Nimi: Katrine Isabell Wall
Puhuttelunimi: Katrine, Kat
Sukupuoli: Noita
Seksuaalinen suuntautuminen: Hetero
Ikä: 12 vuotta
Syntymäpäivä: 13.5. 2004
Horoskooppi: Härkä
Kiinalainen horoskooppi: Apina
Puuhoroskooppi: Orapihlaja
Luokka: 2
Tupa: Serdaigle
Valinnaisaineet: Huispaus & lentäminen
Synnyinmaa: Uusi Seelanti
Asuinmaa: Ranska
Asuinkaupunki: Nizza
Äidinkieli: Englanti ja ranska
Kielitaito: Englanti ja ranska
Verisääty: Puoliverinen
Ulkonäkö:
Ensimmäisellä silmäyksellä Katrine näyttää oikein sievältä pieneltä tytöltä. Ensimmäisenä katsojien mieleen pitkät ruskeat kiharat.
Katrine on ruumiinrakenteeltaan melko hentoinen. Hän on kasvanut ensimmäisestä luokasta vain pari senttiä, ja on yhä melko lyhyt 148 sentin pituudessaan. Katrine odottelee yhä kasvupyrähdystä, mutta pelkää kuitenkin jäävänsä lyhyeksi, kun ei ole vieläkään alkanut kasvaa kunnolla. Tyttö on myös melko hoikka, ei mikään luuranko, mutta juuri sopiva. Jollain tavalla Katrinesta saattaa kuitenkin jäädä mielikuva, että tuuli saattaisi viedä tämän. Katrinella ei ole vielä juuri ollenkaan naisellisia muotoja, ja samoin kuin pituuden suhteen, on Katrine alkanut huolestua, jääkö hän loppuelämäkseen pikkutytön näköiseksi, kun luokkatovereiden lantiot alkavat jo leventyä ja rinnat kasvaa. Katrine harrastaa jonkun verran urheilua, joten tyttö on kyllä fyysisesti hyvässä kunnossa, mutta ei kyllä voi sanoa lihasten olevan kovin näkyvä osa tytön vartaloa. Hänen peruskuntonsa on kuitenkin hyvä, vaikka hän ei ehkä jaksakaan painavia asioita nostella. Urheilun tulokset ovat saaneet hänestä notkean ja kestävän voimakkaan sijaan.
Katrinella on vaalea iho, joka ei rusketu kovin helposti kesäisin, muttei onneksi palakaan, mistä tyttö on hyvin huojentunut. Katrinella on tullut pari näppyä otsaan merkkinä alkavasta murrosiästä, ja hän onkin alkanut pesemään kasvojaan vähän entistä aktiivisemmin välttääkseen niitä.
Katrinella on pähkinänruskeat aaltoilevat hiukset, jotka yltävät vähän yli puoleen selkään. Kesällä aurinko polttaa hiuksiin hieman vaaleampia aurinkoraitoja. Hiukset eivät ole mitenkään ylenpalttisen tuuheat, mutteivät myöskään latteat. Katrine ei hoida niitä mitenkään erityisellä tavalla, pesee vain normaalisti pari kolme kertaa viikossa ja käyttää silloin tällöin hoitoainetta. Katrinella ei ole ikinä käynyt mielessäkään alkaa värjätä tai suoristaa hiuksiaan, mutta ei hän sitä vastustakaan mitenkään erityisesti. Katrine vain sattuu pitämään hiuksistaan, vaikka ne talvella sähköistyvätkin herkästi, mutta vedellähän tuo hoituu. Sen sijaan Katrine on miettinyt hiusten leikkaamista vähän lyhyemmiksi. Ei mitään polkkatukkaa, sillä hän ei usko sen sopivan hiuksiinsa, mutta edes kymmenisen senttiä ihan vain vaihtelun vuoksi, hän kun on kasvattanut hiuksiaan jo useamman vuoden leikkaamatta kertaakaan. Katrine pitää hiuksiaan mieluiten vapaana selässä, silloin tällöin parilla pinnillä poissa kasvoilta, mutta eivät muutkaan kampaukset tuota ongelmia hänelle. Ponnarilla hiukset nähdään usein tytön huispatessa tai muuten urheillessa, ja joskus Katrine tekaisee söpön löysän nutturan. Leteistä hän ei erityisemmin välitä.
Katrinella on melko sievät hieman pyöreän malliset kasvot, joissa on vielä lapsekkuutta ja nukkemaisuutta, vaikka se on väistymässä jo hieman terävämpien piirteiden tieltä. Kasvojen iho on melko tasainen lukuunottamatta noita paria murrosiän tuomaa näppylää. Niiden lisäksi tytön poskilla ja nenänvarrella on jonkun verran vaaleita pisamia. Kasvoista tuikkivat ruskeat mantelin muotoiset ystävälliset silmät, joita kehystävät melko pitkät hiusten tavoin tummanruskeat ripset. Silmien yläpuolella kaartuvat niinikään ruskeat kulmakarvat, jotka viestivät harmillisen usein huolestuneisuutta, surullisuutta ja ujoutta, joskin nuo tunteet ovat Katrinen osalta vähitellen vähenemään päin. Katrinen huulet ovat hieman ohuet, mutta suloisen vaaleanpunaiset. Katrine hymyilee yleensä hieman arasti, mutta jo enemmän kuin vuosi sitten, ja yhä useampi saa nähdä tytön aidon iloisen hymyn, joka paljastaa valkoiset suorat hampaat, kiitos jästejen hammasrautojen, jollaiset Katrinella oli pari vuotta sitten.
Katrine ei meikkaa arkena, mutta saattaa laittaa juhliin mennessään hieman ripsiväriä ja huulikiiltoa. Pienempänä juhliin meikkaaminen oli oikeastaan äidin idea, eikä Katrine oikein pitänyt siitä, kun hänen äitinsä tökki hänen silmiään jollain mustalla tökötillä, mutta nykyään meikkaaminen on tytön mielestä aika mukavaa ja meikki saa hänet tuntemaan itsensä vähän kauniimmaksi ja itsevarmemmaksi. Toisinaan hän miettii, kehtaisiko hän laittaa vähän ripsiväriä tavallisena koulupäivänä, mutta ei ole toistaiseksi viitsinyt.
Katrine ei käytä kovin usein koruja, mutta tietty medaljonki on aina mukana. Yleensä sekään ei tosin riipu kaulassa, vaan on turvassa taskussa, mutta toisinaan hopeinen ovaali riippuu näkyvillä. Koru on yksinkertainen ja sileä avattava riipus, jonka sisässä on kuvia Katrinelle tärkeistä ihmisistä, perheestä ja tätä nykyä myös läheisimmistä ystävistä. Riipuksen lisäksi Katrine käyttää korvakoruja. Tai oikeastaan hän ei vain muista ottaa niitä pois. Tyttö sai korvareijät kymmenvuotiaana, ja omistaa vain muutamat yksinkertaiset nappikovakorut. Ne riittävät tytölle oikein hyvin, sillä hän ei aina edes muista korvakorujaan. Katrine lakkaa toisinaan kynsiään, mutta ei kovin aktiivisesti, vaan ihan silloin tällöin, kun aikaa löytyy ja suloisen värinen lakkapurkki sattuu osumaan käteen.
Katrine pukeutuu kouluaikana moitteettomasti koulupukuun ja pitääkin sen siistinä ja hyvässä kunnossa. Ainakaan opettajilla ei voi olla moittimista. Vapaa-ajalla Katrine pukeutuu tyttömäisesti ja melko yksinkertaisesti suosien suloisia ja vaaleita pastellisävyjä, suloisia kuvioita ja pehmoisia pintoja. Jalassaan hänellä on yleensä ihan tavalliset tummat, vaaleat tai valkoiset farkut, toisinaan leggingsit. Yksiväriset topit, lämpöiset collagepaidat, bolerot ja neuleet ovat myös tavallinen näky tytön yllä. Kesäisin hänellä voi nähdä yllä yksinkertaisia tyttömäisiä mekkoja. Ulkoillessaan Katrine käyttää säähän sopivia, mutta suloisia vaatteita, kuten vaaleanpunaisia toppatakkeja tai neulottuja pipoja. Kesällä tyttö sujauttaa jalkaansa tavalliset korkeavartiset tennarit, talvisin tavallisimmin uggit tai vastaavat matalapohjaiset kangaskengät, syksyisin ja keväisin ruskeat korkeavartiset nahkasaappaat ovat tutuin näky ja märällä kelillä Katrine käyttää ihan perus kumisaappaita.
Katrinen koululaukku on yksinkertainen olkalaukku, ja lisäksi hän omistaa pari muuta laukkua ja reppua, mutta ei ole mikään hullu keräilijä. Katrine ei käytä yksinkertaisessa tyylissään juurikaan asusteita, mutta toisinaan hänellä saattaa olla kaulassaan yksinkertainen huivi. Katrine ei käytä oikeastaan aurinkolaseja juuri lainkaan, ja omistaakin vain yhden parin. Hattuja ja pipoja hän käyttää lähinnä talvisin, ja antaa siis kiharoiden lennellä kesäisin auki.
Kollaasit Katrinen tyylistä tehty sovelluksella Polyvore
Katrine huolehtii vaatteistaan ja ne ovatkin aina moitteettomassa kunnossa, siistit ja rypyttömät. Hiuksetkin on aina makuusalista lähtiessä harjattu. Ulkonäkö ei kuitenkaan ole, kuten sanottua, Katrinelle kaikki kaikessa, eikä hän peilin edessä jatkuvasti seisoskelekaan.
Aikaisemmin mainitun hentoisuuden vaikutelmaa lisää se, kuinka Katrine seisoo aina hieman varpaisillaan, kuin olisi jatkuvasti varuillaan, niinkuin hän toki onkin. Kävellessäänkin Katrine kävelee aina äänettömästi, myös kengät jalassa. Katrinen elekielikään ei ole kovin suurta, vaan hyvin varovaista ja hillittyä, mutta jos seura on turvallista, hän saattaa innostua, ja tehostaa puhettaan hieman rauhallisilla kädenliikkeillä, ei kuitenkaan huitoen kuin tuulimylly.
Luonne:
Ensimmäiseksi Katrinen tavatessa mieleen jää helposti lähinnä kuva tytön ulkonäöstä. “Suloinen tyttö”, puolitutut saattavat kuvailla Katrinea, “Suloinen ja vähän ujo.” Katrine ei mielellään puhu vieraille, vaan vetäytyy hiljaa vähän kauemmas sosiaalisista tilanteista. Hän on ujo ja hermostunut, eikä ehkä uskalla katsoa silmiin. Katrine pelkää vieraiden olevan mahdollisesti pahantahtoisia tai alkavan halveksua häntä, joten hän yrittää pysytellä näkymättömissä.
Jos Katrine kuitenkin joutuu juttelemaan vieraan ihmisen kanssa, hän puhuu kohteliaasti ja ystävällisesti, saattaa hieman änkyttää tai sekoilla sanoissaan. Punastelu on tytölle tuttu juttu.
Ystävyyden alussa Katrine voi vaikuttaa yhä sulkeutuneelta ja epäluottavaiselta, mutta jos toinen ihminen todella vaikuttaa vilpittömältä ja hyväntahtoiselta, hän alkaa vähitellen näyttää muitakin puoliaan.
Ystävilleen Katrine on aina huomaavainen ja rehellinen, auttaa ja lohduttaa tarpeen tullen. Iloiset ystävät saavat hänetkin nopeasti iloiseksi, ja silloin hän vasta suloinen onkin. Hymyilee ja nauraa, keksii hauskoja juttuja.
Katrine on kuitenkin muuten melko sisäänpäinsuuntautunut, eikä näytä mielellään tunteitaan. Hän säikähtää todella helposti, joten tyttöä ei kannata tulla yllättämään selän takaa. Vaikka hän on herkkä, hän ei itke usein. Jos hän on surullinen, hän hakeutuu yksinäisyyteen, ja lukee. Katrine ei suutu kovin helposti, mikä voi johtua osaksi siitä, ettei hän ajaudu riitoihin, koska ei uskalla sanoa mielipidettään, mutta jos Katrine todella suuttuu, saattaa hiljainen kuori murtua, ja sisältä purkautua patoutuneiden tunteiden tulva. Katrine ei ole kateellinen, vaan ihailee mieluummin. Esimerkiksi toisten loitsinnan taitoja ja luovuutta hän katselee lumoutuneena, ja toivoo hiljaa mielessään pystyvänsä samaan.
Katrine lukee paljon. Hän rakastaa kirjojen maailmaa, sillä silloin hän voi kuvitella itsensä vahvaksi ja rohkeaksi seikkailijaksi. Hän ei itse osaa oikein kirjoittaa tarinoita, mutta haluaisi kovasti. Katrine opiskelee tunnollisesti, sillä hän haluaisi auroriksi, vaikka pelkää ujouden olevan esteenä, eikä uskalla kertoa haaveestaan kellekään. Katrine muistaa helposti lukemansa, mutta hänelle loitsiminen käytännössä on hyvin vaikeaa. Vaikka hän yrittää ankarasti, keskittyy ja lukee läksynsä, ei tuloksia tahdo syntyä.
Kirjojen lisäksi Katrine rakastaa huispaamista. Koko lapsuutensa aikana hän ei uskaltautunut luudan selkään, mutta viimein ensimmäisen kouluvuotensa puolivälissä hän kokeili huispaamista ja paljastuikin heti luonnonlahjakkuudeksi - onhan se hänellä geeneissä. Nykyään Katrinen näkee useana iltana viikossa kentällä siepin kanssa.
Katrine on myös hyvä pianonsoitossa, vaikka hän ei sitä voi oikein Châteaussa harrastaa. Kotona ollessaan hän sen sijaan soittaa paljon ja on säveltänyt omiakin kappaleita.
Perhe:
Isä
Katrinen isä Tom on ranskalainen jästi, joka on ammatiltaan juristi. Hän on syntynyt 27.6. 1970. Katrinen välit Tomiin ovat hyvät, vaikka Tom onkin kiireinen. Katrinen ollessa nuorempi, he tekivät usein yhdessä retkiä meren rantaan ja metsiin. Nykyään Tom työskentelee pitkiä päiviä Lontoossa, vaikka asuukin perheensä luona Ranskassa. Hänen vaimonsa taikuus on avittanut asiaa, sillä hän kimppailmiintyy Lolan kanssa eräälle syrjäkujalle joka aamu, ja Lola hakee hänet töistä iltaisin. Näin Tom pystyy työskentelemään unelmatyössään asuen kuitenkin Katrinen ja Lolan kanssa.
Äiti
Katrinen äiti Lola on Uudesta Seelannista kotoisin oleva noita, joka on ammatiltaan parantaja. Hän on syntynyt 7.11. 1973. Katrine ja Lola ovat hyvissä väleissä. Lola opettaa Katrinea soittamaan pianoa ja tekemään käsitöitä. Hän käy miehensä tavoin nykyään Lontoossa töissä, ja kulkee työmatkat ilmiintymällä. Hän on Pyhän Mungon Taikatautien ja -vammojen sairaalassa omaehtoisten onnettomuuksien osastolla parantajana. Hän kävi Uudessa Seelannissa taikakoulun ja valmistui vuonna 1990 hyvin arvosanoin.
Sisko
Katrine ei puhu ikinä siskostaan. Siskon nimi on Jade, ja hän on 19 eikä asu kotona. Nuorempana heillä oli lämpimät välit ja Jade opetti Uudessa Seelannissa Katrinea puhumaan, kävelemään, lukemaan, kirjoittamaan, laskemaan ja surffaamaan vanhempien ollessa töissä. Hän on noita, joka kävi Uudessa Seelannissa kouluaan harrastaen surffausta ja huispausta, ja haaveillen ammattihuispaajan urasta.
Lemmikki:
Viirupöllö Daicy
Daicy on yksivuotias pöllö, jonka Katrine sai vanhemmiltaan syntymäpäivälahjaksi 13.5. 2014 ollessaan kymmenen. Daicy on syntynyt 4.5. 2014. Se on ostettu viistokujalta. Daicy on luonteeltaan hyvin rauhallinen ja ystävällinen pöllö, mutta ärsyyntyy herkästi odottelusta, ja osoittaa mieltään nokkien.
Taustaa:
Katrine syntyi jästisairaalassa loppusyksyllä, 13.5. 2004 Uudessa Seelannissa. Hänen perheeseensä kuului äiti, isä, isosisko ja isoäiti. Perhe asui keskikokoisessa punatiilisessä omakotitalossa meren rannalla. Talo oli melko uusi ja loitsuin suojattu kuten naapuritalokin, jossa asui toinen velhoperhe. Katrine katseli pienenä usein kun Jade huispasi naapurejen lasten kanssa suojataikojen sisällä. Naapuriperheeseen kuului neljä lasta, Kim, Jaden ikäinen tyttö, kymmenvuotiaat kaksoset Sarah ja Edward ja yksitoistavuotias Simon, joka aloitti paikallisessa velhokoulussa Katrinen syntymävuonna. Perheen vanhemmat Tim ja Ashley olivat molemmat töissä paikallisessa velhosairaalassa, ja olivat Lolan kollegoja.
22.12. 2004 Simon pääsi kesälomalle, ja perheet viettivät joulua yhdessä kuunnellen pojan tarinoita koulusta. Yksivuotis syntymäpäivillään 13.5. 2005 Katrine astui ensimmäisen askeleensa siskonsa tuella. Talvella hän oppi Jaden avulla myös puhumaan. Katrine oli liian nuori Jaden ja naapurien leikkeihin, joten häneltä jäi lapsena huispaus välistä. Siskolta löytyi kuitenkin aikaa myös Katrinelle, ja hän kertoi tälle tarinoita ja askarteli ja piirsi hänen kanssaan. Kesän koittaessa Jade vei Katrinen läheiselle villirannalle kahlaamaan. Hän aloitti itse samana vuonna surffaamisen, ja halusi Katrinen oppivan uimaan mahdollisimman pian.
Talvella Katrine täytti kaksi ja muutaman viikon kuluttua Jaden syntymäpäivillä ikkunasta lensi sisään pöllö, joka kantoi kirjettä koulusta. Jade sai kutsun, jota hän oli odottanut jo pitkään. Hän oli innoissaan ja jutteli koko talviloman ajan naapureiden kanssa koulusta. Kim ja Jade lähtivät keväällä ensimmäiseksi vuodekseen kouluun, ja Katrine oli paljon yksin vanhempien tehdessä pitkää päivää. Yksin ollessaan hän opetteli kiipeämään Lolan pianojakkaralle ja pimputteli koskettimia. Lola huomasi Katrinen kiinnostuksen soitinta kohtaan ja päätti alkaa opettaa Katrinea soittamaan tämän vähän vartuttua. Jade pääsi kesälomalle ja ilahtui siskonsa pianokiinnostuksesta. Katrine ei oppinut kesällä kuitenkaan uimaan, ja Jade pettyi hieman. Katrinen kolmannet syntymäpäivät olivat ensimmäiset ilman Jadea, joka oli vielä koulussa. Hän sai äidiltään lahjaksi pianotunteja, joita Lola piti siitä lähtien tyttärälleen kahdesti viikossa. Jade täytti keskitalvella kaksitoista ja meni keväällä toiselle luokalle.
Kesällä 2007-2008 siskon odotus ja kärsivällisyys palkittiin ja Katrine oppi uimaan. Jade ja Katrine tekivät naapureiden kanssa päivittäisiä retkiä kalliolle ja villirannalle. Katrine katseli Jaden surffatessa, ja halusi oppia itsekin, mutta ei pysynyt laudan päällä. Nelivuotissyntymäpäivillään tyttö sai oman huoneen, jonka ikkunasta näkyi merelle. Hän oli ennen nukkunut vanhempiensa huoneessa. Katrine oli kehittynyt jo pianon soitossa ja aloitti keväällä käymään oikeilla pianotunneilla. Lisäksi hän vanhemmat päättivät laittaa tytön jästien päiväkotiin, jotta päivät eivät kävisi pitkiksi.
Seuraavana kesänä Katrine alkoi Jaden tuella pysyä laudan päällä, ja Jade kinusi Lolalta, että tämä antsisi Katrinen aloittaa surffaamaan. Lola lupasi ostaa Katrinelle laudan seuraavana kesänä, ja Katrinekin alkoi odottaa surffaamisen aloittamista. Talvella Katrine täytti viisi, ja Jade opetti häntä lukemaan ja kirjoittamaan. Katrine oppi heti, ja oli keväällä päiväkodissa ryhmänsä ensimmäinen, joka oppi taidon. Hän luki mielellään tarinoita muille lapsille, ja iltaisin kotona hän luki itsekseen pidempiä kertomuksia. Lola opetti iltaisin Katrinea myös tekemään käsitöitä, ja Katrine innostui virkkaamisesta.
Kesän alussa Lola osti lupaustensa mukaan Katrinelle surffilaudan, ja Jade alkoi innoissaan opettaa Katrinea surffaamaan. Katrine oli hyvin innoissaan, ja pärjäsikin yllättävän hyvin. Kesän loppupuolella hän osasi jo seisoa laudan päällä ilman tukea, ja Jade oli pakahtua ylpeydestä. Loppusyksyllä Katrine täytti kuusi, ja Jade 14. Keväällä Katrine meni esikouluun, ja muutkin lapset alkoivat yksi kerrallaan oppia lukemaan. Kesällä Katrine oppii surffaamaan pienissä aalloissa ja liittyy surffausseuraan.
Seuraavana talvena Katrine täytti seitsemän. Jaden palatessa koulusta talvilomalle, hänellä ei ollut kovin paljoa aikaa Katrinelle, sillä viisitoista vuotta täyttävä tyttö oli koulussa alkanut seurustella Edwardin, kahta vuotta vanhemman naapurin kanssa. Nuoret viettivät kahdestaan paljon aikaa rantakallioilla, joten Katrine käytti suurimman osan ajasta lukemiseen ja pianon soittamiseen. Keväällä Katrine aloittaa ensimmäisen luokan jästikoulussa, ja ystävystyi nopeasti luokkansa tyttöjen kanssa. Heillä oli iso mutta tiivis porukka, joka teki kaikenlaista hauskaa yhdessä. Tytöt pitivät lukupiiriä, tekivät käsitöitä, leikkivät ulkona, piirsivät ja katsoivat elokuvia. He eivät käyneet koskaan Katrinella, joka selitti muille asuvansa niin kaukana, ettei jalan pääsisi, ja kertoi äitinsä auton olevan liian pieni tytöille. Kun Katrinen kaverit kyselivät siskosta, Katrine kertoi hänen käyvän sisäoppilaitoksessa. Katrine menestyi koulussa hyvin, lukuaineissa hän muisti kaiken oppimansa ja musiikissa ja liikunnassa hän loisti myös. Katrine venytteli joka päivä ja oli notkea ja nopea juoksemaan. Hän ei loistanut erityisemmin ilmaisutaidossa ja kuvaamataidossa, sillä hänellä ei ollut hyvä mielikuvitus. Niinpä hän vanhempanakin kuunteli ja luki mielummin muiden tarinoita kuin keksi niitä itse. Alkukesän joulujuhlassa Katrine soitti pianoa, ja vanhemmat olivat ylpeitä. Kesällä Katrine surffasi jo hyvin, ja kävi ystäviensä kanssa rannalla.
Syksyllä muutama Katrinea vanhempi poika alkoi kiusata Katrinea. He kutsuivat häntä nörtiksi hyvien arvosanojen takia, mutta olivat oikeasti vain kateellisia tytölle, joka oli monessa asiassa lahjakas, ja luokkansa suosituin. Katrinen ystävät tukivat häntä, ja auttoivat selviämään. Tytöt tekivät kiusaajille yhdessä ovelia jekkuja, eivätkä he enää kiusanneet Katrinea. Loppusyksystä Lola halusi vielä piristää Katrinea, ja päätti järjestää tälle suuret syntymäpäiväjuhlat. Ne pidettiin läheisellä rannalla, joten Katrine sai kutsua myös kouluystävänsä. Juhliin saapui melkein koko Katrinen luokka, perhe, naapurit ja Jade, joka oli saanut vapaata koulusta päästäkseen mukaan.
Seuraavalla viikolla Katrine muutti vanhempiensa kanssa Nizzaan, Katrinen isän kotikaupunkiin. Sisko ja isoäiti eivät tulleet mukaan. Katrine järkyttyi huomatessaan, että taikuuden merkit hänessä olivat ehtyneet. Ranskassa oli kesä, kun Uudessa Seelannissa oli talvi, joten hän aloitti syksyllä paikallisessa koulussa. Katrine ei puhunut paljoa, jättäytyi muiden jutuista pois, ja keskittyi opiskeluun. Hän luki päivästä toiseen kirjoja, mutta ei enää surffannut. Talven koittaessa tuli joululoma, ja Katrinen vanhemmat lähtivät lomaksi Uuteen Seelantiin, mutta Katrine ei halunnut mukaan. Hän jäi uuteen kotiin, kaupungin laitamilla sijaitsevaan keltaiseen puutaloon. Katrinen isän, Tomin vanhemmat tulivat joululomaksi vahtimaan Katrinea. Katrine soitti lomalla paljon pianoa ja teki ensimmäisen oman kappaleensa, Jääkiteiden tanssin.
Keväällä Katrinea alettiin taas kiusata, taas koulumenestyksestä, mutta Katrinella ei ollut ystäviä turvana, ja hänen itsetuntonsa luhistui. Hän masentui ja hänelle määrättiin masennuslääkkeitä, joita hän häpesi. Kevät koitti, ja Katrine täytti yhdeksän. Kesälomalla vanhemmat lähtivät taas Uuteen Seelantiin, ja tyttö jäi taas Tomin vanhempien hoivaan. Katrine meni usein yksin lukemaan rantakallioille. Syksyllä Katrine meni kouluun, ja kiusaaminen jatkui. Katrine ei kertonut kiusaamisesta vanhemmilleen, sillä pelkäsi heidän pettyvän häneen. Joululoman Katrine vietti taas isovanhempiensa kanssa, ja kevään yksin koulussa. Vaikka vanhemmat eivät tienneet kiusaamisesta, he huomasivat Katrinen masentuneen, ja piristivät häntä syntymäpäivillä ostamalla hänelle pöllön, jotta hän tuntisi kuuluvansa taikovaan väkeen. Pöllön nimi oli Daicy, ja kesälomalla Katrine vietti aikaa sen kanssa. Lola ja Tom eivät viettäneet enää koko kesää Uudessa Seelannissa, vaan palasivat jo puolessa välissä tyttärensä seuraksi. Syksy meni, ja jouluna Katrinen vanhemmat eivät menneet enää Uuteen Seelantiin. Katrine sai joululahjaksi luudan, koska Lola ja Tom toivoivat hänen alkavan opetella lentämään. Katrine ei halunnut kuitenkaan lentää, vaan työnsi luudan vaatekaappinsa perälle, ettei hänen tarvitsisi nähdä sitä. Keväällä Katrine täytti yksitoista, ja sai kutsun Châteauhun. Hän piristyi kovasti, sillä hän oli pelännyt tulleensa surkiksi taikuuden merkkien ehtyessä. Oikeastaan hän piristyi niinkin paljon, että sai luopua masennuslääkkeistään kokonaan.
Katrine otti syksyllä kouluun mukaan Daicyn, mutta luuta jäi kaappiin. Hän huomasi koulussa pettymyksekseen loitsimisen olevan erittäin vaikeaa. Katrine vietti ensimmäiset kuukaudet yksin kirjojensa parissa, mutta päätti sitten hankkia ystäviä.
Syksyn aikana Katrine tapasi paljon ihania ihmisiä, joista hän piti eniten Heather Rosesta ja Fanny Wiestistä. Hän joutui syksyllä myös pieniin ongelmiin käytyään luvatta Poudlardinessa ja varastettuan siellä korun. Juttu kuitenkin saatiin selvitettyä ja se päättyi hyvin. Marraskuussa Katrine uskaltautui kokeilemaan lentämistä ja ihastui heti lajiin. Joululomalla Katrine jäi koululle, kun hänen vanhempansa lähtivät jälleen kerran Uuteen Seelantin. Hän vietti joulupäivän Heatherin kanssa ja sai toivomiaan lahjoja, sekä mysteeripaketin. Yksi lahjoista oli hänen vanhoilta ystäviltään, ja Katrinelle selvisi, että yksi heistä on noita.
Taikakoulussa Katrinea ei kiusattu, vaan ihmiset olivat ystävällisiä, joten tytön itsetunto koheni jonkun verran. Heti joululomalta päästyään tyttö kuitenkin vetäistiin alas pilvilinnoista, kun joukko vanhempia oppilaita alkoi kiusaamaan häntä. Katrinen itsevarmuus, joka oli lisääntynyt syksyllä katosi kuin tuhka tuuleen. Katrinen luottamus vieraisiin ihmisiin katosi. Kun Tom ja Lola palasivat Uudesta Seelannista takaisin Ranskaan, he lähettivät Katrinelle kirjeen, jossa kerrottiin Jaden lähteneen maasta. Pelko jäi taka-alalle, kun piiloon jäänyt huoli siskosta palasi pintaan.
Lempparit&inhokit:
Lempiruoka: Kanasalaatti
Lempijuoma: Smoothie
Lempiväri: Lila, vaaleanpunainen, ruskea, kulta
Lempivuodenaika: Syksy
Lempiaine: Pimeyden voimilta suojautuminen, tähtitieto
Lempipaikka: Merenrantakalliot, ikkunalaudat
Lempieläin: Pöllö, yksisarvinen (ei ole nähnyt, vain tarinoiden ja kuvien pohjalta)
Inkokkiruoka: Pyttipannu
Inhokkijuoma: Limsa
Inhokkiväri: Punainen
Inhokkivuodenaika: Kevät
Inhokkiaine: Ei ole
Inhokkipaikka: Pimeä metsä
Inhokkieläin: Susi (oikeastaan Katrine ei inhoa susia, hän vain pelkää niitä hirveästi)
Tärkeät esineet:
Taikasauva
Katrine pitää taikasauvaa aina mukanaan. Toisinaan hän jopa nukkuu sen kanssa. Taikasauva on ruusupuuta ja ydin on yksisarvisen häntäjouhi.
Tarvikepussi
Katrine sai mokannahkaisen pussin kahdeksantena syntymäpäivänään. Hän pitää sitä aina taskussaan. Se sisältää medaljongin, hormipulveria, pienen loitsukirjan, tulitikut ja linkkuveitsen. Jotkut ihmettelevät Katrinen selviytymispakkausta, mutta se ei saa häntä luopumaan siitä.
Medaljonki
Katrinella on ollut medaljonki niin kauan kuin hän muistaa. Hän kantaa sitä mokannahkapussissa. Medaljongin ulkokuori on vaatimaton, se on sileä ja hopeinen. Kun sen avaa, sisältä paljastuu kuvia Katrinen perheestä ja ystävistä.
Muuta:
• Katrine harrastaa pianon soittamista ja huispaamista.
• Katrinen mörkö on ihmissusi.
• Jos Katrine osaisi tehdä suojeliuksen, se olisi hevonen.
• Katrinen luuta on Norjasta tilattu Revontuli 500
• Katrinen kuvana on näyttelijä Ciara Bravo
Loitsut, jotka Katrine osaa:
• Kipinät
• Valois
• Leijutusloitsu
• Entistus
• Hajothus
• Suuntaa minut
Katrinen lukujärjestys:
Soundtrack:
Tulossa lokakuussa
//Viimeisin päivitys 16.10.2016
Kuvat vaihdettu//
