Säätöä joululomalla

[Jason von Nömä]

//Mitä opimmekaan edellisestä viestistäni? Sen että älä ikinä kirjoita rope-viestiä puhelimella paljain käsin maneesissa, jossa on pakkasta varmaan muutama astetta. Laatu kärsii, kun kylmissään yrittää kirjoittaa ja ainut asia, joka on mielessä on: "Pian saan taas hanskat käteen!" :D //

Jason kiipesi portaat ylös makuukammariinsa, jossa muutamat olivat ilmeisesti heräilleet jo. Jason puki päälleen mustan talviviitan, lämpöiset mustat lapaset ja jalkoihinsa hän työnsi talvisaappaat. Hän käveli lämpimän ja unisen huoneen poikki ja lampsi portaat alas, jossa Rebecca odottikin jo. "Lähdetäänpäs", Jason tokaisi hymyillen ja lähti kulkemaan ulos oleskeluhuoneesta.

[Rebecca Hope]

//Näin on :'D//

Jason tuli alas yllään musta talviviitta, lämpöiseltä näyttävät mustat lapaset ja talvisaappaat //tuli mieleen et me selitetään aika paljon näitä vaatteita :'D//. "Lähdetäämpäs", Jason tokaisi hymyillen ja lähti kävelemään oleskeluhuoneen ovea kohti. Menin perään. Kun astuin lumihankeen jalkani upposivat polvia myöten. "Oho", sanoin ja käännyin hiukan hankalasti katsomaan Jasonia.

[Jason von Nömä]

//Vaatteet on olellinen osa. Eihän olisi suotavaa, jos he kulkisivat ilkosillaan XD.//
Jason käveli Rebeccan kanssa hiljaisia käytäviä pitkin. He kulkivat lukisia portaita alas kohti ulko-ovia. He saapuivat etisaulaan, jossa muutama oppilasta menivät saliin aamiaiselle.

Jason avasi Rebeccalle oven, ja he astuivat ulos. "Oho", Rebecca sanoi ja kääntyi katsomaan Jasonia. Jason ei ehtinyt sanoa mitään, kun hän jo upposi itsekkin hankeen. "Onpa täällä paljon lunta!", Jason hihkaisi. Jason nousi ylös hangesta ja lähti tarpomaan kohti metsän laitaa.

//Olen ollut nyt päivän tai pari hiukan epäaktiivisena, mutta onneksi loma alkaa pian//

[Rebecca Hope]

//hetken olin ihan silleen "ööööööö" ja sit "eiku nii xD" ja eipä tuo epäaktiivisuus haittaa :)//

Jason upposi itsekkin lumeen. "Ompa täällä paljon lunta!", hän hihkaisi, nousi ylös hangesta ja lähti tarpomaan kohti metsän laitaa. Nousin itsekkin ylös ja lähdin-erittäin vaikeasti- kävelemään Jasonin perään. Saavuin metsän reunaan ja katsoin metsään. "Kaikki taikaeläimet ovat varmaan hukkuneet lumeen", sanoin ja naurahdin. Silloin metsästä syöksyi jokin eläin. En nähnyt mikä se oli. Tönäisin Jasonin pois alta ja hyppäsin itsekkin hankeen. 'Mikä se oli?", kysyin ja katsoin taakseni. Siellä ei ollut mitään.

[Mila Molina]

Kiitos pelistä! Lukitsen tämän, koska peliviestejä ei ole tullut lainkaan tämän vuoden aikana.

Jason von Nömä: 8 p
Rebecca Hope: 7 p