Puurot päälle

[Heather Rose]

//Heather Roselta, Vanessa Kingstonille. Muuten Vanessa minä päivänä tämä tapahtuu?

Naksuttelin kielelläni kellomaisia ääniä kulkiessani suuren salin poikki kohti tupapöytääni. Aamuvirkut oppilaat hälisivät ympärilläni. Tunsin höyriävän aamupuuron tuoksun nenässäni ja hetken mielijohteesta hyppäsin Serdaiglen pöydälle. Pehmonalleni Nallukka heilui käsipuolessani. Se vaikutti jotenkin pelokkaalta. Kävelin mustat solkikengät kopisten kaikkien kirjojen ja lautasien, sekä muiden tavaroiden keskellä pitkää tupapöytää. Saavuttuani pöydän päähän loin uhmakkaan silmäyksen Pouffsoufflen pöytään. Koukistin takimmaisen jalkani. Puhalsin ruskean hiussuortuvan kasvoiltani ja hii-op! Lähdin isoon loikkaan. Hetken luulin yritykseni onnistuvan, mutta sitten märkähdin maahan tönäisten jonkun puurolautasen kumoon.
"Ääh!"

[Vanessa Kingston]

//Olisko vaikka pe 13.11.?//

Tepsuttelin Suurten salin ovista sisälle aivan tupapöytäni, Serdaiglen pöydän kauimmaiseen päähän. Istahdin tyynesti alas ja aloin siistimään hieman itseäni. Huomasin nimittäin pienen, mustan tahran vasemmassa ranteessani, joten raaputin sen pois. Saatuani tahran pois, en kuitenkaan malttanut olla suoristamatta kaikkia ryppyjä housuistani tai nyppiä nukkaa paidastani.

Tänään olin pukenut päälleni kirkkaansiniset, pitkälahkeiset ja revityt boyfriend -tyyliset farkut ja paidaksi oli valikoitunut ihan vain tavallinen punavalkoraidallinen t-paita. Kenkinäni toimi tutut ja vanhat tummanvihreät lyhytvartiset converseni, jotka olivat olleet minulla käytössä jo ainakin kaksi vuotta, koska en ollut antanut jalkojeni kasvaa viimeiseen neljään vuoteen.

Hiukseni olivat ihan normaalisti auki ja niissä oli laineita niin kuin oli ollut aina ennenkin. Laineet hiuksissa olivat nimittäin tuntomerkkini, josta en halunnut luopua. Kaapuni ja koululaukkuni lojuivat oikealla puolellani niin elottomina kuin olla ja voi.

Aloin kippaamaan muroja muropakkauksesta kulhooni ja nyrpistin nenääni vieressäni istuvalle saparopäiselle tytölle. Hänellä oli aamupalanaan puuroa, jota hän maiskutteli niin, että sitä tipahteli pöydälle pieniksi keoiksi. Ilmeisesti muutkaan tytön ympärillä istuvat eivät olleet järin innoissaan tuosta ilmiöstä ja he olivat selvästi vetäytyneet hänestä tarkoituksella kauemmas.

Huokaisin kyllästyneesti ja kaadoin vielä vähän maitoa murokulhooni ja appelsiinimehua juomalasiini ja aloitin syömisen. Ilokseni kuitenkin yksi taikajuomatunnilla tapaamani mukava tyttö, jonka nimeä tai tupaa en edelleenkään muistanut, istahti viereeni ja tokaisi: "Moi, Vanessa!"
"Moi", vastasin hiljaa. Taikajuomatytön kasvoille ilmestyi puolestaan tyrmistynyt ilme ja hän vetäytyi äkkiä pois. Mieltäni alkoi vaivaamaan useita kysymyksiä, joita en kuitenkaan osannut muodostaa lauseiksi.

Neljän sekunnin kuluttua sain vastauksen taikajuomatytön tyrmistyneeseen ilmeeseen, kun olin vilkaissut taakseni. Keskellä serdaiglen ruokapöytää nimittäin kipitti ensi- tai toisluokkalainen pikkutyttö, jolla oli kengät jalassaan. Niin, kengät, joilla hän kävelee pitkin koulun likaisia käytäviä.

Kasvoilleni ilmestyi järkyttynyt ilme, kun pikkutyttö pysähtyi minun ja vasemmalla puolellani olevan tytön väliin — paitsi ettei vasemmalla puolellani ollut enää ketään. Puuroa mussuttava tyttö oli nimittäin livistänyt tiehensä ja jättänyt puolillaan olevan puurolautasensa paikalleen. Voi itku!

Pikkutyttö lähti ponnistamaan ja minä jäin miettimään keinoa päästäkseni pois tilanteesta, mutta aivan liian myöhään. Puurolautanen nimittäin kieppuen lähti putoamaan pois pöydältä. Se itse jatkoi vielä matkaansa särkyen lopulta kivilattialle hyvin moniksi pieniksi sirpaleiksi, mutta suurin osa sen sisällöstä lensi muualle. Nimittäin minun päälleni.

Pääni kiehui raivon ja järkytyksen sekaisin tuntein äsken tapahtuneen johdosta. Hiukseni ja paitani vasen kylki olivat aivan puurossa. Mössöä oli mennyt myös housuilleni. Silmäni laajenivat järkytyksestä ja kulmani kurtistuivat entisestään. Lopulta sain vain karjaistua: "Mitä — sinä — oikein — luulet — tekeväsi?" jättäen jokaisen sanan väliin pienen tauon.

"Etkö sinä hemmetti osaa yhtään ajatella?" sähähdin ja hypähdin hyökkäävästi kohti tyttöä. Muutama sekunti myöhemmin purskahdin kuitenkin itkuun ja tuuperruin penkille peittäen molemmilla käsilläni kasvoni.

[Heather Rose]

"Ai-ai-ai", mutisin ja pitelin kyynärpäätäni. Kolautin sen penkkiin tehdessäni komean lennon lattialle. Nousin istumaan. Lautasen sirpaleet tipahtelivat lattialle. Nypin vielä yhden kämmenestäni ja pyyhkäisin kipeää kättäni kaapuni helmaan. Pyyhkäisy jätti pienen veri vanan, joka tihkui kämmenestäni valuen rannettani myöten.
"Etkö sinä hemmetti osaa yhtään ajatella?" kuulin sähähtävän äänen. Nostin katseeni hitaasti ylös tavoittaakseni minua vanhemman tytön silmät. Ne tihkuivat vihaa ja suuttumusta. Ja mitä pahinta tuo murhanhimo kohdistui minuun. Katseeni kiiri tytön puuroiseen paitaan, sekä hiuksiin.
"O-" aloitin anteeksi pyynnön, mutta en ehtinyt loppuun asti kun tyttö jo lysähti penkille nyyhkyttäen. Ilmeeni synkistyi ja istuin vain paikoillani tuijottaen puuroisaa itkevää oppilasta. Kyyneleet nousivat minunkin silmiini, mutta taistelin niitä vastaan.
"Olen pahoillani! Kuinka näin kävikään?! Paitasi on hyvin kaunis puurossakin. Voin hyvittää tämän sinulle. Saat- saat.." mietin hetken. "Suklaata!"

[Vanessa Kingston]

Kohotin hetken kuluttua, yhä punaisena kuin tomaatti ja muutama kyynel poskillani, kasvoni takaisin tyttöön kulmat kurtussa ja silmät leiskuen vihasta. Hetken kuluttua huomasin, että tytön kädestä valui ohut verivana. Hänenhän tässä kuuluisi pillittää eikä minun, hänellä sentään oli haava kämmenessään. Hyökkäävä asenteeni unohtui hetkeksi, mutta keräsin itseni lähes saman tien kasaan ja nyrpistin nenääni, jonka jälkeen käännähdin penkillä kokonaan ympäri kohti tyttöä ja pistin käteni puuskaan, yhä vihainen ilme kasvoillani.

"Olen pahoillani! Kuinka näin kävikään?! Paitasi on hyvin kaunis puurossakin. Voin hyvittää tämän sinulle. Saat- saat..." minulle tuntematon tyttö selitti ja mietittyään hetken, hän huudahti: "Suklaata!"
"Ei se mitään..." sain mumistua ja kaivoin sauvani yhä vieressäni penkillä lojuvasta laukustani. "Kuuraannu", sanoin tässä välissä tyynesti ja osoittelin vuoronperään puuroisia vaatteitani ja hiuksiani, jotka puhdistuivat hetkessä. "...mutta pah! Mitä sinä luulet minun suklaalla tekevän? Osaan hankkia sellaista itsekin. Haluatko nähdä?" jatkoin yhä vihaisena ja mulkoillen. En jäänyt kuuntelemaan tytön vastausta, vaan mumisin nopeasti ja epäselvästi: "Tulejo!" ja heilautin sauvaani, jolloin muutaman sekunnin kuluttua eteeni kiisi kaksi avaamatonta suklaasammakkoa. Tyrkkäsin toisen niistä tytölle ja toisen avasin itse.

Vihani laantui ja rauhoituin, kun olin saanut nielaistua ensimmäisen haukkuni suussasulavasta sammakosta. Kasvojeni puna laski ja pyyhin jäljelle jääneet, jo osittain kuivuneet kyyneleeni kämmeneeni.
"No, kuka sinä olet?" kysyin ja vedin suklaasammakkopakkauksen pohjalta kortin. "Nääh, taas Dumbledore", tuhahdin itsekseni ja tiputin kortin takaisin pakkaukseen. Käänsin katseeni takaisin tyttöön. Enää hän ei näyttänyt silmissäni niin ärsyttävältä. En vain pitänyt tunaroivista ihmisistä, koska en itsekään ollut niin kauan kuin muistini riittää, aiheuttanut kellekään muulle mitään vahinkoa. Tosin jos sanoisin tuon vanhemmilleni, he sanoisivat minun valehtelevan, vaikka oikeasti puhuisinkin totta. Sen ainokaisen erheeni takia, joka ei edes ollut minun tekosiani, minut erotettiin Tylypahkasta kesäkuun puolessa välissä ja sitten siirrettiin tänne Châteauhon.

[Heather Rose]

Hetken nyyhkytyksen jälkeen tyttö nosti punaiset kasvonsa kämmenistään. Muutama kyynel heijasti lumotun katon heijastamaa valoa, joka näkyi vihasta leiskuvista silmistä.
Vihaisen tytön katse kiiri vertavuotavaan kymmeneeni. Jokin- jokin asia hälveni selvästi tytön vihaisesta katseesta. Aivan kuin pieni vihansirpale olisi pudonnut pois. Hän kuitenkin nyrpisti nenäänsä ja kääntyi penkillä kokonaan minua kohden.

En oikein tiennyt mitä ajatella. Olin loukannut toista, mutta toisaalta mielestäni loukkaantuneen reagtio oli vähän liikaa. Vaikka minä kyllä kävelin pöydälläkin.

"Ei se mitään..." tyttö mumisi kuitatakseen pahoitteluni. Sitten hän kaivoi sauvansa laukustaan, joka lepäsi tämän vieressä penkillä. "Kuuraannu."
Katselin lumoutuneena, kuinka puuroiset hiukset alkoivat puhdistua ja lika kadota vaatteista. Hetkessä hän oli entisellään ja minua vähän suututti se, että hän ei tehnyt tuota aikaisemmin, vaan sai minut pohtimaan pitäisikö viedä hänet siivouskomerolle.

"O-" olin aloittamassa uusia pahoitteluja, mutta sitten hän keskeytti minut sanomalla: "...mutta pah! Mitä sinä luulet minun suklaalla tekevän? Osaan hankkia sellaista itsekin. Haluatko nähdä?"
Nenäni edestä suhahti kaksi suklaasammakkoa. Hetken vilkuilin ympärilleni, mutta sitten huomasin tytön osoittavan sauvallaan oven suuntaan. Hän nappasi sammakot ilmasta ja tyrkkäsi minulle toisen.

"No, kuka sinä olet?" tyttö kysyi mutustellen sammakkoaan.
En vastannut katselin vain vuoron perään omaa sammakkoani ja sitten sen antajaa.
"Olen Heather- Heather Rose. Entä sinä?" vastasin tytön esittämään kysymykseen kun tämä oli mutissut jotain Dumbledoresta. "Kuka on Dumbledore? Olen kuullut hänestä kaikkialla, mutta en ole vielä ehtinyt oottaa selkoa asiasta. Onko hän kotitonttu? Vai mikä? On se ihmeellistä että joku voi olla tietämättä jotain mitä kaikki tietävät. Eikö vain?"
Nousin ylös ja istuuduin penkille Poufsouflen tupapöytään. Pöydät sijaitsivat vierekkäin. Eli meillä oli suora näköyhteys.

[Vanessa Kingston]

Ventovieras tyttö oli mitä ilmeisimmin aloittamassa jälleen uutta anteeksipyyntöään, mutta keskeytin hänet saman tien. Puhuin melkeinpä itsekseni eikä minua tosiaankaan kiinnostanut, että mitä muut ajattelisivat tästä. En vain voinut sietää muiden ihmisten sähläyksiä.

Suklaasammakkojen viuhahdettua ohitsemme, napattuani ne molemmat kiinni ja tyrkättyäni toisen niistä tytölle, aloitimme vihdoin ja viimein asianmukaisen (jälkeenpäin totesin, että minähän tässä asiaton olin) keskustelun.

"Olen Heather – Heather Rose. Entä sinä?" tyttö esitteli itsensä vastaten esittämääni kysymykseen vasta sitten, kun olin ehtinyt katsoa saamani suklaasammakkokortin, joka tällä kertaa oli Dumbledore.

"Olen Vanessa Kingston, Serdaiglen tupa, neljäs luokka", tokaisin laiskasti.

Hieraisin vaalean hiussuortuvan kasvoiltani ja mittailin tyttöä katseellaani. Epäilin, ettei hän kuitenkaan ollut toisella luokalla ja hänen seuraavaksi esittämänsä kysymys vahvisti sen. Se myös sai minut olettamaan, että hän oli jästisyntyinen, kun sellaista asiaa kysyi.

"Kuka on Dumbledore? Olen kuullut hänestä kaikkialla, mutta en ole vielä ehtinyt oottaa selkoa asiasta. Onko hän kotitonttu? Vai mikä? On se ihmeellistä että joku voi olla tietämättä jotain mitä kaikki tietävät. Eikö vain?" kuulin Heatherin kysyvän. Hän nousi ylös lattialta kyhjöttämästä ja siirtyi Pouffsoufflen pöytään istumaan minua vastapäätä.

Tutkailin tytön käytöstä vielä hetken, kunnes aloitin luennoimaan Dumbledoresta kuin suoraan jostain oppikirjasta. "Albus Dumbledore – syntynyt vuonna 1881 ja kuollut 1997 – oli Tylypahkan noitien ja velhojen koulun – eli yhden Isossa-Britanniassa sijaitsevan taikakoulun, jos et sitä tiennyt – rehtori vuosina 1981-1997. Sitä ennen hän opetti siellä muodonmuutoksia. Häntä pidetään aikansa mahtavimpaan velhona, koska hän esimerkiksi kukisti Grindelwaldin 1945 ja hän oli kai ainoa velho, jota tiedät-kai-kuka pelkäsi. Tässä, voit pitää kortin. Dumbledoren kuva on kääntöpuolella", selostin ja ojensin kortin Heatherille.

"Oletko muuten jästisyntyinen? Mietin vaan, kun et ole kuullut Dumbledoresta. Hän oli todella merkittävä velho koko velhoyhteiskunnalle, vähän niin kuin Harry Potter. Dumbledorelle tarjottiin jopa virkaa taikaministerinä, mutta hän kieltäytyi. Ihme tyyppi", jatkoin vieläkin selitystäni. Haukkasin taas yhden ison palan suklaasammakkoa, minkä jälkeen hörppäsin päälle kulauksen maitoa.

//Pahoittelen, kun on kestänyt niin toivottoman kauan vastata!//

[Heather Rose]

Silloin minusta tuntui kuin opettaja olisi aloittanut luennon, tai pappi saarnan jästien kirkossa. Tekstiä tursusi Vanessan suusta kuin rahtilaivasta mutta sain sellaisen yleiskuvan että Dumbledore oli mahtava velho ja taikakoulu Tylypahkan entinen rehtori.

Vanessa ojentaa minulle korttia ja ohjeistaa Albuksen kuvan olevan kääntöpuolella. Otan kortin kiinnostuneena vastaan ja käännän kortin nähdäkseni tuon velhon; Dumbledorella oli pitkä vänkyrä nenä, sekä pitkät hopeiset hiukset ja parta.

"Oletko muuten jästisyntyinen? Mietin vaan, kun et ole kuullut Dumbledoresta. Hän oli todella merkittävä velho koko velhoyhteiskunnalle, vähän niin kuin Harry Potter. Dumbledorelle tarjottiin jopa virkaa taikaministerinä, mutta hän kieltäytyi. Ihme tyyppi", Vanessa kysyi.

"En ole jästisyntyinen", vastaan ja seuraan kuinka serdaigle-tyttö haukkaa palasen suklaasammakostaan juoden maitoa päälle.

"En tiedä miksi en ole kuullut. Meillä ei vaan puhuttu koko velhosta. Äiti sanoo aina että "menneitä ei pidä muistella. Mennyt on mennyttä."

Huomaan pyöritteleväni yhä Vanessan korttia kädessäni ja ojennan sen omistajalleen.

//Ei se mitään.

[Vanessa Kingston]

Huomaan Heatherin ojentavan Dumbledore-korttia takaisin minulle, mutta sanonkin hymyillen: "Sä voit pitää ton, mulla on noita ties kuinka monta." Mutustelen suklaasammakkoani yhä ja pyörittelen hiussuotuvaa toisella kädelläni.

"No, ei kaikki voi tietää kaikkea. Mä vaan luen niin paljon kaikkee mahdollista, että tottakai käteeni on joskus pakostikin päätynyt joku Dumbledorea käsittelevä opus", naurahdan pienesti. "No kerro jotain itsestäs. Mä voin toki alottaa", sanon ja alan kertoa itsestäni joitain asioita, joita pidän oleellisena. "Oon siis Vanessa ja mulla on aika paljon erilaisia lempinimiä. Mä oon Serdaiglessa ja asun lomilla Saukkonummella. Mulla on Hooch-niminen huuhkaja ja mä rakastan huispausta."

[Heather Rose]

"Sä voit pitää ton, mulla on noita ties kuinka monta", Vanessa sanoi hymyillen syöden suklaasammakkoaan ja pyöritellen hiussuotuvaa. "Kiitos", hymyilen ja työnnän kortin tinakattilaani. Minulla oli monia sammakkokortteja, ehkä Dumbledorekin, mutta ylimääräiset eivät haitanneet.

Vanessa kertoi jotain Dumbledorea käsittelevästä opuksesta ja jotain muutakin, mutta minä olin uppoutunut salin tarkasteluun. Havahduin kuitenkin kun tyttö aukaisi jälleen suunsä; "No kerro jotain itsestäs. Mä voin toki alottaa. Oon siis Vanessa ja mulla on aika paljon erilaisia lempinimiä. Mä oon Serdaiglessa ja asun lomilla Saukkonummella. Mulla on Hooch-niminen huuhkaja ja mä rakastan huispausta."

"Hmm... Olen Heather Pouffsoufflesta. Minulla on kuusi sisarta. Minulla on kissa, Vincy, mutta ei muita lemmikkejä. Pidän runoilemisesta ja muutenkin luovasta puuhasta."

[Vanessa Kingston]

//Tää oli ihan superkiva peli pelata ja oon tosi pahoillani, mutta Vanessa eroaa Châteausta eli tää peli taitaa jäädä tähän. Kiitos peliseurasta!//