Koronakarkurit

[Heather O'Hara]

Heather nyökkäsi Londonin vastaukselle. "Älä huoli, en mä kerro tästä kenellekään" hän virnisti pojalle salaliittolaisen tapaan, hän aikoi olla Londonin luottamuksen arvoinen. London oli niin mukava ja herttainen, herrasmies oikein. Heather tunsi leijuvansa pari senttiä maan pinnan yläpuolella, aikaisempi jännitys oli kadonnut ainakin päällisin puolin.

"Mitä luulet, olisko koululla salakäytäviä enemmänkin?" Heather katsoi Londonia kysyvänä. "Tai kun koulu on näin iso, luulisi että täällä on enemmänkin salakäytäviä" tyttö jatkoi ja mietti miten saisi hillittyä vatsassa olevaa muurahaispesäää.... ja ampiaispesää. Londonin kanssa oli kivaa jo nyt, vaikka he vain kävelivät ankeaa käytävää eteenpäin. Kivaa varjosti vain tieto siitä, että Londonille pitäisi kai kertoa oikea ikä. Heather vain uskoi vahvasti, että poika jättäisi hänet siltä seisomalta ja sitten kaikki olisi ohi.

Heather puri huultaan ja yritti vaientaa äänen päänsisässä. Heather katsoi tikkaita ja sitten Londonia, kohottaen kulmiaan. "Tiedän, että olet herrasmies... mutta voisit silti mennä ensin" pieni virne kohosi tytön huulille, hän halusi minimoida riskit kiinni jäämiseen. Ja oikeasti Heatheria vähän pelotti, joten jos kukaan ei söisi Londonia tikkaiden yläpäässä, ei söisi Heatheriakaan.

[London Morel]

"Varmasti on enemmänkin salakäytäviä. Mä olen kuullut huhua, että jonnekin syvemmälle metsään olisi joku käytävä. Me ollaan yritetty etsiä sitä, muttei ole löytynyt", London vastaili Heatherin kysymyksiin. Hän oli tyytyväinen, että tyttö oli luvannut olla kertomatta salareiteistä kenellekään. Ehkäpä hän voisi lähteä tämän kanssa joskus etsimään sitä reittiä, josta oli juuri maininnut.

London virnisti tytölle ennen kuin lähti kiipeämään tikkaita ylöspäin. Mahtavaa, että tuo oli pistänyt merkille pojan herrasmiesmäisyyden. Kaikki tytöt eivät nimittäin välttämättä olleet ihan samaa mieltä.

Poika oli laskenut joskus aikaisemmin, että tikkaissa oli yhteensä 14 askelmaa. Ne veivät melko korkealle käytävän pohjalta katsottuna ja päättyivät raskaaseen lattialuukkuun (tai kattoluukkuun kun alhaalta päin katsottiin). London piti toisella kädellä kiinni seinästä ja toisella kädellä hän avasi luukun. Luukun kansi paukahti avoimena jauhovaraston lattialle pölläyttäen pienen jauhopilven huoneeseen. Poika hypähti ketterästi luukusta ulos varastoon.

"Mä autan sua, ota kiinni", London kumartui tytön puoleen ja ojensi tuolle oikean kätensä, johon voisi tarttua kiinni. Poika oli polvillaan varaston lattialla ja polvet olivat jo ihan jauhoissa.

[Heather O'Hara]

Syvemmälle metsään? SE olisi siistiä. Heather olisi ainakin ihan innoissaan etsimässä salakäytävää koululta metsään, metsässä voi olla ties mitä jännää. Heather katsoi Londonin kiipeämistä ja katse valui ehkä hieman tuon selästä alaspäin. Kiva takapuoli, hyvin treenattu huispatessa. Heather kallisti päätään ja katseli Londonin kiipeämistä, näkymät olivat erittäin hienot.

Londonin päästessä luukusta turvallisesti ylös ja ulos luukusta, Heather lähti varovasti kiipeään tikkaita ylös, kiittäen onneaan että oli laittanut housut. Hame tai mekko olisi ollut vähän vaikea tähän kiipeämiseen, joten onneksi oli kerrankin ajatellut tarpeeksi pitkälle. Totuus oli tosin se, että näissä housuissa Heather tiesi näyttävänsä hyvältä, mutta ei liian... antavalta.

Heather nousi viimeiset tikkaat ketterästi ja tarttui Londonin käteen, nousten lopulta luukusta ylös ja päätyen Londonin viereen. "Me ollaan jossain takahuoneessa vai...? Miten me päästään luikahtaan tästä ulos" tyttö katsoi poikaa kysyvänä, istuen Londonin vieressä ja pitäen edelleen tuon kädestä kiinni.

[London Morel]

Kun Heather tarttui kiinni Londonin käteen, poika vetäisi tytön ylös varsin vaivattoman näköisesti. Huispaus- ja salitreeneistä vaikutti olevan hyötyä. London ei voinut olla huomioimatta Heatherin ihmettelyä paikan valinnan suhteen - jälleen kerran.

"Joo, tää on La Petite Profiterolen takahuone", London vastasi tytölle vilkuillen itsekin lattioille ja hyllyille asetettuja jauhopusseja ja muita leivonnassa käytettäviä raaka-aineita, "Henkilökunta on aika rentoa, ne tietenkin tietää tästä käytävästä", poika kertoi melko välinpitämättömästi. Hän sulki lattialuukun takaisin paikoilleen ja ryhtyi siirtymään oven suuntaan.

"Mennään sitten", London totesi, mutta ennen kuin hän avasi asiakastiloihin vievän oven, hän kyykistyi oven vieressä olevan vehnäjauhopussin puoleen, otti pussista kourallisen jauhoja ja viskasi ne Heatherin suuntaan. Osa kevyistä jauhoista lensi myös pojan itsensä päälle. Mikähän tässä tempussa nyt oli ideana? Rakkaudesta se hevonenkin potkii, vai miten se meni?

[Heather O'Hara]

Heather katsoi ympärilleen, huomioiden tarkemmin erilaiset jauhopussit ja muut kuivat aineet. "Aaa... Siksi tämä ei ole heidän mielestään ongelma, että me tullaan jostain muualta kuin ovesta" Heather katsoi Londonia valaistuneena ja kykeni rentoutumaan hieman.

Tyttö puhdisti vaatteitaan samalla kun käveli Londonin vieressä, yrittäen saada pahimmat jauhopölyt pois. "Voisitko kat- ääää! London!!" Heatherin ilme oli näkemisen arvoinen, kun sai kasvoilleen ja paidalleen hieman jauhopölyä. Yllättyneen hapan ilme kävi tytön kasvoilla, tosin nopealla reaktiolla Heather nappasi itsekin kourallisen jauhoja ja viskasi ne Londonin suuntaan. Kosto on suloinen, vai miten se menee?

Heatherin mustat housut olivat täynnä jauhopölyä, tai ainakin siitä näkyi parhaiten. Vino hymy kohosi tytön kasvoille kun hän katseli Londonia. "Kosto on suloinen..."

[London Morel]

London oli enemmän kuin tyytyväinen tytön reaktioon. Tuo ei suinkaan suuttunut pojan pelleily-yrityksestä, päin vastoin, hän antoi samalla mitalla takaisin. Pian London oli itsekin saanut kasvoilleen ja vaatteilleen kourallisen valkoista jauhoa. Londonin suusta pääsi yllättynyt huudahdus.

"Ehkä meidän olisi parempi nyt lopettaa tää leikki ja siirtyä kahvilan puolelle", London sanoi yrittäen kuulostaa mahdollisimman aikuiselta. Sisimmässään poika olisi halunnut vielä jatkaa jauhotaistelua, mutta hän oli jo saanut yhden varoituksen tästä, eikä välttämättä halunnut toista. London otti taikasauvan taskustaan, osoitti sillä ensin Heatherin vaatteita ja sitten omia vaatteitaan pyyhkien sanattomalla loitsulla lähes kaikki tahrat vaatteista. Nyt siivousloitsu onnistui paremmin kuin heidän ensimmäisellä tapaamiskerralla.

London asteli ovelle ja astui sisään asiakastiloihin. Henkilökuntaa ei näkynyt missään. Hän asteli kahvilan tiskille vilkuillen samalla pöytien suuntaan. Virus oli näköjään vaikuttanut asiakasvirtoihin, sillä normaalisti tämä kahvila oli lähes täynnä, mutta nyt asiakkaita oli vain kahdessa pöydässä.

"Mitä sä aattelit ottaa?", London kysyi tytöltä vilkuillen itsekin tiskin takana olevalla seinällä riippuvaa ruoka- ja juomalistaa. Hän ajatteli itse ottavansa ainakin latten ja jotain makeaa syömistä.

[Heather O'Hara]

Heather nauroi kun London sai jauhonsa päälleen, hän oli tottunut pitämään puoliaan tilanteessa kuin tilanteessa. Hänen teki mieli jatkaa, toisaalta hän itse ei halunnut olla jauhossa. Tämä vaivalla tehty look menisi pilalle, jos sen peittäisi jauhopilvellä.

"Ehkä, hyvä että myönnät tappiosi ajoissa" Heather sanoi ja katsoi Londonia, virnistäen. Tuo yritti olla se fiksu aikuinen, mutta Heatherin vaisto sanoi että tuossa oli aikuisuus kaukana. Vaatteiden puhdistuttua Heather katsoi niitä hyväksyvän tyytyväisesti. "Eikä edes tullut reikiä..." hän hymyili ja hipaisi kevyesti Londonin käsivartta, kun käveli tuon perässä asiakastiloihin.

Okei, missä kaikki ovat? Kahvila oli pelottavan hiljainen, vain kahdessa pöydässä asiakkaita. "Saadaan ainakin olla rauhassa, vaikka onhan tämä nyt vähän karmivaa..." Heather sanoi hiljaa ja katsoi ympärilleen. "Ihan kuin porukkaa olisi jo nyt kuollut" hän jatkoi ja vilkaisi Londonia. Väistämättä Heatherin mieleen tuli hänen vanhempansa ja nuoremmat sisarukset, vaikka tiesi heidän olevan paranemaan päin.

"Mmh... Jonkun hyvän kahvijuoman, kauramaidolla. Jos vain siis on... ja joku makea" Heather puhui puoliääneen ja huomasi vitriinissä ihanan näköisen suklaakakun. "...Vegaaniuden ainoa huonopuoli on se, että suklaakakkua ei ole vielä tehty vegaanisena. Katso nyt, kuinka hyvännäköinen pala" Suklaakakku oli moussemainen, sisällä näkyi selkeästi vadelmaa ja päällä kiva suklaakuorrute ja lisää vadelmia.

Rikkoako vegaaniuttaan hieman, vai ei? Suklaakakku kyllä näytti hyvältä.

[London Morel]

London irvisti Heatherin irvailuille. Ei poika nyt niin huono loitsuissa ollut, että epäonnistuisi niissä joka ikinen kerta. Tosin muutama reikä Heatherin vaatteissa olisi tuonut vain iloa tälle pojalle - tytölle itselleen ei niinkään.

London kuunteli tytön pohdintoja siitä, mitä tilaisi itselleen. Tuo oli aikaisemminkin maininnut vegaaniudestaan, mutta poika itse ei oikein ymmärtänyt kyseistä muoti-ilmiötä. Hän itse söi sitä, mikä maistui hyvältä, välittämättä siitä, mistä ruoka oli tullut.

"Kyllähän sä nyt voit suklaakakkua ottaa, ei siinä ole lihaa", poika sanoi tytölle, vaikka todellisuudessa tiesi tytön välttelevän myös kananmunia ja maitotuotteita, "Mä otan latten tuplaespressolla ja palan tuota suklaakakkua. Tää neito ottaa veden ja palan hapankorppua", poika ilmoitti tiskin toisella puolella olevalle tarjoilijalle. Sitten hän naurahti ja vei kätensä tytön harteille sovittelevasti. Tarkoituksena ei ollut mollata, ainoastaan vähän laskea leikkiä.

[Heather O'Hara]

Heather tuhahti, sillä hän oli joutunut useammin kuin kerran selittelemään vegaaniuttaan. Tyttö toivoi myös, ettei London ollut niin tyhmä etteikö tietäisi mikä on vegaaninen ruokavalio. Heather katsoi Londonia pitkään, kohottaen kevyesti kulmiaan.

"Ei ole lihaa, mutta maitotuotteita ja kananmunaa kyllä" Heather katsoi Londonia. "En ole syönyt varmaan kolmeen vuoteen mitään eläinperäistä" hän totesi ja katseli vitriinin valikoimaan. Vegaanius on nykyisin tytölle enemmän tottumus ja se lähinnä näkyi ruokavalion suhteen. Heatherin äiti söi vegaanisesti, sekä tytön lempiserkku oli aatteellisesti erittäin vahvasti vegaani.

Kuullessaan Londonin ilmoituksen, että hän söisi hapankorppua ja vettä, pyöräytti Heather silmiään. "No hehheh, voin saarnata sulle seuraavaksi eläinperäistentuotteiden haittavaikutuksista" hän katsoi Londonia, silmissä tosin pieni pilkahdus siitä, että ei suuttunut. Sitä paitsi, London otti nätisti kainaloonkin. "Otan mustan kahvin ja tuon marjaleivoksen, siinä ei näyttänyt olevan mitään eläinperäistä" Vino hymy nousi tytön kasvoille kun hän katsoi Londonia.

[London Morel]

Jos London tulkitsi lainkaan oikein, hän oli havaitsevinaan Heatherissa pientä ärtymystä. Vaikkei poika halunnut suututtaa, hän piti siitä, että sai ärsytettyä tyttöjä edes hieman. Lepyttely oli nimittäin mukavaa, ja siinä London oli hyvä.

"Mä tiedän kyllä: ei kananmunaa, ei maitoa, ei jogurttia, ei juustoa, ei liivatetta, ei mitään hyvää", poika luetteli tytölle ja jatkoi näköjään jälleen ärsyttämistään. Hän oli itse 1000% lihansyöjä, eikä ymmärtänyt tytön vegaanisuuntausta. Hänen täytyi kuitenkin opetella arvostamaan tuon päätöstä.

London tilasi heidän tuotteensa, eli mustan kahvin, latten tuplaespressolla, marjaleivoksen sekä palan suklaakakkua. Hän maksoi tuotteet lahjakortilla, ja tarjoilija kertoi tuovansa tuotteet pöytään pian. Poika ryhtyi astelemaan pöytien suuntaan.

"Mennään tuonne nurkkaan ikkunan viereeen, se on mun lempipaikka", London teki päätöksen heidän istumapaikastaan. Hän asteli pöydän luo ja veti toisen tuoleista pöydän alta pois. Hän viittoi kädellään Heatheria istuutumaan tuolille. Tuolilla ei ollut nastaa, eikä pojan aikomus ollut vetää tuolia tytön alta pois - hän halusi kerrankin näyttää olevansa herrasmies.