Annoin Londonin raahata minut rappuset ylös. Tohvelini juuttui muutaman kerran rappusten väleihin, mutten kompastunut kertaakaan. ”Joo joo, sinähät et ole mikään hurjastelija vaan harras munkki.” Totesin hihitellen. ”Forgive me my father Morel, for I have sinned.” Sanoin muka-katuvaisella äänellä. Suuntasin Londoniin suuret ”katuvaiset” silmäni ennen purskahtamistani hiljaiseen nauruun. Herra minä-pystyn-kaikkeen kompastui kenkään ja kirjoili niin värikkäästi, että minun oli jo vaikea pidätellä tyrskähdyksiäni.
”Älä siinä yhtään yritä hyssytellä.” Totesin Londonille istahtaen hänen sängylleen. Eikun hups- siinä snägyssä olikin jo joku. Joku, joka nukkui kuin tukki ja joka ei taatusti ollut London. Nousin sängyltä nopeasti -hyi, aivan liian nopeasti, nyt yrjöttää- ja siirsin katseeni takaisin prinssi Hurmaavaan, joka penkoi tavaroitaan kovaan vauhtiin. Ei kai parin pullon löytäminen niin vaikeaa voinut olla? Kuka ei sitäpaitsi muista, minne oli alkoholinsa piilottanut? Perussettiä. ”Looooooooondoooon. Pidä kiiiiiiiiiiiiirettä.” Ulisin. Oloni oli kallistumassa huolestuttavasti laskuhumalaan päin, eikä minulla ollut aikomustakaan vetää itkukännejä Morelin edessä. Sen verran järkeä minulla kai oli vielä päässä.
Sitten tapahtui pahin mahdollinen: Londonin viinavarastot olivat päässeet loppumaan. Päästin ilmoille hiljaisen ulinan ja katsoin Londonia syyttävästi. Tämähän oli huijannut minut tänne. Istuin kuitenkin kiltisti Londonin viereen ja painoin pääni hänen olkapäälleen. Minua väsytti yhtäkkiä aaaaaaaivan kamalasti. ”Jos sä otat sun housut pois, niin voin luvata, et-hik!-tä sä et saa enää ikinä lapsia.” Mumisin hieman epäselvästi. Ei uhkauksessa ollut hirveästi järkeä, mutta missä muka elämässä oli?
”Toivottavasti sulla on jotain viskiä parempaa. Se tavara ei ole oikeestaan ees kovin hyvää.” Totesin Londonin olkaa vasten. Huone keinui hitaasti, mikä oikeastaan tuntui ihan kivalta. Melkein kuin olisimme olleet laivalla. Avasin silmäni, joita en edes muistanut sulkeneeni. Katsoin Londonia silmiin ja tutkailin hänen kasvojaan lähemmin. Hengitykseni varmasti lemusi, mutta nooooooh, pikkuvikoja. ”Älä käsitä tätä väärin, mutta -hik!- onko kukaan koskaan sanonut sinulle, että sinulla on nätit silmät?” Mongersin kohtalaisen selvästi. En halunnut flirttailla, mutta petturi-Morelilla oli oikeasti kivat silmät.
