Heather nyökkäsi Londonin vastaukselle. "Älä huoli, en mä kerro tästä kenellekään" hän virnisti pojalle salaliittolaisen tapaan, hän aikoi olla Londonin luottamuksen arvoinen. London oli niin mukava ja herttainen, herrasmies oikein. Heather tunsi leijuvansa pari senttiä maan pinnan yläpuolella, aikaisempi jännitys oli kadonnut ainakin päällisin puolin.
"Mitä luulet, olisko koululla salakäytäviä enemmänkin?" Heather katsoi Londonia kysyvänä. "Tai kun koulu on näin iso, luulisi että täällä on enemmänkin salakäytäviä" tyttö jatkoi ja mietti miten saisi hillittyä vatsassa olevaa muurahaispesäää.... ja ampiaispesää. Londonin kanssa oli kivaa jo nyt, vaikka he vain kävelivät ankeaa käytävää eteenpäin. Kivaa varjosti vain tieto siitä, että Londonille pitäisi kai kertoa oikea ikä. Heather vain uskoi vahvasti, että poika jättäisi hänet siltä seisomalta ja sitten kaikki olisi ohi.
Heather puri huultaan ja yritti vaientaa äänen päänsisässä. Heather katsoi tikkaita ja sitten Londonia, kohottaen kulmiaan. "Tiedän, että olet herrasmies... mutta voisit silti mennä ensin" pieni virne kohosi tytön huulille, hän halusi minimoida riskit kiinni jäämiseen. Ja oikeasti Heatheria vähän pelotti, joten jos kukaan ei söisi Londonia tikkaiden yläpäässä, ei söisi Heatheriakaan.
