Aloitusseremonia 2015-16

[Mila Molina]

// Tämä roolipeli toimii lukukauden 2015-16 aloitusseremoniana. Aloitusseremonian ajankohta on 31. elokuuta klo 22:30. Jokainen koulun hahmo saa ottaa osaa tähän peliin haluamallaan tavalla; joko yhdellä tai useammalla peliviestillä. Peliä on aikaa pelata vuoden 2015 loppuun saakka, ja peliviestit pisteytetään pisteytyskäytäntöjen mukaisesti. //

Oli viileä loppukesän ilta.

Professori Molina istui Suurten Salin etuosassa pitkän henkilökunnan pöydän takana ja odotti. Hän odotti sitä hetkeä, kun saisi heilauttaa taikasauvaansa ja avata Suurten Salin suuret ovet. Tuo tehtävä oli suuri kunnia ja se avaisi virallisesti uuden lukukauden. Aikaisempina lukukausina nainen oli joutunut seuraamaan sivusta, kuinka professori Evans oli saanut kunnian hoitaa kyseisen tehtävän, mutta nyt asiat olivat toisin. Professori Molinasta oli tullut rehtori ja nykyään hänelle kuuluivat kaikki arvovaltaisimmat tehtävät. Rehtorinvaihdoksesta ei oltu vielä informoitu oppilaita, mutta ainakin henkilökunta näytti ottavan rehtori Molinan hyvin vastaan.

Rehtoriuden vaihdos ei ollut ainoa muutos henkilökunnan juokossa. Professori Evansin lisäksi joukosta olivat poistuneet myös taikajuomien ja -liemien opettaja Sylvester Kärmes, jästitiedon opettaja Salena Bloke sekä myös vanhat tähtitiedon, taikaolentojen hoidon, muinaisten riimujen sekä taikuuden historian opettajat. Rehtori Molina ei voinut käsittää, mistä tuollainen eroamisvimma saattoi johtua. Hän oli joka tapauksessa löytänyt joukkoon vähintään yhtä taitavia opettajia. Professori Molinan lisäksi henkilökunnan pöydän takaa löyty myös tuttuja kasvoja; loitsujen opettaja, Cerinna Créin, istui naisen oikealla puolella ja pimeyden voimilta suojautumisen professori, Benjamin Blanchard, vasemmalla puolella. Loput opettajista tulisivat oppilaille myös varmasti tutuksi lukukauden aikana.

Kello tikitti kovaa vauhtia ja pian se oli tasan 22:30. Rehtori Molina nyökkäsi kollegoilleen, heilautti taikasauvallaan Suurten Salin pääovelle päin ja näki, kuinka ovi lähti aukeamaan hitaasti. Oven auettua suuri oppilasmassa lähti vyöryämään kohti salia. Ensimmäisenä sisään astuivat 2.-7.-luokkalaiset sekä jatko-opiskelijat ja viimeisenä vasta aloittavat ensiluokkalaiset siistissä parijonossa. Vanhemmat oppilaat asettuivat istumaan omiin tupapöytiinsä ja ensiluokkalaiset levittäytyivät salin edustalle korokkeen eteen. Kun kaikki olivat löytäneet oman paikkansa, rehtori Molina aloitti puheensa nousten seisomaan.

"Hyvät oppilaat, jatko-opiskelijat, henkilökunta ja muu koulun väki. Tervetuloa aloittamaan uutta lukukautta Taikakoulu Châteauhon! Ennen kuin käännämme katseemme täysin seuraavaan lukukauteen, luodaan pieni silmäys vielä edelliskesään. Kesän aikana Taikakoulu Châteaussa oli poikkeuksellisesti mahdollisuus opiskella. Opiskelun ohella kävimme tupapistekamppailua tupien välillä, ja nyt kesän tupapistekilpailun lopputulos on selvillä. Tulos on seuraavanlainen:

Kesän tupapistekilpailun on voittanut 636 pisteellä... SERPENTARD!

Paljon onnea koko Serpentardin väki! Kesän aikana käytiin kamppailua myös henkilökohtaisesta pistemestaruudesta, ja tulos on seuraavanlainen:

1. Evelyn Clément: 224 p
2. Lily-Bella Davies: 182 p
3. Renée Mason: 124 p

Paljon onnea tytöt! Ja kiitos muillekin koulun väelle aktiivisuudesta. Nyt on kuitenkin aika suunnata katseet seuraavaan lukuvuoteen. Aloitetaan lajittelulla. Lajitteluhattu, olkaa hyvä!"

Professori Molina lopetti puheensa ja kävi takaisin istumaan. Hän oli hionut puhettaan useamman viikon ajan, ja se tuli monotonisesti hänen suustaan juuri niin kuin hän oli sen opetellut. Koulun vahtimestari asteli korokkeelle ja kantoi käsissään ränsistynyttä lajitteluhattua. Lajittelun eteneminen oli hyvin perinteinen; vahtimestari asetti jokaisen ensiluokkalaisen päähän lajitteluhatun, joka kertoi pienten jaarittelujen jälkeen oppilaan tulevan tuvan. Koulun väki ei kuullut lainkaan hatun puhetta, ainoastaan lopputuloksen, johon hattu oli päätynyt. Kun kymmenet uudet ensiluokkalaiset oli lajiteltu tupiinsa, oli seuraavan informaatiopaketin vuoro.

"Arvoisa koulun väki, saisinko huomionne? Minulla on ilmoitusluontoista asiaa. Asia on suunnattu ensisijaisesti ensiluokkalaisille, mutta myöskään vanhemmille oppilaille ei kertaus ole pahitteeksi. Opiskelu alkaa lukujärjestyksen mukaisesti huomenna ja saatte lukujärjestyksenne illallisen jälkeen. Muistutan myös, että koulun sääntöjä on tarpeen noudattaa koko lukukauden ajan. Näette koulun säännöt koulun ilmoitustauluilta. Metsään meneminen on kaikilta ehdottomasti kielletty, ja myöskin kolmannen kerroksen lounaiskulmassa viisisilmäisen noidan muotokuvan takana olevaa huonetta on vältettävä. Jokaisesta rikkeestä seuraamuksena on luonnollisesti rangaistus.

Sitten hieman positiivisempiin asioihin. Minulla on ilo ja kunnia ilmoittaa, että Cerinna Crèin on valittu koulumme vararehtoriksi tälle lukukaudelle. Hän ottaa siis minun paikkani vararehtorina, ja minä annan ilomielin paikkani hänelle. Lisäksi ilmoitan, että tästä päivästä lähtien minä, Mila Molina, toimin koulumme rehtorina. Lisäksi lukuvuoden aikana tapahtuu muutakin mielenkiintoista, mutta kerron niistä myöhemmin lisää.

Sen pidemmittä puheitta haluan toivottaa teille kaikille hyvää ruokahalua!"

Professori Molina taputtaa käsiänsä yhteen kolmesti, ja herkullinen juhlaillallinen ilmestyy pöytiin. Tarjolla on kaikkea kylmistä kalaruoista, ostereista ja etanoista erilaisiin salaatteihin, keittioihin, lämpimiin kasvisruokiin, liharuokiin ja lisäkkeisiin, sekä makkaroista ja kastikkeista erilaisiin makeisiin jälkiruokiin sekä juustoihin. Sen enempää kuuntelematta oppilaiden vastalausetta hänen rehtoriudestaan, nainen käy juhlaillallisen kimppuun. Hän valitsee lautaselleen muutaman osterin, kreikkalaista salaattia sekä juustoja ja ryhtyy aterioimaan yhdessä muun koulun väen kanssa.

// Kesän tupapistekilpailun lopputuloksen näet kokonaisuudessaan täältä.

Tervetuloa kaikki osallistumaan lukuvuoden aloittajaisiin! //

[Melody Wood]

Melody Wood

Kipusin portaita kohti Suurten salia, lukuvuoden alkajaisseremoniaa. Ovet avautuivat - niitä ei työnnetty, taikasauva oli tehnyt sen - ei kenen tahansa taikasauva, vaan MILA MOLINAN TAIKASAUVA. Tuo seisoi henkilökunnan pöydän takana, keskellä olevan tuolissa. Tunkeuduin väkijoukon mukana saliin, Serpentardin pöydän aika etuosiin, lähelle henkilökunnan pöytää. Tarkkailin sitä, pari paikkaa oli tyhjillään, ja rehtori Michael Evansia ei näkynyt ollenkaan. Vain tuo Mila Molina, ennustuksen opettaja. Olen iloinen, etten ottanut ennustusta. Koko juttu on roskaa, sanon minä. Ensiluokkalaiset tulivat parijonossa isoista ovista. Lajittelu alkoi professorin puheella.

"Hyvät oppilaat, jatko-opiskelijat, henkilökunta ja muu koulun väki. Tervetuloa aloittamaan uutta lukukautta Taikakoulu Châteauhon! Ennen kuin käännämme katseemme täysin seuraavaan lukukauteen, luodaan pieni silmäys vielä edelliskesään. Kesän aikana Taikakoulu Châteaussa oli poikkeuksellisesti mahdollisuus opiskella. Opiskelun ohella kävimme tupapistekamppailua tupien välillä, ja nyt kesän tupapistekilpailun lopputulos on selvillä. Tulos on seuraavanlainen:"

Toivottavasti Serpentard voittaa. Olemme tehneet töitä.

Voittakaa, voittakaa, voittakaa....!

"Kesän tupapistekilpailun on voittanut 636 pisteellä... SERPENTARD!"

Koko Serpentardin pöytä puhkesi suuriin suosionosoituksiin, ja taputin ja hurrasin mukana. Serpentardilaiset ovat parhaita!

"Paljon onnea koko Serpentardin väki! Kesän aikana käytiin kamppailua myös henkilökohtaisesta pistemestaruudesta, ja tulos on seuraavanlainen:

1. Evelyn Clément: 224 p
2. Lily-Bella Davies: 182 p
3. Renée Mason: 124 p"

Mila Molinan ääni ei melkein kuulunut suurien suosionosoitusten päältä. Evelyn ja Lily-Bella olivat tehneet mahtavaa työtä. Ja me kaikki muutkin.

"Paljon onnea tytöt! Ja kiitos muillekin koulun väelle aktiivisuudesta. Nyt on kuitenkin aika suunnata katseet seuraavaan lukuvuoteen. Aloitetaan lajittelulla. Lajitteluhattu, olkaa hyvä!"

Lajittelu alkoi. Ensiluokkalainen toisensa jälkeen kapusi korokkeelle ja lajitteluhattu tippui heidän päähänsä. "GRYFFONDOR!" "SERDAIGLE!" "POUFFSOUFFLE!" "SERPENTARD!" Hattu huuteli vähän väliä. Taputin oikein kovaa aina, kun uusi oppilas liittyi Serpentardin pöytään. Vihdoin viimeinenkin oppilas oli lajiteltu (tuosta oli tullut Serdaigle) ja hattu vaikeni. Mila Molina aloitti taas puheensa.

"Arvoisa koulun väki, saisinko huomionne? Minulla on ilmoitusluontoista asiaa. Asia on suunnattu ensisijaisesti ensiluokkalaisille, mutta myöskään vanhemmille oppilaille ei kertaus ole pahitteeksi. Opiskelu alkaa lukujärjestyksen mukaisesti huomenna ja saatte lukujärjestyksenne illallisen jälkeen. Muistutan myös, että koulun sääntöjä on tarpeen noudattaa koko lukukauden ajan. Näette koulun säännöt koulun ilmoitustauluilta. Metsään meneminen on kaikilta ehdottomasti kielletty, ja myöskin kolmannen kerroksen lounaiskulmassa viisisilmäisen noidan muotokuvan takana olevaa huonetta on vältettävä. Jokaisesta rikkeestä seuraamuksena on luonnollisesti rangaistus."

Ja missä ne lukujärjestykset viipyvät? Haluan ne heti! Ei kiinnosta mitkään koulun säännöt. Oon aina halunnu mennä sinne metsään! Ja minkähänlainen rangaistus tulee...

"Sitten hieman positiivisempiin asioihin. Minulla on ilo ja kunnia ilmoittaa, että Cerinna Crèin on valittu koulumme vararehtoriksi tälle lukukaudelle. Hän ottaa siis minun paikkani vararehtorina, ja minä annan ilomielin paikkani hänelle. Lisäksi ilmoitan, että tästä päivästä lähtien minä, Mila Molina, toimin koulumme rehtorina. Lisäksi lukuvuoden aikana tapahtuu muutakin mielenkiintoista, mutta kerron niistä myöhemmin lisää."

Cerinna Crein on ainakin kivempi kuin professori Molina. Ja mihin Evans on häipynyt?

"Sen pidemmittä puheitta haluan toivottaa teille kaikille hyvää ruokahalua!"

Professori taputti käsiään kolme kertaa ja juhla-ateria ilmestyi pöydälle. Olikin nälkä. Nappasin lautaselleni perunasalaattia (yksi lempiruuistani) ja makkaraa. Aloin heti syödä.

[Lily-Bella Davies]

Astuin Suurten salin pariovista sisään ja suuntasin katseeni Serpentardin pöytään. Pöydässä istui jo muutamia oppilaita ja etsin katseella tuttuja. Huomasin Victorian pussailemassa poikaystävänsä kanssa ja päätin mennä keskeyttämään heidän touhunsa. Kävelin Serpentardin ja Gryffondorin pöydän välissä kohti ystääväni. "Päivää", huikkasin viiden metrin päästä heistä ja virnistin Victorialle ilkikurisesti, sillä hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen. Epäilin, ettei hän pitänyt keskeytyksestäni. Ehkäpä pussailu oli kuitenkin mielenkiintoisempaa kuin parhaan ystävän kanssa juttelu. En ollut varma Victoriasta, mutta itse olisin ainakin valinnut ystävän kanssa juttelun, pussailun sijaan.

En ehtinyt sanoa mitään, kun Mila Molina nousi seisomaan opettajien pöydässä. Huokaisin raskaasti. Tiesin jo, mitä tuleman piti. Päivän Profeetassa oli uutisoitu kaksi päivää sitten, että Mila Molinasta oli tullut Taikakoulu Châteaun rehtori. Äiti ei tietenkään tiennyt, mitä se merkitsi, mutta minä tiesin. Se merkitsi maailmanloppua. Sillä kun Molina hallitsisi koulua, kaikki oli hänen vallassaan. Se jos mikä oli paha juttu. Onneksi vararehtoriksi oli nimitetty loitsujen professori ja (mikä parasta) Serpentardin tuvanjohtaja, Cerinna Crèin. Siitä oli ollut pieni maininta artikkelin lopussa. Se tarkoitti sitä, että Serpentardeilla oli hyvät asemat koulussa, sillä professori Crèin saattaisi suosia meitä. Toivottavasti.

"Hyvät oppilaat, jatko-opiskelijat, henkilökunta ja muu koulun väki. Tervetuloa aloittamaan uutta lukukautta Taikakoulu Châteauhon! Ennen kuin käännämme katseemme täysin seuraavaan lukukauteen, luodaan pieni silmäys vielä edelliskesään. Kesän aikana Taikakoulu Châteaussa oli poikkeuksellisesti mahdollisuus opiskella. Opiskelun ohella kävimme tupapistekamppailua tupien välillä, ja nyt kesän tupapistekilpailun lopputulos on selvillä. Tulos on seuraavanlainen... Kesän tupapistekilpailun on voittanut 636 pisteellä... SERPENTARD! Paljon onnea koko Serpentardin väki! Kesän aikana käytiin kamppailua myös henkilökohtaisesta pistemestaruudesta, ja tulos on seuraavanlainen: 1. Evelyn Clément: 224 p 2. Lily-Bella Davies: 182 p 3. Renée Mason: 124 p Paljon onnea tytöt! Ja kiitos muillekin koulun väelle aktiivisuudesta. Nyt on kuitenkin aika suunnata katseet seuraavaan lukuvuoteen. Aloitetaan lajittelulla. Lajitteluhattu, olkaa hyvä!"

Serpentardin pöytä puhkesi raikuviin hurraahuutoihin, kun Molina julkisti kesän tupamestarin ja rehtorin seuraavat sanat olivat hukkua melun alle. Minä hurrasin muiden mukana. Pöytämme vaikeni, kun rehtori kertoi Evelynin olleen kesällä eniten tupapisteitä kerännyt, minun olleen toisena ja Renéen, jonka olin tavannut junassa, kolmantena. Hurrasin Evelynille ja Renéelle. Ja kieltämättä, olin hieman omahyväinen toisesta sijastani. Tänä lukuvuonna päihittäisin Evelynin, eihän meillä ollut eroa kuin 42 pistettä. Se olisi ollut helposti kirittävissä, jos olisin tiennyt, kuinka lähellä voittoni oli. Mutta seuraavan henkilökohtaisen mestaruuden voittaja olisin minä.

Lajittelu alkoi ja seurasin tarkkaavaisena, kun ensiluokkalaiset yksi toisensa jälkeen saivat hatun päähänsä. Vuorotellen tupapöydät puhkesivat suosionosoituksiin, kun uusi ekaluokkalainen lajiteltiin. Serpentardiin tuli yllättävän vähän jäseniä, mistä olin hieman harmissani. Gryffondor, pahin kilpailijamme sai eniten uusia jäseniä, mikä tarkoitti sitä, että heitä olisi enemmän ja näinollen heillä olisi etulyöntiasema tämän vuoden kilpailussa.

Lajittelun päätyttyä Molina kertasi koulun sääntöjä ja muistutti kaikenlaisesta tylsästä, kuten siitä,m että metsään meneminen oli kiellettyä ja että jonnekin tiettyyn viisisilmäiseen huoneeseen ei saanut mennä tai jotain sinne päin. Huoh, miten kukaan jaksoi muistuttaa kaikeasta tuosta ja pilata siten tunnelman? Molina kertoi myös, että Cerinna Crèinistä oli tehty vararehtori. Etenkin Serpentardin vaikuttivat olevan tyytyväisiä valintaan, sillä pöytä hurrasi professorille. Kun Molina kertoi olevansa tästä päivästä lähtien koulun rehtori, kuulin joidenkin jopa buuaavan. Ymmärsin heitä, mutten kuitenkaan halunnut käyttäytyä niin lapsellisesti, joten en tehnyt mitään. Ei uutiselle missään nimessä kuulunut hurrata, muttei buuaaminen tullut kysymykseenkään. Molinahan voisi aivan hyvin kipittää korokkeeltaan alas ja antaa samantien lähtöpassit.

Molina kertoi, että vuoden aikana tulisi tapahtumaan muutakin mielenkiintoista, mutta hän kuulemma kertoisi siitä vasta myöhemmin. Arvelin hänen tarkoittavan kolmivelhoturnajaisia, mutta päätin pitää suuni supussa, sillä se oli "ministeriön salaiseksi luokittelemaa tietoa", jonka kylläkin olin kesällä Pyhän Mungon taikatautien ja -vammojen sairaalassa paljastanut tupatoverilleni, Vicky Midfordille. Mutta muille en sitä kertoisi, en missään nimessä.

"Sen pidemmittä puheitta haluan toivottaa teille kaikille hyvää ruokahalua!"

Juhla-ateria (mutta oliko syytä juhlaan? Ei kai Molina luullut, että kukaan juhlistaisi hänen rehtoriuttaan? Paitsi jos nyt juhlittiin Serpoentardin voittoa? Niin sen täytyi olla...) ilmestyi pöytään ja aloin syödä lihaperunalaatikkoa hyvällä ruokahalulla, jutellen samalla Victorian kanssa kesälomasta, sillä hänen poikaystävänsä oli mennyt omien kavereidensa kanssa

[Shanietta Kei]

Châteaun aula oli täynnä ihmisiä, lomalta palanneita oppilaita. Heti aluksi olin vetänyt Hestian häntä kädestä pitäen mahdollisimman lähelle ulko-ovea seinän viereen, koska en halunnut hukkua väkijoukkoon enkä sen puoleen kadottaakaan minulle tärkeää ihmistä. Toisaalta en olisi edes halunnut enää osallistua mihinkään, mennä vain nukkumaan. En tosin tiennyt, saisinko untakaan loppujen lopuksi. Jännityksen takia en ollut saanut yöllä unta, enkä edes bussissa tai junassa matkan aikana. Minulla oli paha olo, Hestia oli sanonut minun olevan vielä normaaliakin kalpeampi, ja olin varma, etten saisi mitään alas. Ilmaisin jatkuvasti mielessäni anoen haluni olla yksin ja hetken unelmoin siitä syrjäisestä käytävässä yhdessä linnan osiossa. Kunnes mieleeni tuli äitini, ja minun oli pakko kääntää ajatukseni pois hänestä jotenkin.

Joten kysyin Hestialta: ”Miten kauan me vielä joudutaan odottamaan?” Katsoin häntä pienen hetken silmiin, viestitin ahdistukseni ilmeeni välityksellä. Hän puristi minua rauhoittavasti kädestä, piti silmiään hieman normaalia kauemmin kiinni ja sanoi vilkaisten rannekelloaan: ”Periaatteessa meidän pitäisi päästä saliin ihan kohta.”

Ja kuin taikaiskusta ovet Suurten saliin aukesivat. Puristin Hestiaa kädestä ja kiirehdin muiden perään hän perässäni. En halunnut olla ensimmäinen, mutta en halunnut olla myöskään viimeinen. Viimeisenä olemisessa oli huomion lisäksi se ongelma, että pöydästä harvoin sai silloin sen paikan kuin olisi halunnut. Minulle paras olisi ollut pöydän pääty, mutta ei siinä tietenkään enää paikkoja ollut siinä vaiheessa, kun me Hestian kanssa tarkasteltiin, mihin mahtuisi istumaan. Lopulta asetuimme vapaille paikoille Serdaiglejen pöydän puolivälin paikkeille, kuitenkin lähemmäs Suurten salin ovia kuin professoreita. Istuin penkillä jännittyneenä, kädet nyrkissä sylissäni ja katse niissä, hiukseni peittämässä kasvoni. Kuulin oppilaiden innostunutta puhetta kaikkialta ympärilläni, mutta en todellakaan avannut suutani. Pidätin myös halun katsoa ympärilleni.

”Hyvät oppilaat, jatko-opiskelijat, henkilökunta ja muu koulun väki. Tervetuloa aloittamaan uutta lukukautta Taikakoulu Châteauhon!” Hetkeksi hämäännyin täysin, kun puhuja olikin selvästi nainen, mutta muistin sitten, ettei professori Evans ollut enää koulun johtava taho, rehtori. Minun teki hirveästi mieli suunnata katseeni salin etuosaan, kuten luultavasti suurin osa teki, mutta pidin katseeni silti sylissäni, etten saisi paniikkikohtausta huomatessani, miten jumissa olin näiden kaikkien ihmisten keskellä. Ja tajusin, että minun pitäisi myös yrittää olla kuvittelematta sitä. Tuon toteuttamisesta helpotti se, että uusi rehtori jatkoi puhettaan.

Kuuntelin puhetta ja mietin samalla siihen liittyviä asioita: Olin kyllä tiennyt koulun kesätoiminnasta, mutten ollut osallistunut. Meidän oli Hestian kanssa ollut tarkoitus mennä yhdelle kesäkurssille, mutta ilmeisesti se oli peruuntunut; tai ainakaan siitä ei ollut kuulunut mitään. Ehkä pitäisi hävetä, kun en ollut edes yrittänyt auttaa Serdaiglea voittoon. Kun julistettiin Serpentardin voittaneen – enkä voinut olla ajattelematta 'taas' – taputin hiljaa lyhyen ajan katse edelleen sylissäni. Puristin sen jälkeen käteni taas nyrkkiin ja haaveilin jo omasta huoneestani.

Täysin riippumatta omista ajatuksistani ja ahdistuksesta, jota tunsin, rehtori jatkoi puhettaan. Hän julisti oppilaat, jotka olivat kesän aikana keränneet eniten tupapisteitä. Kun Renéen nimi mainittiin, hymyilin itsekseni hieman, iloisena hänen puolestaan. Muut mainitut nimet eivät tuoneet mieleeni mitään. Tosin pohdin itsekseni, että varmasti ainakin toinen – ellei molemmat – heistä oli Serpentard.

Seuraavaksi alkoi ekaluokkalaisten lajittelu. Pidin katseeni edelleen pääosin suunnattuna syliini, mutta pidin korvani auki. Kun ensimmäinen oppilas lajiteltiin Serdaigleen, kiinnostuin sen verran, että suuntasin katseeni salin etuosaan päin. Kuitenkin sain pian huomata, etten juuri mitään olisi nähnytkään. Vastasin vaisusti Hestian hymyyn, kun hän huomasi minun nostaneen katseeni sylistäni.

Ja lajittelun jälkeen rehtori jatkoi puhettaan. Hän kertoi opetuksen alkavan huomenna lukujärjestyksen mukaan, ja ne lukujärjestykset saisimme ruokailun jälkeen. Mietin, millähän aineella lukukauteni alkaisi. Toivoin vaan, etten joutuisi ongelmiin – millään tavalla – heti sillä ensimmäisellä tunnilla. Seuraavaksi kerrottiin todella lyhyesti kertauksena joitakin sääntöjä. Mietin tietysti, miksi metsään ei saanut mennä. Ja jos sinne ei saanut mennä, niin estettiinkö muka niitä metsän olentoja jotenkin pääsemästä meidän luokse? Kerrottiinko niille? Ei siellä kai mitään aitaa ollut... Huomasin ärsyyntyväni, ja se oli tietysti väsymyksen syytä. Ja tietysti otti päähän myös se, että niin lähellä koulua edes oli metsä, kiva metsä – siellä olisi tosi kiva käydä - , mutta kun sinne ei saa mennä... Siinä ei olisi enää mitään kivaa. Paitsi jos tykkäsi tuijotella puita monen metrin päästä, tai jopa ikkunan takaa – no jaa, myönsin itselleni, että olihan se ihan kivaa. Mietin myös, mitähän viisisilmäisen noidan muotokuvan takana oli, mikä oli syy pääsykieltoon. Sitten rupesin tietysti pohtimaan, olisiko minulla edes aikaa katsella mihinkään suuntaan tai muistaisinko koko viisisilmäistä noitaa enää opiskelun alettua. Jos läksyjä olisikin niin paljon? Huokaisin äänettömästi itsekseni, vähän levottomana.

Seuraavaksi loitsujen professori Cerinna Crèin julistettiin vararehtoriksi. Puolueellinen vararehtori! Se oli ensimmäinen ajatukseni. Sitten toruin tietty itseäni epäkunnioituksesta ja aloin toivomaan, että professori Crèin olisi toisenlainen kuin... muistin. Kurtistin kulmiani: miksi olin tällainen? Miksi en voisi vain olla ajattelematta? Jos professoreista kuka tahansa pystyisi lukemaan ajatukseni, minulle kai annettaisiin heti jälki-istuntoa tai jotain.

Ja sitten Mila Molina julistettiin rehtoriksi, ja ääni sai omakseen nimen. Olin toki kuullut professori Molinasta, mutta minulla ei koskaan ollut ollut hänen tuntejaan. Ennustustako se oli? Yritin torjua ennustusta kammoavat ajatukseni ja mietiskelin, millainen rehtori Molina oikeastaan olisi. Miten paljon hän erosi rehtori Evansista, joka oli mielestäni ollut täysin ok? Mutta jos professori Molina oli ollut vararehtori – olinko muka hetkeksi unohtanut sen? - ja hänet oli myös valittu rehtoriksi, hänen oli pakko olla järkevä ja johtaja-ainesta. Mietin, oliko vararehtori ollut jotenkin esillä viime lukuvuoden aikana... Epäilin, että varmaan oli. Suljin hetkeksi silmäni ja oli hankala saada niitä auki.

Kun sain silmäni auki, pöytä oli täynnä kaikenlaista syötävää ja juotavaa ja ympäriltäni kuului jatkuvaa puheensorinaa. Se laukaisi välittömästi ihan kamalan pakokauhun ja loin katseeni Hestiaan kauhistuneena. Hän onneksi huomasi minut, näytti huolestuneelta mutta hymyili ihanaan tapaansa rauhoittavasti. Pakottauduin hengittämään rauhallisesti. Hestia otti kädestäni kiinni. Yritin olla ajattelematta ketään muuta, vedin jalkani koukkuun penkille, kiedoin toisen käteni – oikean, sen joka ei pitänyt Hestian kädestä kiinni – jalkojeni ympärille, painoin pään polviin ja suljin silmäni. Ajattelin, että halusin pois. Pois, pois, pois... Aloin ahdistua, kun mieleeni tuli nelosluokkalaisten tyttöjen makuusali... Siellä olisi ainoastaan Serdaiglet, mutta minut huomattaisiin ihan varmasti. Pohdin, kuinka monta meitä olisi siellä. Muutama? Epäilin, että varmaan yli neljä mutta alle kymmenen: eihän kymmentä tyttöä mitenkään voi tunkea samaan huoneeseen nukkumaan? Minusta se ainakin kuulosti kamalalta. Levottomuus lisääntyi. Puristin Hestian kättä ja hän puristi takaisin. Tajusin, että minun on pakko kestää. Ja ettei minulla ollut mitään hätää.

Aika, joka vielä piti viettää Suurten salissa, tuntui todella pitkältä. Ajan mittaan kuitenkin totuin puheensorinaan jotenkin. Jossain vaiheessa uskalsin laskea jalkani alas ja katsella ympärilleni. Tietysti minä ylireagoin. Tämä oli neljäs vuoteni taikakoulussa, ja tällaistahan oli ollut myös Tylypahkan Suuressa salissa. Kaikki oli mennyt täällä aina ihan hyvin. Olin turvassa. Hestia oli lähellä minua, täällä oli jokunen turvallinen opettaja, täällä oli muutama oppilas joiden kanssa tulin toimeen. Yksikään Serdaigle ei ollut hyökännyt täysillä minun kimppuuni: Serpentardista ja Gryffondoristahan he olivat. Täällä ei pystyisi kiusaamaan ketään jonkun hyvän ihmisen huomaamatta.

Kun seremonia sitten ihan oikeasti vihdoin loppui, olin vähän rauhoittuneempi, mutta väsynyt ja todellakin helpottunut. Lukujärjestykseni vaikutti ihan siedettävältä... En tosin uskaltanut katsoa huomista pidemmälle. Murehtisin sitä asiaa huomenna. Hestia kertoi omasta lukujärjestyksestään, ja pelkästään hänen äänensäkin rauhoitti minua. Kävelin hänen kanssaan Serdaiglejen oleskeluhuoneeseen. Ennen suuntaamistamme kumpikin omiin makuusaleihimme halasimme ja toivotimme toisillemme hyvää yötä. Makuusalissa järjestelin tavaroitani arkussa; niiden tuttu tuoksu rauhoitti minua. Jos joku ikäisistäni tytöistä yrittikin jutella kanssani, vastasin mahdollisimman tylsästi ja lyhyesti. Ja koska makuusalissa kuitenkin oli myös niitä sosiaalisempia tyyppejä, oli keskustelusta aika helppo jäädä sivuun. Vaihdoin yöpuvun päälle ja suljin verhot sänkyni ympäriltäni melko pian: niin pian kuin mahdollista. En minä heti unta saanut toisten puheen takia ja kesti hetken tottua taas tähän toiseen sänkyyn, mutta kyllä minä lopulta rauhoituin tarpeeksi nukahtaakseni.

[Katrine Isabell Wall]

Seisoin jännittyneenä eteisaulassa, ja katselin, kun suureen saliin vievät ovet aukesivat. En vielä nähnyt sisään, sillä edessäni oli kauhea ruuhka, ja olin melko lyhyt. Vanhemmat oppilaat kävelivät saliin, ja sitten me ykkösluokkalaiset. Meidän oli kuljettava parijonossa, mutta en ehtinyt kiinnittää vieressäni kävelevään noitaan huomiota, sillä saavuimme saliin juuri silloin, ja henkäisin hämmästyksestä. En ollut ollut niin suuressa tilassa varmaan koskaan. Neljä pitkää pöytää hallitsivat tilaa, ja jonomme käveli keskimmäisten kahden välistä, ja päätyi lopulta riviin salin päässä olevan korokkeen eteen. Katselin oppilaita pöydissään, ja mietin, mihin tupaan kuuluisin. Tupaa ujoille surkeille ei tainnut olla, joten minulla ei ollut hajuakaan. Äitini oli käynyt ihan erilaisessa koulussa Uudessa Seelannissa, joten en saanut siltäkään taholta vinkkejä.
Sitten eräs keski-ikäinen noita, jonka arvelin olevan rehtori, nousi seisomaan.

"Hyvät oppilaat, jatko-opiskelijat, henkilökunta ja muu koulun väki. Tervetuloa aloittamaan uutta lukukautta Taikakoulu Châteauhon! Ennen kuin käännämme katseemme täysin seuraavaan lukukauteen, luodaan pieni silmäys vielä edelliskesään. Kesän aikana Taikakoulu Châteaussa oli poikkeuksellisesti mahdollisuus opiskella. Opiskelun ohella kävimme tupapistekamppailua tupien välillä, ja nyt kesän tupapistekilpailun lopputulos on selvillä. Tulos on seuraavanlainen:

Kesän tupapistekilpailun on voittanut 636 pisteellä... SERPENTARD!
Paljon onnea koko Serpentardin väki! Kesän aikana käytiin kamppailua myös henkilökohtaisesta pistemestaruudesta, ja tulos on seuraavanlainen:

1. Evelyn Clément: 224 p
2. Lily-Bella Davies: 182 p
3. Renée Mason: 124 p

Paljon onnea tytöt! Ja kiitos muillekin koulun väelle aktiivisuudesta. Nyt on kuitenkin aika suunnata katseet seuraavaan lukuvuoteen. Aloitetaan lajittelulla. Lajitteluhattu, olkaa hyvä!"

Kauhistuin puheen lyhyyttä. Oliko jo lajittelun vuoro? Rehtori istuutui, ja saliin saapui vanhaa hattua kantava vahtimestari, joka astui ensimmäisen oppilaan eteen, ja painoi hatun tämän päähän. Hetken mietittyään hattu huusi oppilaan tulevan tuvan. Yksi pöydistä alkoi hurrata, ja vasta lajiteltu oppilas hyppeli siihen istumaan. Yksi kerrallaan rivi tyhjeni, kunnes oli viimeinen rivissä. Kirosin mielessäni sukunimeäni, jonka takia olin aina viimeinen. Niin kuin nytkin. Kun vahtimestari painoi hatun päähäni, minusta tuntui, kuin koko sali olisi tuijottanut. Niin se varmaan tekikin. Sitten korviini alkoi kuulua puhetta. Minulla meni hetki tajuta, että ääni tuli hatusta.

”Olet aika selkeä tapaus. Vaikutat erittäin viisaalta tytöltä ja voisit menestyä missä vain tuvassa, mutta yksi tupa on kohdallasi selkeästi yli muiden. Tuvasta saattaisi olla myös apua, jos tahdot auroriksi. Lisäksi älykkyytesi ja innokkuutesi pääsisi takuulla valloilleen kyseisessä tuvassa. Noh, sen enempää jaarittelematta, kerron, että tuleva tupasi tulee olemaan…”

"SERDAIGLE!" hattu huusi ilmeisesti viimeisen sanan kaikille, sillä yksi pöytä alko taputtaa. Vahtimestari otti hatun päästäni, ja minä kipitin pöydän luo.
"Anteeksi, voinko istua tähän?" Kysyin löydettyäni tyhjän näköisen paikan. Yksi lähellä istuva noita käänsi katseensa minuun ja nyökkäsi välinpitämättömästi. Sitten hän jatkoi ystävänsä kanssa rupattelua. Onneksi hattu oli keksinyt minulle tuvan noin helposti. Käännyin katsomaan rehtoria, joka alkoi taas puhua.

"Arvoisa koulun väki, saisinko huomionne? Minulla on ilmoitusluontoista asiaa. Asia on suunnattu ensisijaisesti ensiluokkalaisille, mutta myöskään vanhemmille oppilaille ei kertaus ole pahitteeksi. Opiskelu alkaa lukujärjestyksen mukaisesti huomenna ja saatte lukujärjestyksenne illallisen jälkeen. Muistutan myös, että koulun sääntöjä on tarpeen noudattaa koko lukukauden ajan. Näette koulun säännöt koulun ilmoitustauluilta. Metsään meneminen on kaikilta ehdottomasti kielletty, ja myöskin kolmannen kerroksen lounaiskulmassa viisisilmäisen noidan muotokuvan takana olevaa huonetta on vältettävä. Jokaisesta rikkeestä seuraamuksena on luonnollisesti rangaistus.

Sitten hieman positiivisempiin asioihin. Minulla on ilo ja kunnia ilmoittaa, että Cerinna Crèin on valittu koulumme vararehtoriksi tälle lukukaudelle. Hän ottaa siis minun paikkani vararehtorina, ja minä annan ilomielin paikkani hänelle. Lisäksi ilmoitan, että tästä päivästä lähtien minä, Mila Molina, toimin koulumme rehtorina. Lisäksi lukuvuoden aikana tapahtuu muutakin mielenkiintoista, mutta kerron niistä myöhemmin lisää.

Sen pidemmittä puheitta haluan toivottaa teille kaikille hyvää ruokahalua!"

Pöydille ilmestyi kasoittain ruokaa. Pikarit ja pullot täyttyivät erilaisista juomista, ja lautaset ja kulhot salaateista, pihveistä, kastikkeista, perunoista, leivistä, pastoista, kalaruoista, kanasta, munista, ja herkuista. Otin pienen nokareen kaikkea, mihin yletin, sillä en kehdannut pyytää ketään ojentamaan minulle mitään. Ruoka oli taivaallista. Syödessäni maissintähkää, yritin muistella, mitä rehtori oli kieltänyt. Ainakin metsän. Ja jonkin taulun takaa löytyvän käytävän. Se oli kai kolmisilmäinen noita viidennen kerroksen luoteiskulmasta, tai jotain sinne päin. En uskaltanut kysyä muilta, mutta tuskin minä nyt ylipäätään eksyisin minkään maailman mutanttinoitataulujen taakse.

Minua väsytti jo todella paljon, joten olin vain iloinen pitojen päättyessä. Lähdin seuraamaan vanhempia oppilaita serdaiglen oleskeluhuonetta kohti.

[Heather Rose]

Pieni kastanjasilmäinen nuori tyttö piilotti nallensa upouuden koulukaavunsa helman alle. Heather oli saanut monia joskin oudoksuvia katseita vanhemmilta oppilailta seistessään pehmonallensa kanssa keskellä eteisaulaa. Nuo katseet häiritsivät tyttöä sen verran että hän näki ainoaksi vaihtoehdokseen sujauttaa Nallukka näkymättömiin.

He seisoivat tosiaan Châteaun linnan eteisaulassa odottamassa että pääsisivät sisään suureen saliin. Innostusta jännitystä ja pelkoa leijui oppilaslauman ympärillä kun he odottivat ovien aukenemista- aukenemista uuteen seikkailuun jota he kaikki olivat odottaneet innolla yksitoista pitää vuotta. Ja kun se hetki lopulta koitti niin nuo suuret ruskeat silmät katselivat innosta kihisten kuinka vanhemmat oppilaat vyöryvät jatko-opiskelijoiden kanssa saliin. Ensiluokkalaisten käskettiin asettumaan pari jonoon ja eikä aikaakaan kun Heather tajusi seisovansa vaaleahkon sinisilmäisen pojan vieressä pitkässä letkassa. Tyttö vilkuili noita hämmästyttävän kirkkaita syvänsinisiä silmiä vähän väliä ja kun heidän katseensa sattuivat kohtaamaan Heather käänsi punastuneet kasvonsa nopeasti pois. Missä minä olen? hän ajatteli vaikka tiesi mitä varmemmin vastauksen. Kaikki kuitenkin tuntui niin epätodelliselta kun he kävelivät suurista pariovista sisään saliin; salin keskellä neljä pitkää pöytää, joiden jokaisen päässä heilui jonkinlainen vaakuna. Oppilaat olivat käyneet jo istumaan kukin johonkin neljästä pöydästä ja katselivat nyt arvioiden uusia ekaluokkalaisia. Samoin professorit henkilökunnan pöydän takana, tosin hiukan eri katsein; lämpimästi hymyillen ja tervetulleksi toivottaen. Salin lumotusta katosta loistivat himmeät kesäillan tähdet, jotka loisteellaan saattoivat uudet tulokkaat aina salin etuosaan asti.

"Hyvät oppilaat, jatko-opiskelijat, henkilökunta ja muu koulun väki. Tervetuloa aloittamaan uutta lukukautta Taikakoulu Châteauhon! Ennen kuin käännämme katseemme täysin seuraavaan lukukauteen, luodaan pieni silmäys vielä edelliskesään", eräs nainen nousi seisomaan ja aloitti juhlallisen puheen. Heatherin nalle oli jotenkin päässyt hivuttautumaan jälleen tämän kainaloon kun hän kuunteli rehtoria: "Kesän aikana Taikakoulu Châteaussa oli poikkeuksellisesti mahdollisuus opiskella. Opiskelun ohella kävimme tupapistekamppailua tupien välillä, ja nyt kesän tupapistekilpailun lopputulos on selvillä. Tulos on seuraavanlainen:

Kesän tupapistekilpailun on voittanut 636 pisteellä... SERPENTARD!

Paljon onnea koko Serpentardin väki! Kesän aikana käytiin kamppailua myös henkilökohtaisesta pistemestaruudesta", nainen jatkoi selvittäessään tupamestaruuden tuloksen. "Ja tulos on seuraavanlainen:

1. Evelyn Clément: 224 p
2. Lily-Bella Davies: 182 p
3. Renée Mason: 124 p

Paljon onnea tytöt! Ja kiitos muillekin koulun väelle aktiivisuudesta. Nyt on kuitenkin aika suunnata katseet seuraavaan lukuvuoteen. Aloitetaan lajittelulla. Lajitteluhattu, olkaa hyvä!"

Châteaun vahtimestari asteli korokkeelle jonka ympärille he olivat levittäytyneet. Heather katseli kulahtanutta hattua ilon ja jännityksen sekaisin tuntein. Tuo mitätön velhon päähine lausuisi pian hänen tulevan tupansa, johon hän kuuluisi seuraavat vuodet. Vahtimestari huusi nimiä aakkosjärjestyksessä sukunimen mukaan ja silloin Heather toivoi Rose-nimensä olevan hänen etunimensä, mutta sille ei nyt mitään mahtanut. Viimein tyttö kuuli selkeät sanat: "Heather Rose." Enempää empimättä tyttö kipitti korokkeelle nalle riippuen oikeassa kädessä ja istuutui. Lajitteluhattu asetettiin hänen päähänsä ja se peitti saman tien hänen koko näkökenttänsä. Heather hätkähti hieman kun hattu alkoi puhua: "Sinussa on jotain Gryffondorista, mutta enemmän luonteesi piirteitä kuuluu Pouffsouffleen... enpä tiedä. Vaistoni kuitenkin käskee laittaamaan sinut Serdaigleen mutta olen tottunut kulkemaan oman pääni mukaan..", siinä kohtaa hattu piti ikuisuudelta tuntuvan tauon. "POUFFSOUFFLE!" Lämmin aalto kulki Heatherin sielun läpi kun hän riensi hurraavaan Pouffsoufflen pöytään. Istuessaan pitkälle penkille hän sai paljon selkään taputuksia ja uusia nimiä muistattavaksi, ja vaikka tyttö kävi jo kiihkeää keskustelua tupatovereidensa kanssa hän kuiskasi vaivihkaa Nallukalle kuvaelman sen hetkisestä onnellisuudestaan.

Kun loputkin ekaluokkalaiset oli lajiteltu rehtori alkoi taas puhua: "Arvoisa koulun väki, saisinko huomionne? Minulla on ilmoitusluontoista asiaa. Asia on suunnattu ensisijaisesti ensiluokkalaisille, mutta myöskään vanhemmille oppilaille ei kertaus ole pahitteeksi. Opiskelu alkaa lukujärjestyksen mukaisesti huomenna ja saatte lukujärjestyksenne illallisen jälkeen. Muistutan myös, että koulun sääntöjä on tarpeen noudattaa koko lukukauden ajan. Näette koulun säännöt koulun ilmoitustauluilta." Sitten kerrottiin vielä pitkä liuta sääntöjä, mutta Heather oli niin syventynyt tähtitaivaalla liihottavaan lokkiin että hän ei liiemmin kuunnellut, vaan istui pää takakenossa ja katseli läpikuultavaa kattoa.

"Sitten hieman positiivisempiin asioihin. Minulla on ilo ja kunnia ilmoittaa, että Cerinna Crèin on valittu koulumme vararehtoriksi tälle lukukaudelle. Hän ottaa siis minun paikkani vararehtorina, ja minä annan ilomielin paikkani hänelle. Lisäksi ilmoitan, että tästä päivästä lähtien minä, Mila Molina, toimin koulumme rehtorina. Lisäksi lukuvuoden aikana tapahtuu muutakin mielenkiintoista, mutta kerron niistä myöhemmin lisää.

Sen pidemmittä puheitta haluan toivottaa teille kaikille hyvää ruokahalua!"

Mila Molina, rehtori, taputti kolme kertaa käsiään ja Heather henkäisi ihastuneena; pöytä täyttyi juhlaruuasta ja juomista, eikä tyttö voinut sille mitään että kukkuroillaan notkattavat pöydät vetivät hänet valtakuntaansa kuin jästitarinassa Mikki & pavunvarsi. Heather aloitti suussa sulavasta juustosta ja otti pari nokaretta posliinilautaselleen. Myös makaronisalaatti ja osterit pääsivät alkuruokaan eikä Heather voinut kuvailla ateriaa muuten kuin sanalla: Fantastinen. Kun Pouffsouffle oli ruokkinut itsensä vielä uunijäätelöllä ja juustokakulla niin pöydät olivat pian tyhjät ja siistit, aivan kuin ne eivät olisi koskaan olleet täynnä jälkiruokia, lihaa, perunaa, kanaa, keittoa ja pataa.

Seremonian loppupuolella he saivat vielä lukujärjestyksensä ja ajatus siitä että jo huomenna hän aloittaisi taikuuden opiskelun kuulosti mahdottomalta. Loitsujen tunteja Heather ei malttanut odottaa, saatikaan sitten lentämistä.

Heather istui makuusalissa polvillaan pylvässänkynsä juurella ja purki matka-arkkunsa sisältöä. Hän oli pukeutunut pitsiseen yöpaitaansa ja silmät olivat jo unisen onnelliset kun hän asetti häntä ja hänen perhettään esittävän kuvan yöpöydälleen. Ja kun arkun pohjalla oli enää pientä sälää tyttö mönki sänkyynsä onnellisen unisena vetäen verhot eteen.

[Mila Molina]

Kiitos osallistuneille!

Pisteytys
Melody Wood, Serpentard: 4 + 5 = 9 p
Lily-Bella Davies, Serpentard: 4 + 5 = 9 p
Shanietta Kei, Serdaigle: 4 + 5 = 9 p
Katrine Wall, Serdaigle: 4 + 5 = 9 p
Heather Rose, Pouffsouffle: 4 + 5 = 9 p