Äänet vievät lukkojen taakse

[Heather Rose]

"Oli sinulla tuo karamelli", Katrine huomautti.
Irvistin ja kurkistin kuilun reunan yli.
"Mutta sinne meni", totesin. "En milloinkaan enää heitä mitään pois. Jopa homeisesta karkista voi olla jotain hyötyä.

Puristin Nallukkaa tiukasti ja mietin. Mietin pääni puhki, mutta vasta sitten ymmärsin. Nallukka. Voisin heittää Nallukan. Vaikka ajatus uhmata pehmonallen henkeä tuntui puistattavalta tiesin että minun oli tehtävä se.

"Ota tämä", ojensin leluni Katrinelle. "Heitä."

[Katrine Isabell Wall]

"Mutta sinne meni", Heather totesi. "En milloinkaan enää heitä mitään pois. Jopa homeisesta karkista voi olla jotain hyötyä." Lausahdus sai minut naurahtamaan hermostuneesti. Heather puristi sylissään nallea, jota en ollut aiemmin pannut merkille, ja ojensi sitä sitten minulle. "Ota tämä. Heitä."

"En minä voi sitä heittää!" kauhistuin. En ollut tarkoittanut mitään arvokasta. Otin kuitenkin nallen Heatherilta, ettei hän saisi päähänsä heittää sitä itse. Astahdin taaksepäin unohtaen rotkon sijainnin, ja horjahdin. Räpiköin itseni tasapainoon, mutta tajusin liian myöhään nallen tipahtaneen kädestäni. "Voi ei! Anteeksi Heather!" huudahdin kauhuissani.

Nappasin taskustani taikasauvan, ja laskeuduin toistamiseen mahalleni kuilun reunalle. Tiesin, etten pystyisi valoloitsuun, joten keskityin ajattelemaan kirkkaankeltaisia kipinöitä. Sauvastani purskahti kaunis kipinäparvi, jonka valossa näin jotain odottamatonta. Heatherin nalle ei ollut tippunut kuiluun. Se oli takertunut johonkin, jota en ollut aikaisemmassa pimeydessä huomannut: narutikkaisiin, jotka alkoivat metrin reunan alapuolelta. "Heather!" huudahdin riemuissani. Käytävä jatkui siis rotkon pohjalla.

[Heather Rose]

"En minä voi sitä heittää!" Katrine huudahti, mutta nappasi nallen silti minulta. Näytti ikäänkuin Nallukan ilme olisi venyhtänyt ja korvat olivat lurpallaan. Silloin mielikuvitukseni lähti käyntiin.
"Nallukka, lupaa selviytyä! Luupaathan?" kuiskasin hiljaa mielessäni.
"Jos kohtalo puuttuu peliin en välttämättä", Nallukka käänsi katseensa minuun. "Hyvästi."

"Voi ei! Anteeksi Heather!" kauhistunut huudahdus keskeytti mielikuvani. Nallukka oli pudonnut ja Katrine makasi mahallaan kuilun reunalla.
Lysähdin maahan istumaan silmät kiven kovina kuilua tuijottaen. Kohtalo.
Näin toisesta silmäkulmastani Katrinen luomat kipinät. Ne suhahtivat kuiluun ja heti perään huuto: "Heather!"

Syöksähdin ja tein hurjan mahaliu-un ystäväni vierelle. Ja aivan- kallion seinämää pitkin roikkuvat tikkaat. Käytävä jatkui.
Nallukka roikkui tikkaissa ja nappasin sen syliini kovasti rutistaen.
"Jatketaan matkaa Kate!" hymyilin leveästi.

Tikapuut olivat huterammat kuin olisin odottanut. Ne heiluvat puolelta toiselle ja narahtelivat vaisusti. Nallukka roikkui käsipuolessani ja näytti vähänkin yhtä kauhistuneelta kuin minä. Lähestyin viimeisiä askelmia ja sitten vilkaisin ylös.
"Voit tulla!" huudahdin Katrinelle.
Sitten tasapainoni petti ja tipahdin kahden metrin pudotuksen suoraan kivikovalle lattialle.

[Katrine Isabell Wall]

Heather liukui vierelleni ja nappasi nallensa. "Jatketaan matkaa, Kate!" Heather huudahti iloisesti hymyillen ja tarttui kaksin käsin reunaan.

Katsoin kauhistuneena kun hän heilautti jalkansa kuiluun ja lähti laskeutumaan. Tikapuut heiluivat kammottavasti puolelta toiselle naristen samalla kuin ne katkeaisivat millä hetkellä hyvänsä. Huokaisin helpotuksesta, kun Heather oli päässyt jo aivan tikkaiden alapäähän. Hän kohotti kasvonsa tikapuista ja ilmoitti: "Voit tulla!"

Sitten Heatherin ote kirposi tikkaista ja hän rämähti lattialle. "Heather! Oletko kunnossa?" Kiljahdin ja tartuin tikkaisiin. Puoliksi kiipesin ja puoliksi liu'uin tikkaat alas Heatherin luokse.

[Heather Rose]

Pääni tärähtäessä lattiaan tunsin viiltävän kivun, joka lävisti pääkoppani. Se lamautti minut aivan täysin. Suljin silmäni ja näin mielessäni kuinka mustat kalterit laskeutuivat hitaasti ylleni. Yritin vastustaa mutta en kyennyt enää avaamaan silmiäni. Ne tuntuivat raskailta aivan kuin joku painaisi niitä kiinni.

"Heather! Oletko kunnossa?" kuulin Katrinen äänen jostain kaukaa.
Väkisin pinnistellen nousin ylös Maailma pyöri ympärilläni niin vinhaa vauhtia että kaaduin polvilleni.
"Ööh, olen", hymyilin ja nousin ylös tikkaista kiinni pidellen. Päätäni vihloi mutta en näyttänyt sitä.
"Mennään."

[Katrine Isabell Wall]

Heather nousi ylös, mutta romahti heti polvilleen. "Ööh, olen", Heather sanoi ja nousi uudestaan seisomaan ottaen tukea tikkaista. Hän irvisti hieman, mutta luulen, että se oli tarkoitettu tyynnyttyleväksi hymyksi. "Mennään"

Katsoin Heatheria epäillen. Jaksaisiko tyttö kävellä? Sairaalasiipeen hänet ainakin oli vietävä. "Etkä ole" sanoin. "Mutta meidän on kyllä paras jatkaa matkaa. Sinun pitää päästä sairaalasiipeen" Kävin noukkimassa Heatherin taikasauvan, joka oli pudonnut hänen kädestään, mutta ei ollut onneksi sammunut. Annoin sauvan hänelle ja tartuin häntä kädestä siltä varalta, että hän tarvitsisi tukea kävelläkseen. "Pystytkö kävelemään?"

[Heather Rose]

"Etkä ole", Katrine totesi. "Mutta meidän on kyllä paras jatkaa matkaa. Sinun pitää päästä sairaalasiipeen."
Katrine ojensi minulle takaisauvani. Se hohti yhä valoaan.
"Pystytkö kävelemään?" Katrine otti minua kädestä.
Otin varovaisen askeleen eteenpäin ja nyökkösin.
"En halua sairaalasiipeen", purnasin ja astelin horjuvia askelia.

Käytävä oli kylmä, mutta pystyin erottamaan vähän matkan päässä valoa.
"Katso!" osoittelin uloskäyntiä.

[Katrine Isabell Wall]

Heather otti pari varovaista askelta ja nyökkäsi. "En halua sairaalasiipeen", hän valitti. Jatkoimme kävelemistä askeltemme kaikuessa kovalla kivellä. Käytävä oli vielä leveämpi kuin aikaisemmin. Se oli myös karkeamman näköinen. Lattia oli epätasainen, ja seinät ja katto olivat yhtä ja samaa kaarta yläpuolellamme. Edessä alkoi näkyä valoa. "Katso!" Heather huudahti. Olisin pyrähtänyt juoksuun, mutta Heatheria ei voinut jättää yksin nyt kun hän oli lyönyt päänsä. Valo pilkotti kapeana raitana. Kuin edessä olisi ovi, jonka saranoiden takaa näkyisi valoa. Taulu, tajusin. Sellainen vartioi siis myös toista päätä. Onneksi se ei kuitenkaan kysellyt arvoituksia, vaan heilahti kiltisti sivuun, ja astuimme ulos.

[Heather Rose]

Lisäsimme hieman vauhtia. Valo näkyi yhä selvempänä uloskäyntiä vartioivan taulun lävitse. Se heilahti sivuun ja asuimme ulos.

Seisoimme koulun käytävällä. Oli aivan hiljaista. Ei ihme sillä kello oli jo paljon.
"Oli siinäkin seikkailu!" naurahdin. "Mutta nyt on parasta häipyä ennen kun jäämme kiinni."

[Katrine Isabell Wall]

"Oli siinäkin seikkailu!" Heather totesi. "Mutta nyt on parasta häipyä ennen kun jäämme kiinni." Katselin ympärilleni. Tosiaan, käytävä oli tyhjä ja hiljainen. Siitä oli ties kuinka kauan kun olin kuullut kummallisia ääniä kellarista. Olin saanut ystävän seikkailullani, mutta en ollut varma halusiko Heather olla ystäväni vielä nyt, kun hänen ei tarvinnut. Keräsin rohkeuteni varmistaakseni asian.

"Heather, ajattelin vaan, jos siis haluat tavata minua vielä, ymmärrän kyllä jos et", änkytin. Miksi vaivauduin niin paljon? "Siis ajattelin, että haluaisitko joskus mennä kanssani Poudlardineen?"