Kun yksi loppuu, toinen...

[E. S. Travere]

Mukana olevat hahmot: Alex Bogha-Froise, E. S. Travere
Ajankohta: 30. heinäkuuta 2018, kello 14:45:36
Tapahtumapaikka: Trnava, turvallisuussyistä mainitsematta jäävä rakennus, Sali XX45
Juoni: Numerologit historian yhdyskohdissa -luento oli juuri päättynyt, kun…
Varoitukset: -
Muuta: Ei muita mukaan.

Vuotuinen numerologia-konferenssi oli sujunut alun jäykkyydestä vallan rattoisasti. Vaikka eräs kaljuuntuva numerologi oli jo vähän joka vastaantulijassa näkemässä ihmisiä, joista oli painanut tykkää-nappia, tuntuivat nämä olleen asiasta onneksi ihan tietämättömiä. Muutenkin numerologiherra halusikin keskittyä ohjelmaan (ja ehkä siinä sivussa vähän suhteiden luontiin). Mitä enemmän tiedät ja opit uutta, sitä enemmän on tietoa, jota soveltaa ja jota kertoa eteenpäin hiljaisissa kohdissa. Näin oli ajatuksena.

”Ja tämän vuoksi on erityisen tärkeätä, että vaikka historian tapahtumat otetaankin huomioon ja tietyt vuosiluvut liitetään tiettyihin historiallisiin paikkoihin, niin niitä pitäisi myös tulkita yhtenä kokonaisuutena. Nykyiset erimielisyydet ja muut tällaiset pikkuvioissa vääntelyt johtuvat vain siitä, etteivät arvon tutkijat osaa koskaan yhdistää yhtä plus yhtä!” palava kiharatukkainen luennoitsija jatkoi. Näytille tulvi kuvia kuvien perään, asiakirjojen kaksoiskappaleita ja raivokkaita liikkeitä sanojensa tueksi.

Vähän ehkä liian tulista Taikakoulu Châteaun numerologian professorille, joka tässä vertauksessa enemmänkin muistuttaisi loppuun palanutta hiiltä. Uutterasti tuhkakasaa muistuttava mies silti raapusti jotain terävällä kynällään muistipaperiinsa nostamatta juurikaan katsetta ylös nähdäkseen nämä tositteet ja todisteet.

”Kiitos”, luennoitsija päätti esitelmänsä ja kumarsi varsin tökerösti ja nopeasti.
”Kiitos, kiitos rouva Putchardille varsin mielenkiintoisesta ja elävästä luennostaan”, taustalla seissyt mies kuulutti, ”seuraavaksi minun täytyykin valitettavasti kertoa teille, että…”

Travere viimeisteli vielä viimeistä virkettään ja kun luennoitsija oli lopettanut, jäivät muut äänet entistä enemmän taka-alalle. Vahvasti paperinsa päälle kumartuneena hän yritti saada käsialansa kulkemaan edes viimeisessä virkkeessä, viimeisessä rivissä, edes jotenkin suoraan.

[Alex.B-F]

Alex pyöräytti hartioitaan ja kirjoitti muutaman lauseen vihkoonsa luennoitsijan kertoessaan asioita, jotka eivät välillä käyneet mitenkään järkeen. Numerologian-konferenssi olisi paljon mielenkiintoisempi, jos Alex olisi ollut virkeä ja jaksanut kuunnella, mutta junamatka Wienistä Trnavaan oli ollut erittäin epämukava.

”Kiitos, kiitos rouva Putchardile varsin mielenkiintoisesta ja elävästä luennostaan. Seuraavaksi minun täytyykin valitettavasti kertoa teille, että seuraava luennoitsijamme on myöhässä ja joudumme pitämään tässä kohdin lyhyen tauon”, luennon aikana taustalla seissyt mies kuulutti.

Alex huokaisi helpotuksesta kuultuaan kuulutukseen ja kaivoi reppunsa sivutaskusta kirjan jästien ensimmäisestä maailmansodasta. Miksi hän oli edes vaivautunut lähtemään Slovakiaan tähän konferenssiin, oli kysymys johon hän ei tiennyt vastausta. Tai miksi tämän rakennuksen lähellä ei ollut yhtäkään kunnollisen näköistä kahvilaa. Ja kuinka paljon hän halusikin ottaa takin sisätaskusta taskumatin ja jouda siitä, mutta kello ei ollut vielä edes kolmea ja hän ei joisi itseään kovin huonoon kuntoon ihan vielä.

Katseltuaan ympärilleen Alex päätti vaihtaa paikkaansa ja lähti puikkelehtimaan pöytien välistä tavaroittensa kanssa kohti paperinsa ylle kumartunutta miestä. ”Anteeksi, voinko istua tässä?” Alex kysyi mieheltä ja nyökkäsi kohti tyhjää paikkaa miehen vieressä.

[E. S. Travere]

Yritystä oli takana, mutta viimeistään silloin, kun vieras ääni – yllättävän läheltä – pyysi anteeksi, tipahti pari kirjainta liian alas. Tarkalleen ottaen 8 ja 9, H ja I.

”Ai.” Travere kohotti päätään ja yritti sulloa pöydälle levittyneitä tavaroitaan takaisin laukkuunsa. Viime viikkojen aikana yllättävät keskustelunaloitukset olivat tulleet tutuksi ja useimmiten ne viestivät siitä, että toinen henkilö halusi päästä ohi. Se huono puoli siinä oli, kun istui rivissä lähellä sen reunaa. Kesken puheen ei kuitenkaan tullut suuria lähtö- ja tuloaaltoja, minkä vuoksi saattoi keskittyä enemmän aiheeseen.

Vasta kun hätäisesti muistiinpanopapereista osa oli laukussa, osa sylissä ja osa vielä pöydällä, levisi ymmärrys. Sen sijaan, että toinen oli halunnut mennä ohitse, tämä oli halunnut istuutua alas.
”Ole hyvä.” Naama punottaen herra Travere yritti löytää uudestaan zenin. Silti hän nyökkäsi ja yritti puolittain vajota papereihinsa. Kovin vaikeaa se ei ollut, kun niitä oli hujan hajan.

[Alex.B-F]

Alex istuutui tyhjälle paikalle miehen myönnyttyä hänen pyyntönsä ja laski reppunsa eteensä. Päätä särki ja seuraava puhuja ei ollut vielä paikallaan, joten Alex päätti levähtää käyttäen reppua tyynynä. Tietenkin yksi vaihtoehto olisi kaivaa repusta särkylääkettä ja juoda vähän siihen päälle, mieluiten jotain alkoholi pitoista, mutta se ei olisi kuitenkaan hyvä idea.

Kirjakin oli olemassa, joten Alex kaivoi kirjansa takaisin käteensä ja uppoutui siihen. Hiekkalaatikko ja taaperot idea oli Alexin mielestä erittäin toimiva tapa selittää ensimmäisen maailman sodan alku. Maat olivat vain käyttäytyneet kuin mitkäkin neljä vuotiaat.

Ehkä kukaan ei sittenkään välittäisi, jos hän joisi vähän taskumatista. Ainakin päänsärky loppuisi särkylääkkeellä ja jollainhan se piti saada alas.

Alex kaivoi, tai ainakin yritti kaivaa, reppunsa kätköistä särkylääkettä. Yksi kapseli vain suuhun ja nestettä päälle, yksinkertaista kuin mikä. Miksi sitten tuntui, että jotain oli unohtumassa? Ai niin, vesipullokin on olemassa. Muistiinpano tarvikkeet esille, kirja kiinni ja Alex olisi valmiina seuraavaan puheeseen, toivottavasti ilman päänsärkyä.

[E. S. Travere]

Siinä missä Travere yritti tulla yhtä papereidensa kanssa tuntui vieras yrittävän tehdä lähempää tuttavuutta reppunsa kanssa. Oikeasti Travere hetken ajan luuli… sillä aikaa kun ymmärrettävistä syistä yritti niputtaa pöydällä olevia papereita yhteen… että toinen vain tarkastelisi jotain tarkempaa, edessä olevaa, mutta…. ei.

Narisevan hengähdyksen jälkeen numerologi yritti ujuttautua alemmas. Lattiallekin oli levinnyt papereita. Kuinka paljon hän olisikaan antanut siitä, jos olisi aiemmin laskenut papereidensa määrän tai antanut niille sivunumerot. Niin olisi voinut saada etukäteen tietää vähän enemmän kunkin lehden oikuista. Nyt ei olisi enää autettavissa.

Kun valumisesta oli suoritettu osanen ja tuntui siltä, että vierustoveri olisi vihdoin päässyt rauhaisaan tilaan, liikkui tämä taas. Traverella oli vaikeuksia. Rinta pöydän tasolla ja pää lähes pöydän päällä tarjottavan asennossa ei ollut mahtava liikkuminen, kun henkilö siinä vieressä ryhtyy katsomaan reppuunsa. Paperithan olivat lentäneet sillekin puolen.

Ei numerologi kuitenkaan lopulta voinut asiasta sanoa. Hän käänsi katseensa toiselle puolelleen ja yritti olla vähemmän teini-ikäinen nuorukainen, joka ei osaa istua penkillä kunnolla. Lopulta Travere vain kallistui väärälle puolelle ja yritti samaan aikaan jalalla hivuttaa kollegan lähellä olevia papereitaan lähemmäs itseään.

[Mila Molina]

Peli lukitaan keskeneräisenä, kiitos teille!

E. S. Travere: 5 p
Alex B. F.: 4 p