Kirjoittaja Renée Mason » 04 Loka 2015, 10:29
"Mä en oo koskaan oppinut meikkaamaan tai yleensäkään tekemään mitään naamalleni. Saatika sitten maskeeraamaan. Saat opettaa mua joskus", Bella sanoi vitsailevaan sävyyn. "En mäkään yleensä mitään meikkaa, mutta ajattelin kokeilla maalata jotain, kun löysin jo ihan kivan mallinkin", myönsin. "Mutta oon tehny välillä jotain halloween-maskeja veljelleni." Kerran Darcy oli halunnut olla Dracula ja kerran Hämähäkkimies. Hämähäkkimiehen seittinaamiossa oli mennyt kyllä tosi kauan, mutta Darcy oli kyllä tykännyt siitä. Hän piti kovasti jästikavereidensa halloweenjuhlista, joita he järjestivät joka vuosi.
"En varmaan", Bella vastasi, kun kysyin aikoiko hän tanssia, "Ehkä Discoa tai sitten jotain helppoa tanssia, jos joku pyytää." Hän kohautti olkiaan ja jatkoi: "Tanssiminen ei oikein luonnistu, varsinkaan paritanssit. Tallon nimittäin parin varpaille. Eikä se taida kuulua ihanteellisen tanssiparin kriteereihin."
"Eikä!" nauroin ja ojensin käteni ylävitoseen, "Tohon käteen! Minäkin tallon niin monia varpaita kuin suinkaan ehdin! Mutta haluaisin silti tanssia jotain, vaikka en oikeasti mikään hyvä ole", sanoin hymyillen. Jotenkin paritanssit olivat aina olleet hurjan hienoja katsella. Sekä nopeat että hitaat. Tanssit näyttivät yleensä helpoilta, mutta kokemus kertoi, etteivät ne suinkaan sitä olleet.
"Siili olisi kyllä ihana, mutta äidin mielestä meillä on jo tarpeeksi eläimiä. Eikä olisi varaa enempään, emme ole kauhean rikkaita", Bella kertoi.
"Joo, no... Ei meilläkään kovin paljon rahaa ole, mutta ollaan kyllä tähän asti pärjätty ihan hyvin", sanoin. Bella katseli ikkunasta ulos. Ilta alkoi olla jo varsin pimeä ja mietin, mitä kello oli. En tykännyt pitää kelloa kädessä, koska se tuntui tosi epämukavalta.
"Se on vähän saman tyyppinen taika kuin kipinät. Siihen ei ole taikasanoja tai heilautusta. On vain keskityttävä kaikin voimin kupliin. Aluksi se oli kyllä tosi hankalaa, nytkin joudun tekemään aika tavalla töitä kuplien eteen", Bella kertoi. Kuuntelin tarkasti samalla, kun kaivoin sauvaa repusta. Keskityin ankarasti ja ajattelin kuplia otsa rutussa. Sauvan päässä poksahti kuin jokin olisi puhjennut. "Melkein", totesin huvittuneena. Se olisi seuraava loitsu, jonka haluaisin oppia. Kyllä koulussa olisi aikaa tarpeeksi. Tai en tiedä.. Meillähän oli V.I.P-kokeet vuoden päästä, joten varmaan opettajat halusivat ahkeroida ihan urakalla.
"Taidan käydä juttelemassa vähän veturinkuljettajan kanssa, minulla on hänelle muutama kysymys siitä, miten juna liikkuu. Tämä on aika ihmeellinen", Bella kertoi. Nytkö hän jo kyllästyi minuun? Oikeasti? "Tuletko mukaan vai jäätkö tänne? En ole kauaa", hän kuitenkin jatkoi. "Tulen mukaan. Ajattelin juuri hetki sitten, että höyryveturiksi tämä kulkee tosi lujaa", sanoin hymyillen ja nousin hieman horjahtaen ylös. "Voin vaihtaa koulukaavun sen jälkeen", totesin itsekseni. Eihän meillä varmaan kauaa menisi. Avasin vaunuosaston oven ja astuin käytävään.
16-vuotias positiivinen, heittäytyväinen ja sosiaalinen tyttö gryffondorista. Rakastaa erityisesti lohikäärmeitä sekä muita eläimiä ja hymyilee enemmän kuin hengittää. Löytää kaikesta ja kaikista jotain positiivista, vaikka kukaan muu ei löytäisi.
Ei maailma kaadu, vaikka minä kaadun.
EPÄAKTIIVINEN inspiraationpuutteen ja muiden tylsien tekosyiden takia