Kirjoittaja Katrine Isabell Wall » 30 Joulu 2015, 05:35
”Saat päättää. Minulle sillä ei ole väliä, ei minulla ole mitään vastaan sääntöjen rikkomiseen” Heather sanoi. Ja lisäsi vielä: ”Tai- ei kyllä myöskään sitä että jäisin tänne.” Katselin Heatheria. Minusta tuntui, että tyttö jäisi sanoistaan huolimatta mieluummin koululle. En minä häntä mukaani repisi. Minuakin pelotti mennä metsään – varsinkin yksin, mutta ajatus Jadesta valoi minuun voimaa, tahtoa, jollaista en ollut uskonut enää ikinä löytäväni. Ehkä voisin vielä muuttua. Takaisin itsekseni. Vaikka koulussa minut tunnettiin ujona ja hiljaisena, se ei ollut kuitenkaan minä.
”Sinä voit jäädä koululle. Siitäkin on jo suuri apu, että autat taikaliemen kanssa, pärjään kyllä metsässä.” Hymyilin Heatherille, ja menimme kirjastonhoitajan tiskille. Ilmoitin lainaavani liemikirjan ja kirjastonhoitaja kirjoitti nimeni ja tupani suureen kirjaan. Pitäisi varoa likaamasta kirjaa. Eikä saisi heitellä, eikä purra, syöttää millekään, tai kadottaa, repiä, tuhria, merkata kynällä, taittaa sivuja tai viedä pois koulualueelta.
Kun olin kuullut litanjan varoituksista, sain viimein kirjan epäileväisesti mulkoilevalta kirjastonhoitajalta – joka piti ilmeisesti epäilyttävänä sitä, että ekaluokkalainen lainaa vaativia liemiä käsittelevän kirjan – ja lähdin kirjastosta.
”No, nähdään sitten huomenna seitsemältä”, muistutin. ”Heippa!” Lähdin kävelemään kohti Serdaiglen oleskeluhuonetta ajatusten myllertäessä päässäni.
***
Pengoin matka-arkustani tavaroita, ja heittelin niitä sotkuisesti sängylleni. Villasukat, sulkakynä, taittunut suklaasammakkokortti, päiväkirja – siihen pitäisi kai joskus taas kirjoittaa, kulunut pokkari... Sitten käteni osui parin kaavun alla johonkin karheaan ja puiseen. Vedin sen esiin. Tietopuun kaarnaa, hyvä.
Nousin arkkuni viereltä ja kävelin kaarna kädessäni sängyn laidalle istumaan. Kaarna oli punertavaa ja karheaa, lukutoukkien koloja täynnä. Otin yöpöydältäni taikaliemikirjan ja avasin sen näkyliemen kohdalta. Lukaisin ohjeen uudelleen läpi. Olin muistanut väärin – ei kaarnaa tarvittukaan vielä. Tänään tarvittaisiin vain peilivettä ja kuutomua. Oli tiistai-ilta, ja kello lähestyi kovaa vauhtia seitsemää. Minun piti tavata Heather aivan pian.
Pyyhkäisin tavarat sängyltäni takaisin matka-arkkuun ja asetin tietopuun kaarnan huolellisesti päällimmäiseksi, jotta löytäisin sen huomenna. Suljin arkun ja työnsin takaisin sänkyni alle, missä se yleensä oli. Nappasin lattialta noidankattilani, jossa oli vain lasinen kannu, sekoitussauva, taikasauva ja kansi, sillä ainekset piti käydä hakemassa oppilaiden varastosta. Vilkaisin kelloa – olin ajatellut ehtiväni hakea ne ennen Heatherin tapaamista, mutta kello oli jo viittä vaille seitsemän, joten kävisimme yhdessä. Nappasin vielä taikajuomakirjan ja pyyhälsin sitten oleskeluhuoneeseen ja sieltä käytävään välittämättä oudoksuvista katseista kantaessani noidankattilaani. Juoksin käytäviä pitkin ja hidastin tahtini nopeaan kävelyyn aina kuullessani ääniä. En ollut varma, saiko käytävissä juosta. Pääsin vihdoin paria minuuttia yli tasan käytävään, jonka päässä oli kuvakudos. Otin pienen loppukirin ja juoksin kuvakudoksen läpi katsomatta eteeni niin että törmäsin johonkin. En tiennyt oliko se Heather vai joku esine, tai mikä olisi kamalaa, joku muu oppilas. Oli aika pimeää, ja minä huohotin vielä juoksun jäljiltä.
”Anteeksi”, puuskahdin siristellen silmiäni pimeässä nähdäkseni, mihin olin törmännyt.
//Hyppäsin jo seuraavaan päivään, älä hämäänny//
Don't get too close,
It's dark inside
It's where my demons hide,
It's where my demons hide.
Imagine Dragons - DemonsKatrine Wall, hiljainen, ujo ja älykäs tokaluokkalainen Serdaiglesta