansa tavarat maahan, avasi pallolaukun ja nosti luudan ulos pussistaan nurmikolle. Luuta oli kaksi vuotta vanha Nimbus, jota poika esitteli mielellään. Se ei ollut hänen omansa, vaan hän oli saanut sen lainaksi Paguette Volante -huispausjoukkueelta, jolla hän oli kesätöissä tämän kesän. Luuta oli yli kymmenen vuotta uudempi kuin pojan oma luuta, joten sitä kelpasi esitellä. Myös pallolaukku oli kyseiseltä joukkueelta lainassa.

"Harjoitellaan ensimmäisenä takasyöttöä, koska sitä ei voi koskaan harjoitella liikaa, sillä tähtäys on hankalampaa pelitilanteessa, kun ympärillä on muuta hässäkkää", London kertoi asiantuntevasti, aukaisi pallolaukun ja ryhtyi irrottamaan kaatoa telineestään. Myöhemmin voitaisiin lisäksi harjoitella laiskiaispyörähdystä ja Wronskin harhautusta.

[Heather O'Hara]

Heather katsoi Londonia päästä varpaisiin. Olihan tuo kivan näköinen, edelleen. Silmäruoka oli parasta ruokaa, ei edes lihottanut millään muotoa ja siitä sai nauttia pitkään. Vähän kuin tikkari, mutta tikkari oli huonoksi hampaille.

Tyttö naurahti huvittuneena. "Hei vain sullekin, puhuitko tosin minulle vai luudalleni?" Heather virnisti ja näytti luutaansa. Vaikka se oli muutaman vuoden Londonin luutaa vanhempi, oli se silti hyvässä kunnossa. "Aiotko opettaa musta jahtaajan vai?" Heather kysyi huvittuneena ja katsoi Londonia.

"Olen parempi mailan ja ryhmyjen kanssa, taikka siepin... Tosin niistä ei ole kahdestaan kovinkaan paljoa iloa" hän jatkoi ja katsoi Londonin tavaroita ja sitten poikaa. "Etkö säkin pelaa etsijänä, vai muistanko väärin?" Heather kallisti päätään ja katsoi Londonia.

[London Morel]

London virnuili Heatherin kommenteille. Täytyi myöntää, että myös tytön luuta oli oikein miellyttävää katsottavaa. Vaikka pojalla itsellään oli nyt lainassa uudempi luuta, oli hänen oma luutansa todellisuudessa useita vuosia tytön luutaa vanhempi. Ehkä hän saisi kesätyörahoillaan ostettua uuden luudan.

"Mä kyllä uskon, että sä olet hyvä mailojen kanssa", London heitti puolivahingossa tytölle kaksimielisen kommentin ja kasvoille kohosi vaistomaisesti pieni virnistys. Ei hänen ollut tarkoitus viedä keskustelua tällaiselle linjalle, mutta minkäs sille mahtoi, että suu oli ajatusta nopeampi. "Jahtaajan rooli voisi sopia sulle. Kopittelun ja tähtäyksen harjoittelusta ei ole koskaan haittaa. Mäkin pelaan etsijänä, mutta harjoittelen silti muutakin", poika kertoi, otti kaadon kainaloonsa, luudan toiseen käteensä ja nousi pystyyn.

"Aloitetaanko?"

[Heather O'Hara]

Mihinpä kissa karvoistaan pääsisi, oli Heatherin ensimmäinen ajatus kun London heitti kaksimielisen viittauksen ja virnisteli sille. Heather pyöräytti silmiään ja katsoi poikaa. "Eikö sinulla tosiaan pyöri mikään muu mielessä?" Äänensävy oli enemmän huvittunut, kuin loukkaantunut. Ei sillä, tytöllä itselläänkin pyöri kaikenlaista mielessä, mutta siitä ei tarvinnut kertoa Londonille.

"Näytänkö oikeasti siltä, että olisin tiimityöskentelijä?" Heather kysyi naurahtaen, sillä hän ei ollut ehkä tiimityöskentelyn ammattilainen. Sille oli syynsä, miksi hän pelasi etsijänä. "Mutta no, kopittelusta ei koskaan ole kuitenkaan haittaa, jos saat kaadon kiinni" hän härnäsi hieman toista hyväntuulisena, sillä olihan Heather kopitellut ja toivoi tällä hetkellä että London olisi paskempi. Pitäisi harhauttaa poikaa.

Londonin kysyessä aloittamisesta, ei Heatherilla mennyt montaa sekuntia kun oli luudan selässä ja taivaalla. "Aloitetaan vaan, aiotko olla maan tasalla kauankin?" Heather huikkasi ja virnisti Londonille.

[London Morel]

London virnisteli itsekseen Heatherin kommenteille. Pojalla oli oma tapa esittää asioita, eikä hän osannut suodattaa kommentteja, vaikka olisi halunnut. Tällä kertaa tyttö ei kuitenkaan vaikuttanut suuttuneelta, vaan ennemminkin ottaneen sanat huumorilla - ja niin oli tarkoituskin.

"Sä näytät siltä, että sun suurin toiveesi on päästä nyt kopittelemaan mun kanssa", London totesi irvistäen, kun tyttö ponkaisi jo yläilmoihin. Lisäksi tuo viitsi vielä irvailla pojan hitaudesta. London ponkaisi ilmaan kaato toisessa kainalossaan ja lensi tytön vierelle. "Kyllä huomaa, että sulla on kokemusta kepin pitämisestä jalkojen välissä", poika ei voinut olla jatkamatta irvailuaan.

London lensi hieman kauemmaksi Heatherista - ihan vain varotoimena - ja viskasi olkansa yli kaadon tämän suuntaan.

[Heather O'Hara]

Heather nauroi ja katsoi Londonia. "Jos väität että huispaus kehittää rakastajan taitoja, tilanteeni on ilmeisemmin kai hyvä" Hän huikkasi Londonille ja katsoi tuota virnistäen. "Oletko aina noin hidas, vai liittyykö se kepin käsittelyyn yleensä?" hän kysäisi perään ja katsoi Londonia.

Heather tuijotti poikaa tarkkaavaisena, nähden kuinka kaato lensi häntä kohti. Hän liikkui nopeasti kohti kaatoa, napaten sen kohta syliinsä.

"Kerro mulle, kommunikoitko aina kaikkien kanssa kaksimielisillä kommenteilla?" Heather huikkasi huvittuneena ja heitti kaadon Londonille takaisin yllättävän lujaa. Olihan sitä tullut kopiteltua jonkin verran, kiitos serkkulauman.

[London Morel]

Oliko Heather juuri flirttaillut Londonille, vai oliko kyse vain leikkimielisestä härnäämisestä? Pojan mielessä kävi nopea ajatus tuosta tytöstä ja tuon rakastelijan taidoista, mutta sivuutti ajatuksen, kun joutui keskittymään vuorostaan kaadon nappaamiseen. Hän kiihdytti vauhtia ja sai pallon käsiinsä.

"Sanoo neiti, joka itse puhuu vähintään yhtä kaksimielisesti", London vastasi ja virnisti tytölle, "Mutta ei, mä en puhu kaikille näin. Vain harvoille ja valituille", poika vinkkasi silmää tytölle, kääntyi ympäri ja tähtäsi lujan heiton olkansa yli kohti tyttöä.

"Takasyöttö tosiaan heitetään selkä joukkuetoverin suuntaan. Heiton pitää olla luja, sillä voimaa tarvitsee enemmän kuin normaalin syötön tekemiseen. Etenkin tähtäys on hankala seikka, sillä vastaanottajaa ei näe. On erittäin tärkeää tarkastaa vastustajajoukkueen jahtaajien sijainti ennen takasyötön toteuttamista", poika yritti vaihtaa puheenaiheen siihen, miksi hän oli alunperin kentälle raahautunut. Koska kaksikko oli kaverilinjalla, täytyi juttujenkin olla kaverillisia, eikö totta?

[Heather O'Hara]

Vain harvoille ja valituille? Heather naurahti ja virnisti Londonille. "Niin, onhan tytöt harvoja ja valittuja" hän totesi huvittuneena, ottaen kopin Londonin heitosta. "Itse aloitit ja yllytit" Heather huomautti huvittuneena.

Heather kuunteli Londonin selitystä ja kohotti kulmiaan. "Mitä hyötyä siitä käytännössä on? Sulla ei ole kentällä kuitenkaan silmiä selässä ja kentällä saattaa olla niin kiire, ettei ehdi varmistaan että onko vastapelaaja sun takana" Heather katsoi Londonia ja heitteli kaatoa ilmaan ja otti koppia.

"Luottaisin mieluummin silmiini, ja heittäisin sille jonka näen"

[London Morel]

London naurahti kuullessaan Heatherin kyseenalaistavan takasyötön olemassaolon. Tyttö vaikutti tyypilliseltä etsijältä, ja London oli ollut samanlainen vielä jokin aika sitten. Ymmärrys siitä, että tulevaisuudessa etsijän rooli saattaisi vaihtua jahtaajaksi, oli kuitenkin pakottanut pojan opiskelemaan enemmän myös syöttämiseen ja kopitteluun liittyviä taitoja.

"Kentällä on myös välillä niin kiire, ettet sä ehdi aina kääntyä ympäri ennen syöttöä. Takasyöttöä käytetään harvemmin, joten sillä on kätevä harhauttaa vastapuolen jahtaajia. Perinteinen syöttö on tietysti ensisijainen vaihtoehto, mutta se ei aina onnistu", London luetteli takasyötön hyviä puolia ja lopulta virnisti. Vaikka hän oli ollut vasta hetken kesätöissä huispausjoukkueen avustajana, oli hän oppinut tuona aikana paljon käytännön asiaa pelaamiseen liittyen.