Punainen bussi ja karvaiset kaverit

[Renée Mason]

//Kolmas vuosi lähti tänä syksynä käyntiin. Ja on se aikalailla. Lähinnä ensin vähän laskeutumis/ukemitreeniä ja sen jälkeen parin kanssa harjoittelua. Itse oikeastaan törmäsin nenä edellä aikidoon, kun olin itsepuolustuslajien seuran (en nyt mainitse nimeä, toimii nimittäin vain tällä paikkakunnalla) sivuilla etsimässä jotain vastapainoksi soittamiselle. Aikidosta en ollut koskaan kuullutkaan ja se näytti videoissa tosi mukavalta lajilta. Pyysin sitten kaverini mukaan ja ollaan molemmat tykätty tosi paljon. Hyvä, että sullakin on hyvä ryhmä, se on oikeasti tosi tärkeää! Ja mä en oikeastaan edes tiedä, miten meitä kutsutaan. :D Olen käynyt nyt junnuissa, kun en usko että taito vielä riittää aikuisten ryhmään... ja meillä ei paljon termeistä puhuta, lähinnä vaan tehdään rennosti ja mukavasti sekä hyvin ohjatusti. :)
Kieltämättä taistelulajeista kehittyi pidempi keskustelu kuin ehkä roolipeli. :D//

"Niin onhan se", Hestia vastasi hieman poissaolevasti ja vatsanpohjassani kouraisi. Vilkaisin taas Shaniettaa, joka katseli syliinsä. Olihan Anthalla kaikki okei? Molemmat näyttivät läpeensä huolestuneilta ja minua alkoi ensimmäistä kertaa sinä päivänä ahdistaa. Ja kovasti. "Mutta aurorikoulutukseenhan valitaan vain taitavimmat, joten kyllä he pärjäävät", Hestia jatkoi. "Onhan Antha kunnossa?" en voinut olla kysymättä. Katselin molempien kasvoja huolestuneena ja mietin, mitä he mahtoivat ajatella.

"Ai, sinulla on veli", Hestia kiinnostui. Nyökkäsin. "Minkä ikäinen Darcy on, jos saan kysyä? Millaisia pikkuveljet ovat?" Hestia kyseli. "Darcy menee syksyllä ensimmäiselle luokalle Beauxbatonsiin. Pikkuveljet ovat kaikki aika erilaisia. Meillä on tosi hyvät välit Darcyn kanssa ja teemme paljon asioita yhdessä. Mutta taas Darcyn jästikaveri, joka on saman ikäinen, yleensä vain pysyy kaukana isosiskostaan ja -veljestään", kerroin.

"Totta kai voit tulla!" Hestia sanoi. "Tosin sitten sinun vaan täytyy ilmoittaa siitä etukäteen, koska ei meille muuten löydä..." Hän kääntyi hymyilemään Shanietalle. "Kiitos", sanoin hymyillen molemmille vuorotellen.

//Tosiaan, tämäkin alkaa varmaan kohta olla loppu. :)//

[Shanietta Kei]

// Ok. :) Aloitin taekwondon kesän 2012 alussa, mutta pidin taukoa viime marraskuusta tämän vuoden elokuuhun. Minulla on sininen vyö (se tulee valkoisen, keltaisen, vihreän ja sinivihreän jälkeen). Minäkin aloitin kaverini kanssa, mutta hän lopetti, ja viihdyn hyvin myös ilman häntä. Mä oon aina ollut ns. aikuisten ryhmässä, ja olen kyllä viihtynyt. Tai no, riippuu ohjaajasta ja treenien aiheesta ja osanottajista, miten siellä viihdyn, mutta selviydyn kuitenkin. Kyllä siellä otetaan kaikki huomioon, se on tosi jees. Mä myös viihdyn paremmin aikuisten kanssa, muutenkin, joten junnuharkat ei oo koskaan mua kiinnostanut. Meillä on on mukana tietty ihan peruskäskyjä, kuten asento (”tsariot”), kumarrus (”kiong nee”), valmius (”zumbi”) ja aloitus (”sizak”). Ne ei sitten juurikaan kuulosta tollaiselta äänen lausuttuina... Ohjaajat osaa tietty kaikkien asentojen, torjuntojen, lyöntien, potkujen ja vastaavien nimet koreaksi, mutta ei varsinkaan alempivöisten niitä tarvitse osata. Onko teillä yhtään mitään tuollaista vieraskielistä käskyä? Siitä voisin ehkä päätellä jotakin... Mutta mitä nyt netistä etsin tietoa, aikido on japanilainen laji, joten uskoisin, että teitä kutsutaan nimellä 'aikidoka'. :) Ja ettet käsitä väärin, ei meilläkään tuota sanaa 'taekwondoin' kyllä käytetä, kiinnostuksesta vaan olen sen selvittänyt. //

”Onhan Antha kunnossa?” kuulin Renéen kysyvän huolestuneen näköisenä, joten minä ja Hestia olimme luultavasti aika läpinäkyviä asian suhteen. ”Joo, on hän”, vastasi Hestia nopeasti. ”Välillä kyllä on jotain outoa tekeillä... Toivon, että asiat selkeytyvät ja rauhoittuvat”, hän jatkoi. Minä katselin edelleen syliini kulmat huolestuneesti kurtussa ja toivoin, ettei tästä puhuttaisi enää kauaa. Epäilin nimittäin, että siinä tapauksessa haluaisin hakeutua jonnekin yksin.

”Darcy menee syksyllä ensimmäiselle luokalle Beauxbatonsiin. Pikkuveljet ovat kaikki aika erilaisia. Meillä on tosi hyvät välit Darcyn kanssa ja teemme paljon asioita yhdessä. Mutta taas Darcyn jästikaveri, joka on saman ikäinen, yleensä vain pysyy kaukana isosiskostaan ja -veljestään”, Renée kertoi, kun Hestia kysyi tuon pikkuveljestä. Hestia nyökkäsi ja hymyili. ”Ymmärrän”, hän sanoi.

”Kiitos”, Renée sanoi, kun Hestia kertoi, että hän saisi kyllä tulla meille kylään jos sattui sielläpäin olemaan. ”Ei mitään”, Hestia sanoi vastaten tytön hymyyn omallaan, edelleen, sen jälkeen kun olin vastannut Hestian hymyyn omalla vaisulla hymylläni.

[Renée Mason]

//Aikidojunnuilla on valkoinen vyö, joihin lisätään natsoja. Aikuisilla tällaisia ei ole. Ensin on kolme keltaista, sitten kaksi oranssia, kaksi vihreää, kaksi sinistä, kaksi ruskeaa ja sitten on suorittanut mustan vyön. En tosin tiedä, millä perusteella ne aikuisilla menee. Minä suoritan nyt toista vihreää. Sitten on vielä niitä kyu-suorituksia, mutta niistä emme koskaan ole puhuttu. Hyvä, että viihdyt harkoissasi. Minä taas olen aina kaivannut rennointa mahdollista harrastuspiiriä ja junnuharkat todella ovat sitä. :) Meillä aikalailla kaikille on omat vieraskieliset käskyt, mutta en todellakaan muista miten ne kirjoitetaan. Kaikille liikkeillekin on omat nimensä, jotka pitäisi natsakokeissa muistaa. Ja kysyin tänään tuota 'aikidoka'-asiaa ohjaajaltani ja se -ohjaajamme mietintähetken jälkeen- todella on aikidoka! Hyvä sinä, itse en ole edes tajunnut, että meilläkin voisi olla nimi. :D//

"Joo, on hän", Hestia vastasi nopeasti huolestuneeseen kysymykseeni ja jostain sinne ilmestynyt solmu löystyi rinnassani. "Välillä kyllä on jotain outoa tekeillä... Toivon, että asiat selkeytyvät ja rauhoittuvat", hän jatkoi. "Ai", vastasin, "kyllä varmaan, minäkin toivon niin." Näin molempien ilmeestä, etteivät he haluaisi keskustella asiasta, joten en enää sanonut mitään.

//nyt en kyllä keksinyt mitään kommentoitavaa tähän. Eiköhän lopetella tämä peli? :) Niin kuin sitä olemme yrittäneet tehdä jo monta kuukautta. :D Ei suunnaton kiitos peliseurasta, oli kyllä ilo pelata kanssasi!//

[Shanietta Kei]

// Ok. :) Sähän oot jo aika pitkällä noissa natsoissa! Meneekö teilläkin niin, että mitä korkeampaa arvoa suorittaa, sitä kauemmin sen suorittamiseen menee? Hmm... Voisitko yrittää kirjoittaa jonkun käskyn niinkuin se lausutaan? Olen kiinnostunut... ^^ En mäkään noita käskyjä kirjoittaa osaisi, mutta meidän ”passissa” lukee joitakin peruskäskyjä. Esimerkiksi ”tsariot” kuulostaa sanottuna mielestäni sanalta ”tsairot”, kumarrus ”kjonee”, valmius ”tsumbii” ja aloitus ”siisa” näin vapaasti kirjoitettuna. Näyttää hölmöltä, mutta tykkään noista kaikista paljon. :) Olisi vähän tylsääkin, jos kaikki käskyt annettaisiin suomeksi. Meilläkin kaikille liikkeille on oma nimi, esimerkiksi alatorjunta on ”are maki”, etupotku ”ap tsagi” ja peruslyönti.. joku tsirigi, en muista. Asennoista esimerkiksi hevosseisonta on ”zuzum sogi”. Noitten kirjoittaminen on kyllä outoa.. Varmaan kirjoitan kaikki ihan väärin, mutta jaa... Kiva, että kysyit tuota teidän nimeä ohjaajaltasi! :) //

”Ai”, totesi Renée, kun Hestia selitti Anthasta ja hänen tilanteestaan töissä. ”Kyllä varmaan, minäkin toivon niin”, hän lisäsi ja vaikeni sitten. Ilmeisesti hän tajusi, ettemme halunneet puhua asiasta. Hestia väläytti vielä Renéelle pikaisen hymyn, varmaan piristääkseen meitä kaikkia.

// Joo :) Kiitos peliseurasta! Olet taitava kirjoittaja! :) Jos viitsit/haluat, voit kai vastata noihin minun aikido-kysymyksiini tähän tai sitten yksärillä... Miten haluat :) //

[Mila Molina]

Tämäpä oli pitkä peli kivalla idealla höystettynä!

Pelin pisteytys

Renée Mason: 14 p
Shanietta Kei: 14 p

Lukitsen pelin.