"Hyvä, että tunnustat heikkoutesi. Uskon kuitenkin, että sinulla on mahdollisuudet opiskella jokaista ainetta, tarvitset vain enemmän apua", kuulosti siltä kuin Molina olisi hymyillyt hiukan. Sirena rypisti kulmiaan. Kuulosti aivan siltä kuin nainen olisi pitänyt Sirenaa aivan toivottomalta. "Ilmoitan opettajillemme sokeudestasi, ja he ottavat sen huomioon sinua opettaessaan", professori jatkoi.
Molina rykäisi ja teki jonkin eleen mitä Sirena ei nähnyt. "Onko sinulla vielä jotain kysyttävää?" Molina kysyi.
"Eipä taida olla", Sirena vastasi. Hän nousi ylös, kääntyi ympäri ja sanoi hyvästit professorille. Tyttö pujotteli pöytien välistä. Se oli paljon vaikeampaa kuin viimekerralla. Sirena tönäisi paria pöytää matkallaan ovelle.
Juuri kun Sirena luuli tulleensa ovelle, tuo törmäsi päistikkaa varmaankin viimeiseen tiellä olevaan pöytään. Pöytä keikahti, muttei kaatunut kokonaan, kun taas Sirena pökertyi suoraan lattialle. Tyttö kompuroi ylös päätään pidellen ja hoippui ovelle. Hän vetäisi verhon sivuun, sekä kompuroi portaita alas. Sirena kaatui matkalla oleskeluhuoneeseen ainakin neljä kertaa. Hän oli raivoissaan itselleen.
//Kiitos peliseurasta Molina! Päätin nyt lopettaa tämän ropen, kun en keksinyt mitään muuta:)//
